Yskiessäni keuhkojani kymmenettä kertaa pihalle valtaa epätoivo mieleni. Onneksi vain hetkeksi, sillä vanhojen kuvien katsominen on todella piristävää. ♥ Selaillessani rakkaita vuosia elämässäni kiinnitti huomiota varsinkin todella lumiset kuvat. Oi kuinka ihanaa olisi saada kaikki tämä pimeys peitettyä auringonpaisteen ja lumikinosten taakse. Aurinko on ehkä mahdottomin ajatus tällä hetkellä, mutta valkoiset nietokset tai edes ohut lumikerros kaunistaisi maatamme huomattavasti.
Sen enempää minulla ei ole sanottavaa. Inhottaa ajatella, että tulevaisuudessa jokainen talvi olisi yhtä synkkä kun viimeisen parin vuoden aikana..
Lumen tullessa on hymy aina herkässä. Minun pitäisi muuttaa varmaan oikein pohjoiseen, jotta hymyä riittäisi koko talveksi.
Lumen ihmemaassa on vain jotain niin taianomaista ja epätodellista.
Näiden kuvien ja tämän kirjoituksen tarkoitus on vain kertoa, että minulla on ikävä lunta ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti