Some people

Tää päivä on mennyt kuumehoureissa ja lasten vahdissa. Välillä on tuntunut ettei poikien juoksemisen perässä pysy millään ja uupumus yrittää väkisin vetää jalat alta. Ei mun irkku-mami onneksi mikään hirviö ole, vaan olen saanut levätä, mutta pakko sanoa, että täällä ei kauheasti ole varaa sairastaa kun perheen vanhemmilla on pikkasen kiireelliset aikataulut ja pitkät työpäivät. (Ei ne turhaan au pairia tarvinnut.) Päivä kerrallaan ja toivotaan, että huomenna paremmin. En oikeasti oo näin rauhallinen! Mun on PAKKO olla terve perjantaina!!

Huomasin, että mulla on valitettavan paljon ihania kuvia julkaisematta linna viikonlopulta, mutta on ihan hyvä jättää jotain omiinkin arkistoihin piiloon. Kunhan ne ei sitten jää sinne uumeniin ja unohdu. Tosin aika siistiä vuosien jälkeen löytää ihania kuvia koneelta. Muisteluhetket on vaan tosi ihania! Kuitenki nyt siihen ihan "oikeaan" aiheeseen.

Hyvä reissu ei ole hyvä ilman mukavia ihmisiä. Koen itselleni helpoksi puhua uusien ihmisten kanssa, mutta en nää itseäni mitenkään super sosiaalisena. Taas kerran reissu todisti, että mulla on erittäin vääränlainen kuva itsestäni tässä kohtaa.
Sain paljon kommentteja mun ihanasta, super sosiaalisesta luonteesta ja tällasia kommentteja kuullessa menen aina ihan yhtä hämilleni. En vielä pysty näkemään itsessäni tätä puolta, mutta kai se on sitten vihdoin hyväksyttävä, että olen "Super sosiaalinen."

Viikonlopulla oli siis ihan oikea teema. Koko linna oli varattu vain suomalaisille ja heidän puolisoilleen upeaksi kokemukseksi ja mahdollisuudeksi tavata muita suomalaisia ja heidän ihania perheitään. Tapahtuman virallisena järjestäjänä oli tietenkin linnan omistaja sekä suomi-järjestö jonka työntekijöitä myös linnassa tapasin.
Ihanaa porukkaa, ihanaa seuraa. Okei jos lapsia ei laskettu mukaan niin olin ehdottomasti porukan nuorin "aikuinen", mutta ei se mun menoa mitenkään häirinnyt. Sitäpaitsi sain taas hyvän syyn olla vähän pöhkö kun piti esittää lapsen roolia. (ei se mitään esitystä ollut!)
Joukossa oli siis suomalaisia, suomen-ruotsalaisia ja Irlantilaisia ihmisiä. (Ainakin! Pahoittelen jos joku jäi mainitsematta.)

Mulla oli tietysti se huono puoli etten tuntenut ketään. Suurin osa ihmisistä kuitenkin oli jo tuttuja keskenään edellisen vuoden ja muiden yhteisten juhlien järjestelyn takia.
Onneksi meille oli keksitty kivaa tekemistä (Lapsille se suurimmaksi osaksi oli.) Reippaana menin sitten uusien ihmisten puheille ja meidän aarteen etsintä ryhmä oli kasassa! (Ylhäällä itseasiassa kuva meidän reippaan tiimin naisista. Niin ja kartasta. Me suoritettiin reitti ensimmäisenä!)

Avaimen etsintä oli ihan paras juttu ja voitte usko mikä kakara mussa pääsi valloilleen kun löysin yhden seitsemästä piilotetusta avaimesta!! (Tietysti annoin avaimen lapsille ja meidän ryhmä menetti pisteitä, mutta se löytämisen fiilis olikin parasta!!) Onneksi tehtäviä oli monta ja meidän tiimi voitti koko kisan!!
Mitä reissusta oikeasti jäi käteen?

Tutustuin mukaviin uusiin ihmisiin ja jatkossa aion olla ahkerasti mukana Suomi-toiminnassa. (Itsenäisyyspäivän juhla onkin seuraava hyvä mahdollisuus..)
Näin mahtavaa luontoa ja sain aikaa myös itsellenikin, vaikka suurimman osan ajasta vietinkin ihmishälinässä.
Sain kuulla taas kerran uusia jänniä tarinoita niin Irlannista kuin itse linnasta ja musta alkaa tuntua siltä, että tunnen Irlannin ja sen historian kohta paremmin kun Suomen. (Pitää vissiin lähteä johonkin Suomen perehdytys kurssille tän vuoden jälkeen.)

Monia uusia ihania muistoja taas mielessä. Suosittelen lämpimästi Blackwater linnaa kaikille, ketkä haluavat nähdä kauniita Irlannin maisemia ja tutustua oikeaan linna-elämään.
Tää tyttö lähtee nyt taltuttamaan kuumepöpöjä, hyvää yötä kaikille!