Blackwater linnasta odotin tietysti linnan lisäksi erittäin paljon luonnolta. Olen aina nauttinut ulkona olemisesta ja minuun on aina vaikuttanut vahvasti minkälaisessa ympäristössä olen.
Tässä melkein kahden kuukauden aikana on tullut jo selväksi, että Irlanti on kaikin puolin kaunis maa. Oikeasti ihan minne tahansa seuraavaksi päättää eksyä voi aina olla varma, että omalle silmälle kaikissa paikoissa on jotakin kaunista.
Blackwater linna ei tuottanut pettymystä.
Mun mielestä tää Irlannin syksy on niin hämmentävä! Kaikkialla on vihreää, mutta silti saattaa nähdä keskellä vihreää metsää yhden täysin oranssin puun. Ihanaa ja kaunista! Lämpötilat olivat kohdillaan ja taas sain nauttia koko viikonlopun kevyellä varustuksella. (Vasta illan tullen syystakki eksyi päälle.)
Linnan nurkilla sijaitsi kaunis puutarha minne eksyin ihan vahingossa erään suomalaisen naisen suosittelemana. Salainen puutarha oli niin suloinen ja vihreä paikka, että nautiskelin vihreydestä hyvän aikaa. (Ehkä musta tulee vielä viherpeukalo!) Tuoreita päärynöitä eksyi parikin mun taskuun ja popsin niitä hyvällä mielellä portin kulmalla myöhemmin samana päivänä. Puutarhoissa on aina oma viehätyksensä!
Puutarhasta suunnistin suoraan metsää kohti. Oikeasti oli todella helppoa lähteä vain tietä pitkin pois linnalta, koska jokapuolella meidät valtasi vain ihana metsä.
En ole ihan niitä ketterämpiä ihmisiä ja ihan varmasti jokainen lähettyvillä oleva eläin kuuli, että jotain suurta on nyt tulossa. Oli ihanaa löytää vanhoja rakennusten raunioita ja erikoisia kasveja! En oikeesti oo mikään viherpiipertäjä, mutta kun kaikki vaan oli niin jännittävää.
Kaunis pieni joki virtasi aivan linnan alapuolella ja oli ihana kuunnella veden liplatusta. Toisaalta koko tunnelma ja mun omat ajatukset oli todella kaukana suomen metsästä, mutta silti tästä joesta tuli mieleen monet retken suomessa koirien kanssa.
Luonto oli tehnyt ihania "esteitä" matkalle ja sain melkein kontata puun alta toiselle puolelle. Ihan vieressä oikella puolella myös siis tämä kaunis joki. Oli niin kävelemisen arvoinen paikka!
Näitä mä metsästin innoissani jokaisen puun alta! Muistan miten pienenä oli ihan parasta kun löysi tammenterhoja taskuun pistettäväksi. Ei niillä, koskaan mitään tehnyt, mutta ihania aarteita ne olivat. Pienistä asioista mä vieläkin tuun onnelliseksi. (Oon täällä Irlannissa kyllä selvästi mennyt taaksepäin kehityksessä :D)
Maasto ei tosiaankaan ollut kaikkein helpointa kävellä ihan senkään vuoksi, että halusin kävellä alueilla missä ei ollut valmiita muiden ihmisten tekemiä polkuja. Pariinkin otteeseen sitä tuli kompastuttua ja mun pahaksi onneksi tuolla oli erittäin paljon ampiasipesiä pitkin mäkeä! Linna siis sijaitsee erittäin kauniilla paikalla, mutta jyrkkä pudotus on aivan linnan takana. Valitettavasti ampiaisille paikka on ihanteellinen, sillä ilmeisesti aurinko sattuu paistamaan erittäin hyvin koko matkalta tälle mäelle. Yritin siis tosiaan moneenkin otteeseen kävellä eri paikoista takaisin tielle ja takaisin linnalle, mutta aina se kamala surina ja ampiaiset piiritti mut. Pari kertaa sain kieriäkkin alas mäkeä, koska mulla todettiin pari vuotta sitten allergia ampiaisen pistoille. En siis tosiaan halunnut ottaa mitään riskiä saada pistosta.
Jatkoin ihan tyytyväisenä kävelyä pitkin metsää. Linna näkyi koko matkan ajan mun yläpuolella välillä paremmin ja välillä huonommin, joten eksyminen ei ollut todennäköistä. Toi kaivo oli ihana löytö. Mun mielikuvitus pääsi taas valloileen kun kuvittelin entisajan ihmisten käyttäneen kaivoa. Kaivon vesi oli myös uskomattoman tummaa..
Kauniita syksyisiä teitä kävellessä oli ihanan rauhallinen olo. Linna alkoi tällä välin täyttyä ihmisistä ja sain vielä ihanan rentouttavan hetken ihan vain itselleni ennen kaiken hulinan alkamista. Auringosta vaan oli pakko nauttia!
Tää oli ehdottomasti mun lempipaikka koko linnan alueella! Jos kurkkasi alas reunalta näki ihanasti virtaavan joen ja jyrkän pudotuksen. Linnan sivussa sijaitseva ihanan rauhallinen paikka.
Portaat ja vanhat portit on aina ja ikuisesti mun mielestä kaunista. Juuri tällaiset asiat linnan pihalle kuuluu.
Istuskelin hyvän aikaa tuolla mun lempipaikalla ja nautin lämpimästä kelistä. Ilmat oli niin meidän puolella koko viikonlopun!
Vielä vähän kuvaa hahmottamaan linnan sijaintia. On kaunista!
Näin hyvissä tunnelmissa ei maanantai valitettavasti alkanut. Olo on ihan järkyttävä ja tuntuu kun naaman yli olisi juossut rotta-lauma ja korvissa humisee pikajuna. Perheen vanhimmalla pojalla on mahapöpö ja pienemmät ei malttanut pysyä millään rauhassa. Mikä kirous maanantaissa oikeasti on? Ihan sama, vaikka mulla olisi kuinka paljon tahtoa tehdä töitä niin maanantait ei vain suju! Huomenna toivottavasti asiat pääsee taas rullailemaan normaalin päiväjärjestyksen mukaan. Ihana päätös kuitenkin maanatai-illalle kun sai jutella mummin, äitin ja poikaystävän kanssa Skypessä. Kyllä perhe on suuri voimavara <3 (Odottelen muitakin rakkaita skypeen)
Palailen taas kirjoittamaan lisää linnasta jonain toisena päivänä. Hyvää viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti