SundayMonday

Maanantait on aina niitä päiviä kun kaikki alkaa alusta. Koko talo on viikonlopun jäljiltä kaaoksessa ja koko edellisen viikon siivous urakka pitää aloittaa alusta. Pyykit, lelut, tiskit ja kaikki tavarat on enemmän kuin sekaisin.

Ei siinä mitään, mutta pojatkin on sekaisin. Perheen pienin piti raahata tänään väkisin ovesta ulos ja pikkuinen kiljui ja raivosi mun sylissä ja kysyi miksei voi jäädä mun kanssa kotiin leikkimään. Vanhin poika ei tietenkään halunnut ymmärtää miksi kello kahdeksalta aamulla ei tarvitse huutaa kurkku suorana "poika saunoo" kertosäkeistöä ja perheen keskimmäisellä ei taas itkusta tullut loppua. Tietysti maanantaina mulla on myös tavarat hukassa ja ilman avaimia on katastrofi selvä.
Onneksi jokainen maanantai selvitään kunnialla loppuun ja kun maanantai on ohi ja kaaos on saatu hallintaan on loppuviikko yleensä paremmin hallussa.

Mä palailen mielummin silti sunnuntai päivään kun Idan ystävät lähtivät. Mä olin varautunut, että Ida olisi todella surullinen ja harmittelisi kavereiden kotiin lähtöä, mutta ruotsalainen totesi vain olevansa tyytyväinen ettei hänen tarvinnut vielä lähteä kotiin. Hyvä ajattelutapa sanon minä! (Ollaan kyllä joissain asioissa niin erilaisia.)

Ei haluttu asettaa sunnuntaille mitään rankkaa ohjelmaa, joten sovittiin vaan hakevamme lelukaupasta molempien perheiden vanhimmille pojille synttärilahjat (pojilla on ihan lähekkäin synttärit.) Mulla ei ollut mitään ongelmaa kun nappasin Twisterin lelu hyllystä, mutta tapansa mukaan Idalle ei kelvannut mikään. Ruotsalainen pohti reilu tunnin verran mikä olisi paras juttu ja mä istuin kirja nurkkauksessa kermit sammakko sylissä ja luin lastensatuja tietysti kokoajan Twister peli kainalossa.
Jos mä keksin jonkun lahja idean harvemmin mä enää sitä muuttelen ja mun päätös pysyi. Perheen poika ei todellakaan ole pyytänyt tätä peliä eikä varmaan edes tiedä koko pelistä mitään, mutta mun mielestä tää on mainio! En oikein lämmennyt niille kaikille vekottimille ja sota ukoille mitä se pyysi (Tietenkään en kun mun ne jäljet pitää aina siivota!) joten päädyin erittäin mukavaan energiaa purkavaan leikkiin.

Lopulta Ida ei ostanut mitään eikä se tullut mulle yhtään yllätyksenä. Tyytyväisinä mentiin kahvilaan, joka on Idan lemppari paikka. Paikan nimi on siis Bewley's ja se on ilmeisesti Dublinin vanhin kahvila. Ihana paikka tosiaan! Fiilis on just sopiva, sisustus on hillitty ja herkut on nami nami!

Tää on kyllä ihan kamalaa, että mennään kokoajan Idan kanssa ulos syömään. Oon jo monet kerrat yrittänyt saada Idaa lenkille, mutta aina se menee siihen, että löydetään kahvila ja syödään ällöjä herkkujuttuja.
Kaiken lisäks Ida on ihan rakastunut tän kahvilan yhteen tarjoilijaan ja oon ihan varma, että kyseinen tyyppi onkin Idan tyyppiä. Sellanen ylikiltti mukava irkku, joka ei ikinä tee mitään ilman lupaa on just sopiva Idalle! (Miks tää mun kuvaus ei kuulosta yhtään imartelevalle?)  Tosi söpöjä ne oli toisilleen kun jutteli jostain turhasta keskenään. (Tässä välissä mä tuijotin kännykkää ja leikin näkymätöntä.)
Niin meidän siis pitää mennä uudestaan tähän ihanaan kahvilaan ihan vaan siksi, että mä saan lisää kaloreita ja liikakiloja ja Ida saa jutella elämänsä miehelle.

Yleisesti sunnuntai oli ihana rento ja illalla vielä mulla ja mun irkku-mamilla on tärkeät keskustelut. Tultiin nyt siihen tulokseen, että mä käväsen suomessa ihan pikavisiitillä ennen joulua, koska irkku-mami haluaa varmistaa, että mulla on kaikki ihmissuhteiden kanssa okei. Lisäksi mulla tulee olemaan marraskuu todella työntäyteistä kun molemmat vanhemmat matkustelee työn takia, joten marraskuun loppupuolella on sitten tällainen palkinto mua odottamassa. (Siinä on ne mun synttäritkin.) Ihanaa käydä kotona jo ennen joulua!
Nyt mä kuitenkin lähden jatkamaan ruokatilauksen tekoa ja tekemään kaaoksesta vähemmän kaaosta. Hyvää maanantaita kaikille!