"I always liked strange characters."

  Olen aina ihaillut erikoisia ihmisiä. Rehellisesti sanoen olen omasta mielestäni itsekkin erikoinen ihminen ja siitä on joskus huomautettu minulle. Voisin kertoa, vaikka kuinka monta esimerkkiä siitä miten paljon olen eronnut ajatusmaailmaltani ja tekemisiltäni ystävistäni, mutta sen sijaan mietin kaikkia niitä asioita joiden takia minua on kutsuttu oudoksi ja päätin listata teille osan niistä. Kuinka moni on teidän mielestänne outoa? ;)

Olen aina rakastanut hautausmaita ja niiden surumielistä, mutta kaunista fiilistä. Mielestäni on mukavaa ajanvietettä käydä kauniilla hautausmaalla kävelemässä. 

(Vietimme ala-aste ikäisinä monta kaunista kevät päivää ystäväni kanssa pikkusiskoni haudalla ja meistä se oli ihan normaalia.)

Olen syönyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 2000 (kyllä kaksituhatta) suklaalevyä, sairasta tiedän. Ennätys Fazerin sinisen suklaalevyn syömisessä on neljä minuuttia, mutta en tiedä pystyisinkö enää siihen.

Stressaan erittäin helposti ja myös turhista asioista, tämä ongelma ärsyttää myös itseäni ja ymärilläni olevia ihmisiä.

Haluan, että minusta otetaan kuvia ja rakastan kuvaamista, mutta samalla koen poseeraamisen todella vaikeaksi.

Minulla on ristiriitaiset tunteet koulua kohtaan. Haluan olla siellä ja opiskella, mutta silti olen välillä todella ahdistunut "joutuessani" sinne.

Olen aina rakastanut työtäni ja tulen aina rakastamaan ♥ Aloittaessani työt lähihoitajana viihdyin enemmän töissä kun kotona ja toivoin saavani lisävuoroja, jotta saisin vain olla töissä.

Kärsin kuukausittain erilaisista kriiseistä itseeni liittyen. 

Nenästäni vuotaa todella usein verta, mutta nykyään se tapahtuu yleensä aamuisin tai iltaisin.

Kun olen yksin kotona puhun  englantia, koska rakastan kyseisen kielen käyttämistä. Joudun puhumaan yksikseni, koska pystyn puhumaan ulkomaalaisten ystävieni kanssa skypessä erittäin harvoin. Rakastan myös laulamista, mutta sitä teen myös suomeksi.

Minulla on pakkomielle pastellin värisiin hiuksiin ja kuvittelen kerran viikossa värjääväni hiukseni kunnes taas totean, että hiukseni ovat hyvät juuri näin.

Olen aina ollut huono käymään baareissa ja villeimmät bileeni ovat tapahtuneet Irlannissa. Nykyään käytän erittäin harvoin alkoholia ja viimeksi olen ollut kunnolla humalassa uuden vuoden juhlinnoissa.

Sohvaperunan sijaan olen oikea sänkyperuna. Voisin ehkä jopa asua sängyssä sillä mikään ei ole mielestäni mukavampaa kun loikoilu. Sovalla se ei ole sama asia!

Pahimmat ulkonäkökriisit kärsin kasvojeni takia ja olen aina kärsinyt, vaikka olisi sitä muutakin mistä valittaa ;)

Mini minä

Olen tiennyt haluavani omia lapsia pienestä pitäen. Ihan oikeasti pienestä sillä tiesin jo kymmenen vuotiaana haluavani perheen. Halusin toki monia muitakin asioita kuten kymmenen hevosta, koiria, lintuja jne, joten toki unelmani olisivat voineet tähän päivään mennessä muuttua. En esimerkiksi enää halua kymmentä hevosta, mutta yksi voisi olla kyllä ihan passeli! 

Noin 14-vuotiaana keskustelimme lähes viikottain lapsien saamisesta silloisen parhaan ystäväni kanssa ja olimme molemmat "vauvakuumeen kourissa." Oikeasti en todellakaan ajatellut lapsien hankkimista (hyvä kun uskalsin edes puhua pojille..), mutta olen silti aina nähnyt perheen perustamisen elämäni suurimpana tavoitteena. 

Nyt kun ympärilläni alkaa olemaan lapsia todella paljon ja olen alkanut miettimään yhä enemmän minkälainen äiti haluaisin olla, päätin kertoa omasta lapsuudestani ja siitä mitä omille lapsilleni jonain päivänä haluaisin :) 

BAE on syönyt hyvin!

Ensinnäkin, en "kärsi" tällä hetkellä vauva kuumeesta eikä minulla ole tarvetta saada omia lapsia vielä. Itse synnyin äitini ollessa 25- vuotias ja olen perheeni esikoinen. Äidin takia olen varmasti itsekkin halunnut aina saada ensimmäisen lapseni 25- vuotiaana. Vanhempani olivat naimisissa ja minuun oli muutenkin valmistauduttu hyvin. Nyt itse lähestyessäni tätä ikää tuntuu jännittävältä ajatella, että voisin olla jo kolmen vuoden päästä äiti! 

Minulla oli aivan pienestä pitäen ystäviä ja näen sen  myös omille lapsilleni tärkeäksi. Vaikka kaikki ystäväni olivatkin poikia (ja ehkä tästä syystä tappelin päiväkodissa erään tytön kanssa naaman verille) olin todella onnellinen. Myös äidin kannalta tämä oli tietysti tärkeää, kaikki ystävieni äidit olivat äitini hyviä ystäviä ja voin kuvitella heidän olleen iso voimavara toisilleen :) 

Tietysti minulla on ollut myös aina maailman ihanimmat isovanhemmat ja edelleenkin olemme läheisiä ♥ Olen siinä mielessä onnekas, että he ovat aina olleet osa elämääni ja varsinkin kesällä kun sai parhaassa tapauksessa viettää viikon "mummolassa" oli elämä yhtä juhlaa! Mielestäni oli aina kauheaa kuulla koulussa jonkun sanovan ettei ole yhtään isovanhempaa elossa. Kuinka olisinkaan pärjännyt tässä maailmassa lapsena ilman mummia ja pappaa? Minulla oli myös mummin äiti mamma ♥

Mummit ♥ Sain äiti- ja isäpuoleni kautta vielä kaksi mummoa lisää! Pidän siis isovanhempia välttämättömänä hyvänä omille lapsilleni, enkä tiedä mitä tekisin jos omilla lapsillani ei olisi isovanhempia. Olen sitä mieltä, että vanhempien lisäksi vain isovanhempien roolia ei voi korvata.

Olen ollut todella aktiivinen ja rasavilli lapsi. En pahantahtoinen koskaan, mutta ajattelematon ja todella häslä. Puhuin myös lakkaamatta ja keksin päivittäin tarinoita, joissa ei suurimmaksi osaksi ollut mitään järkeä. On siis todennäköistä, että omista lapsistani tulee samanlaisia. Sain tihutöistäni aina rangaistuksen enkä voisi kuvitella, että omista lapsistani tulisi kunnollisia "vapaan kasvatuksen" kautta. Toisilla sekin onnistuu (huomattu on) mutta lapseni tulevat tarvitsemaan kuria. 

On  vaikeaa ajatella omien lapsien saamista kun itsellä on ollut turvattu ja hyvä lapsuus. Tietysti olen aina kärsinyt yliherkkyydestä ja tunneherkkyyden takia olen saanut kärsiä, mutta se ei liity siihen, miten minulle on tarjottu kaikki mahdolliset eväät tähän elämään. Olen myös kehittänyt itseäni enkä enää teini-iän jälkeen ole kärsinyt yliherkkyydestä vaan jatkuvasti haastanut itseäni ja luonut uusia tavotteita joiden mukana olen kasvanut tähän muottiin.

Vauvakuumeeni ei ole vielä koskaan ollut "vakava"  sillä haluan voida tarjota samat asiat omille lapsilleni mitä minulle on tarjotttu ja vielä enemmänkin jos mahdollista. Olen kuitenkin aina saanut lapsuudessani tarvitsemani ja päässyt harrastamaan ja tekemään itselleni tärkeitä asioita. Kukaan ei tietenkään ole koskaan valmis ja kaikki ovat erilaisia vanhempia erilaisten lähtökohtien takia. On toisaalta pelottavaa, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan huolestumaan siitä tulenko koskaan olemaan valmis äidiksi. Toisaalta kukaan ei taida olla täysin valmis ennenkuin lapsi syntyy :)

Tietysti sisko ja serkku ovat myös lapsuuteni rikkauden salaisuus ♥ Olen aina halunnut vähintään kaksi lasta ja ilman siskoani en olisi oppinut jakamaan mitään. Vastuun tuntoisuus ja suojelemisen haluni siskoani kohtaan ovat jotain sellaista jota en koe ketään muuta kohtaan tässä maailmassa.

Asuimme koko ikäni pääkaupunki seudulla (olen syntynyt Espoossa) ja olen aina kuvitellut kasvattavani myös omat lapseni sellaisessa paikassa. Maailma muuttuu kuitenkin kokoajan ja suunnitelmat eivät mene aina ihan unelmien mukaan, aina voi kuitenkin unelmoida, eikö? ;)

Kaikkien näiden kuvien katselu ja lapsuuden miettiminen nosti tunteet pintaan. Olen kyllä ikuinen itkupilli ;D

Pikku- Jenni toivottaa kaikille kivaa viikonlopun odotusta ♥

Ihana CC-voide!

Pientä korvien punoitusta ja kiukun puuskaa havaittavissa tämän bloggerin kanssa! Vietin juuri kaksi ja puoli tuntia taistellen ensin kuvien kanssa ja sitten tekstin kanssa ja viimein kun valmiina oli täydellinen julkaisukelpoinen paketti ja painoin "julkaise"- nappia katosi koko teksti jonnekkin kadotettujen teksien hautausmaalle ja sain hyvästellä hermoni totaalisesti. 

Keräilin tuossa itseäni viitisen minuuttia ja päätin tulla yrittämään uudestaan sillä haluan todella kertoa teille uudesta suosikki tuotteestani! Tarkoituksena oli tehdä laajempi kurkistus suosikki meikkieni pariin, mutta yksinkertaisesti pienessä kuumeessa ja täydessä tukkeessa en siihen pysty, joten keskitytään nyt vain tähän!

Kyseessä on Clinique:n CC-voide! 

Olen aina ollut pihi meikkien kanssa, mutta näin vuosien myötä (hahah niitä onkin niin paljon jo takana ;) olen yhä tarkempi siitä mitä naamaani laitan. Suurin syy sille miksi pohjustus on alkanut kiinnostaa johtuu täysin siitä, että olen kyllästynyt katsomaan jo pari tuntia meikkauksen jälkeen suttuista meikkipohjaa! Tietysti meikki ei sovi joka paikkaan ja raskaan työpäivän jälkeen on varmasti ihan loogista ettei peilistä katso vuosisadan kaunotar, mutta yksisarviselta näyttäminen olisi jo hyvä saavutus! 

Aluksi CC- voide (jota tätini ystävällisesti suositteli ja kaikenlisäksi toi minulle) ei miellyttänyt. Erittäin raskaalta ja paksulta tuntuva, voidemainen koostumus vaikutti haastavalta levittää, mutta jo parin päivän jälkeen alkoi homma tuntumaan ihan luonnolliselta ja pohja oli täydellinen! 

Levtän tuotetta sormin ja tänään kokeillessani toista vähän halvempaa CC-voidetta tuntui sen koostumus lähes vetiseltä! Kaikki on kuitenkin aina kiinni tottumuksesta, mutta itken varmasti krokotiilin kyyneliä kun  tämä upea tuote loppuu! 

Semi- tummat silmänaluseni peittyivät hyvin Clinique:n ansiosta, mutta vanhasta tottumuksesta laitoin kuvan ottamisen jälkeen vielä peitevoidetta. 

Ainoa huono puoli on tietysti se hinta ( noin kolmekymppiä) joka ei sinänsä ole paha, paitsi tälläiselle pihisteliälle ;) 

Tuote on kosteutuksensa puolesta tehokas ja ikuisena naaman rasvaajana on lopputulos aina superkiiltävä kun pohjalla on ennestään ne edellisessä postauksessa mainitut rasvat ;) Olen kuitenkin kuullut puuterista, joten pahimmat kiillot mitkä jäävät ihon kuivattua katoavat viimeistään puuterin alle. (Yllä olevassa kuvassa todiste siitä. Paitsi nenäni kiiltää, koska niistin juuri :) 

Tiivitettynä olen rakastunut ja seuraavaksi aion kokeilla tuotesarjan meikkivoidetta ja verrata sen peittävyyttä sekä pysyvyyttä. Olen innoissani ja eikö olekkin hieno meikkipohja? 

Itsensä hemmottelua

Jotkut aamut eivät vain yksinkertaisesti ole hyviä ja tänään huonosti nukutun yön jälkeen tuntui kun sata apinaa olisi juossut kymmeniä kertoja ylitseni. 

Olen nukkunut päikkäreitä, nauttinut ulkoilmasta ja syönyt vitamiinini, mutta väsymys pukkaa silti päälle. Niimpä ajattelin väsymyksen inspiroimana jakaa teille vinkkejä, miten lopulta selvisin läpi tämän tuskaisen päivän ;)

Aloitetan kertomalla inkiväärijuomasta joka ehdottomasti on pitänyt minut elossa. Jostain syystä ruoka ei ole maistunut yhtään, mutta inkivääri vesi on puhdistanut kehoni bakteereilta! Jos siis tuntuu, että flunssa tai joku muu pöpö on iskemässä keitä puolikas inkivääri, suikaloituna litrassa vettä. Aika stydiä tavaraa, mutta tekee hyvää ♥  Makean rakastajana tykkään laittaa sekaan hunajaa, mutta makunsa kullakin.

Terveys drinkkien jälkeen aloitin huoltamaan naamani. Ensinnäkin olen maininnut poskeni pigmentti virheen useaan otteeseen ja nyt Dermalexin lähestyessä loppuaan olen ottanut käyttöön Bio-oilin, joka koostumuksensa ja yleisen fiiliksen perusteella vaikuttaa ihan lupaavalta. Tykkään yleisesti ihan hirveästi kaikenlaisista öljyistä, joten toivotaan, että tämä tuottaisi jotain tulostakin.

Aloe Vera on tällä hetkellä itseäni erittäin paljon miellyttävä tuote, vaikka tehonsa puolesta voisin kuvitella sen sopivan paremmin talveksi kun ihoni oikeasti tarvitsee super- kosteutta. Vasemmalla olevaa geeliä säilytän jääkaapissa ja sitä käytän ainoastaan väsymyksestä turvonneille silmän alusille. Sateenkaari purkin sisältö on myös Aloe Veraa, mutta sitä kuluu ainoastaan sille iho alueelle, mikä Bio-oilin ja geelin jälkeen jää kuivaksi. Käytän siis kolmea eri tuotetta pelkästään kasvoille, mutta haluan yksinkertaisesti panostaa ihoni kuntoon.

Myös ihon kuoriminen on tärkeää ja tällä hetkellä kuorin ihoni kerran tai kaksi viikossa. (Vaikuttanut huomattavasti ihon epäpuhtauksiin.) Jos jotain huonoa kuorinnasta pitäisi sanoa niin huomaan kasvojen ihon olevan paljon vaaleampi kuin vartaloni. Toisaalta ehkä ryppyjä ei ala näkymään vielä pariin vuoteen kun pidän auringon erossa kasvoistani ;)

Kun naama on kunnossa ja odotan sen kuivuvan meikkaamista varten käyn hiuksien kimppuun. Olen viime aikoina lukenut monen eri sivuston ohjeita siitä kuinka hiusta tulisi "säästää" ja yksi vinkki oli ettei pesun jälkeen tukkaan tunkisi jätettäviä hoitoaineita. En osaa sanoa vaikuttaako tämä oikeasti, mutta toistaiseksi laitan pestyyn tukkaan vain kyseistä öljyä latvoihin ja annan hiusten kuivua luonnollisesti (paitsi erityis tilaisuuksia varten käytän muotoilutuotteita, sekä fööniä.) 

Olen myös vähentänyt hiusten pesua ja tällä viikolla olen pessyt ne vasta kaksi kertaa kun normaalisti olen joka toinen päivä käyttänyt shampoota.

Viimeisenä mutta ei kuitenkaan vähäisimpänä on vartalon rasvauksen vuoro ja lemppari deudoranttini aika. Vartalorasva vaihtuu ihan sen mukaan mikä milloinkin miellyttää, mutta ehdottomasti dödössä suosin Acoa! Pistävät ja liian voimakkaat deurorantit eivät miellytä nenääni yhtään ja kovan stressaamisen aikana haluan olla varma ettei deuroranttini petä. Aco:n dödö tuoksu on miellyttävän pehmeä ja se pitää!

