En saa unta, enkä edes halua nukkua. Aamulla odottavat puhelut ja käynnit erilaisten "isojen ihmisten" paikkeilla saavat pääni jo nyt niin pyörälle, että haluaisin vain skipata kaikki ikävät asiat ja päästä jo siihen kohtaan kun istumme uudessa asunnossamme (jota ei vielä siis ole!) Espoon maisemia ihaillen.
Tämä yöllinen paniikki on todella turhauttavaa, varsinkin kun haluaisin vain keskittyä ihaniin Turkin kuviin ja muistella kaikkia kauniita hetkiä siellä ♥ Täytyy vain todeta, että nyt en siihen pysty sillä mahassani kumisee ja päässä humisee!
Toivottavasti huomenna tätä kaikkea kaaosta saisi vähitellen pilkottua. Pöydällä on tehtävä lista ja puhelinnumeroita on mukavan mittainen liuta. Sähköposteja on tullut läheteltyä ja huomenna niitä tulee lähetettyä vielä pari hassua lisää. Haluan kuitenkin uskoa, että asioilla on aina tapana järjestyä ♥
Voin jo kuvitella mielessäni miten parin kuukauden päästä huokailen tällekin kirjoitukselle ja mietin miksi ihmeessä stressasin taas kerran niin paljon. Opinkohan ikinä hallitsemaan tätä käytöstä, joka vielä jonain päivänä aiheuttaa minulle sydänkohtauksen?
Kirjoitan varmasti pitkän tarinan stressaamisesta ihan lähitulevaisuudessa sillä kuten moni minut tunteva ihminen tietää ei stressaamisesta ole minulle koskaan ollut muuta kuin haittaa.
Olen yrittänyt hallita hermostuneisuutta kuvittelemalla itseni mahdollisimman mukavaan paikkaan ja tällä hetkellä se olisi jossakin kaukana, keskellä merta oleva lautta, jossa voisin nukkua kaiken tämän rumban yli.
Näihin merellisiin tunnelmiin.... hyvää yötä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti