17: This tattoo makes me different

Minulla on kolme tatuointia. En ole koskaan tehnyt niistä numeroa (muualla kun blogissa) ja moni ei edes osaa ajatella, että minulla on kuvia. Kaksi ensimmäistäni ovat hyvin helppo peittää. Pienin kuvistani on jalassa (Shamrock) isoin selässä/niskassa ja nyt kolmas kädessä. 

Kuvassa tatuoinnin otosta alle 24tuntia

Itse kuvan ottaminen oli helppo, lähes miellyttävä prosessi. Kipua ei tuntunut kuin lopussa ja muutenkin kuvan tekoon meni noin kolme tuntia, joten aikakin meni nopeasti. Kipuasteikolla 1-10 pahimmillaan kipu oli enintään 6. Selässä/niskassa kipu oli pahimmilaan juuri sitä kympin luokkaa! Toisaalta tatuointeja on niin vähän vielä, että kivun suhteuttaminen on hankalaa. Voin silti sanoa, että käden sisäosa on helppo paikka!

Parantuminen oli myös ihanan nopea. Alle kahdessa viikossa unohdin päivittäin  jo koko kuvan olemassa olon ja siitä se yhteinen arki alkoi.

Olen hämmentynyt ja hieman järkyttynyt siitä kuinka paljon huomiota olen saanut tatuointini takia. Töissä ja vapaa-ajalla, mutta varsinkin töissä. Palaute on ollut positiivista, mutta olen silti vähän hämmentynyt ihmisten käytöksestä.

Kun joku heittää kommentin"Hei toi on oikeasti hieno tatuointi, ihme!" Tulee vähän sellainen "Kysyinkö sinun mielipidettäsi? - olo. Hirveimmät kokemukset ovat olleet fyysisiä. En voi käsittää miksi puoli tuttu ihminen kuvittelee voivansa tulla silittämään kättäni ilman lupaa ja analysoimaan sen pehmeyttä.

Yleisesti vastaan hymyllä kaikkeen, vaikka sisälläni kuohuisi. Ihmiset eivät vain tajua.

Kädessä oleva kuva on yllättävän helppo peittää varsinkin Suomessa kun lähes koko vuoden on kylmä. Käden sisäpuoli on muutenkin helppo sillä se ei kerää yleisesti katseita. 

Töissä minulla on aina mukana pitkähihainen, mutta onneksi kuvan peittäminen ei ole pakollista. Suurimman osan päivää haluan kuitenkin pitää kuvan piilossa ihan vain itseni takia. 

Kuvallani on merkitys, vaikka eipä sillä ole väliä. Kukaan kadulla vastaan tuleva ihminen ei sitä tiedä enkä sitä ole kuin ystäville kertonut. Haluan tulevaisuudessa kolme lasta, mutta sekään ei ole tatuointini "virallinen" tarina. 

Rakastan tätä kuvaa niin paljon. Se on taiteellisesti kaikista kuvista suosikkini ja näyttää niin minulta. Vaikka peitänkin kuvan usein se ei ole häpeää se on vain sitä reaktiota mitä muilta ihmisiltä tulee, siihen en ole täysin tottunut. 

Järkytän varmaan perhettäni kertomalla, että seuraava kuva on ollut valmis päässäni jo vuoden verran. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että aion keskittyä muihin asioihin, sillä on niin monta asiaa mitä haluan elämässäni tehdä. Tatuointi tauko on siis edessä. :)

Loppuun vielä pientä ajatusta elämästä ja inspiraatiostani kädessä olevaan tatuointiin.... 

"Meitä olisi voinut olla kolme, mutta sinun ei ollut tarkoitus jäädä. Meitä on vain kaksi, mutta silti sinä et ole koskaan täysin poissa.Olet palanen meitä molempia ja jotain mitä emme koskaan saaneet nähdä. Olet ulkoisesti pikkuinen kukkani, hauras ja rikki, mutta täysin ehjä rakkaudesta. Olet minun siskoni  ♥"