Kaiken tämän valmistelun jälkeen meikkaan naamani, mutta siitä tulossa vielä perusteellinen pläjäys viikon lopussa!

Yleistä tunnelmaa kotona kaunistaa ehdottomasti muhkea kimppu ruusuja. Tykkään ostaa itselleni kukkia, mutta vielä ihanempaa on saada niitä toiselta ♥ Tämäkin pieni muistaminen piristi päivää aivan erityisellä tavalla. En ole ihmisenä varmasti helpoimmasta päästä, mutta kyllä kimppu kukkia ja suklaa pitävät minut aika pitkälle tyytyväisenä.

Viikonlopun kunniaksi voi tietysti syödä pari normaalia muhkeampaa suklaakeksiä. Suklaa maistuu aina ♥

 Lopuksi vielä monta pusua pupulle ja paljon haleja niin johan näyttää päivä hyvältä!

En ole sairastanut yli vuoteen minkäänlaista flunssaa enkä tiedä mihin suuntaan tässä nyt ollaan menossa. Kaikki terveyden eteen on kuitenkin nyt yritetty ja olo tuntuu hyvältä, toivottavasti sama jatkuu vielä huomennakin.

AINIIN! Jos mikään näistä ei olisi auttanut olisi viimeistään puhelu mummin kanssa tehnyt olosta paljon paremman. Mummit ja papat osaavat vain saada elämän näyttämään niin paljon paremmalta ♥

Kivaa viikonloppua kaikille ♥

Challenge!

1. Millainen ja missä olisi unelmiesi asunto?

Unelmissani on aina ollut puutalo. Näin vuosien myötä sen koko ei kuitenkaan ole ollut enää niin tärkeä vaan ikuisen omakotitalon sijasta voisin kuvitella myös rivitalon olevan hyvä vaihtoehto. Vanhat lankkulattiat ja pirteä minun näköiseni sisustus ja kaunis oma puutarha ovat se tärkein juttu ♥
Sijainti on vielä aivan hakusessa ja ajatuksissani unelmien koti on välillä kaukana pohjoisessa ja välillä ulkomailla ;)

2. Mitä harrastuksia / kiinnostuksen kohteita sinulla on?

Virallisia harrastuksiani ovat lenkkeily,  laskettelu sekä salilla käynti ja ajoittain heppailu. Rakastan kaikenlaisia eläimiä ja nautin kirjoista! Myös nukkuminen on mahtava ajanviete! 

3. Elämäsi suurimmat saavutukset?

Muutto Irlantiin oli ehdottomasti hienoin saavutukseni. Valmistuminen lähihoitajaksi ja pääsy sairaanhoitaja kouluun ovat erittäin suuria saavutuksia myös omasta mielestäni :)

4. Millaisia blogeja luet mieluiten ja miksi?

Varsinaisesti luen vain neljää blogia päivittäin (vaikka päivityksiä ei tulisikaan kuin kerran viikossa) Kuitenkin silloin tällöin seuraan yli kymmentä blogia, mutta pääasiassa kiinnostun lukemaan kauniiden kuvien ja ihmisen persoonan takia.
Rakastun blogeihin joissa sen kirjoittaja on hyvin kaukana ulkonäöllisesti ja tyylillisesti minusta! Arvostan erilaisia ihmisiä ja salaa otan näiltä cooleilta tyypeiltä vaikutteita ;)

5. Runsas ja rönsyilevä vai selkeä ja moderni? (sisustus, vaatetus, puutarha yms.)

Ei mitään modernia minulle! Selkeys on useasti hyvä, mutta ihan kaikissa elämän osa-alueissa runsas ja rönsyilevä on hyvä!

6. Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?

Haluaisin matkustaa ympäri maailmaa! Villeimmissä unelmissani kiertäisin Amerikan, mutta seuraavana unelmissa olisi Amsterdam ja Edinbugh.

7. Järki vai tunteet?

Tätä päätä ei järki paljoa pakota vaan toimin täysin tunteideni varassa ja niin tulen varmasti aina tekemään.

8. Uskallatko aina olla oma itsesi?

Uusia ihmisiä tavatessani hillitsen itseäni. Olen kyllä oma itseni, mutta en ihan niin täysillä paitsi jos tilanne sen salliii.

9. Parhaat keinosi poistaa stressiä?

Pystyn irtautumaan stressistä vasta kun pääsen sitä karkuun jonnekkin kauas. Tarvitaan aina useampi päivä vapaata ja matka, jotta saan taas mieleni tyyntymään. Hyviä vinkkejä stressin poistamiseen siis otetaan vastaan ;)

10. Heikkoutesi?

Kärsimättömyyteni, impulsiivisuuteni, epävarmuus  sekä tahaton ajattelemattomuus.

11. Vahvuutesi?

Empatia, sosiaalisuus ja tietynlainen rohkeus uusia ihmisiä ja asioita kohtaan. 


Olipa kivoja kysymyksiä! Aina välillä on kiva vähän mietiskellä tarkemmin niitä oman elämän hyviä ja huonoja juttuja ja samalla vähän ajatella mennyttä ja tulevaa. Tuli oikein syvällinen fiilis näiden kysymyksien pohjalta ja taidankin jatkaa pohdintojani vielä päiväkirjan puolelle ;)


Hyvää yötä ihanat ♥ 

#Meikkipaikkahaaste

Tämän päivän postaus aiheena käsittelee yhtä itseäni eniten kotonamme häiritsevää tilaa eli "meikkaus pistettä." Koin tarpeelliseksi tehdä tämän postauksen juuri nyt sillä perjantaina sain lukea (ja katsoa) lempi bloggaajani ilmoituksesta lopettaa bloggaaminen. Kaikille niille, jotka eivät seuraa blogeja voi reaktioni tuntua täysin pöllöltä, mutta purskahdin itkuun. En dramaattiseen krokotiilin kyyneliä pärskivään sotahuutoon, mutta vähintäänkin nenäliinoja vaativaan nyyhkytykseen. 

Kyseinen blogi on ollut elämässäni lähes seitsemän vuoden ajan. Tai ei oikeastaan kyseinen blogi vaan kyseinen nainen. Blogin nimi ja ulkoasu ovat muuttuneet pariin otteeseen samoin naisen ulkonäkö. Koen itseni erittäin onnekkaaksi siinä mielessä, että olen saanut kasvaa upeiden blogien ympäröimänä. Nyt yksi niistä ihanista blogeista loppuu ja tietysti se on juuri kaikista lukemistani se kaikkein tärkein. 

Saaram blogia jo nyt ikävöiden sain inspiraation kirjoittaa omasta meikkauspisteestäni, joka on kaukana unelmieni meikkauspisteestä, mutta jonka halusin kuitenkin jakaa nyt teille ihan vain siksi, että lopetan hetkeksi tämän ikävän! 

Tässä siis vaatimaton Kallax- hyllyni jonka hankin noin yhdeksän kuukautta sitten. Tarkoituksena oli saada paljon tilaa kosmetiikalle, sekä muille "hömpötyksille" kuten pidennyksille, rasvoille, hiusöljyille (tajuatte pointin.) Ongelmana oli kuitenkin taas kerran miehinen näkökulma, sillä yhteisessä kodissa pitäisi molemmilla olla visuaalisesti mukavat oltavat. Niimpä vastakkainen sukupuoli heitti ilmoille kommetteja kuten "Ei munkaan pelit ole pitkin kämppää ja en halua tästä mitään prinsessa luolaa." näiden kommenttien perusteella jouduin siis hylkäämään unelmani monista avonaisista hyllyistä sekä omaa silmääni miellyttävistä jutuista joita Pinterest on pullollaan!

Joka tapauksessa ratkaisun oli oltava sellainen, jossa kaikki ihanuuteni piilotettaisiin kaappien sisälle. Näin yhdeksän kuukauden jälkeen voin sanoa, että vihaan tuota hylly järjestelmää ja kunhan saan riittävästi rahaa kasaan huristelemme Ikeaan ja keksin ihan uuden hylly systeemin tarvikkeilleni! Se ei toisaalta ole helppoa sillä tilaa on rajallisesti ja edelleenkin kaikki tai lähes kaikki pitää saada pois silmistä.

Aloitan siis kertomalla miksi vihaan tätä järjestelyä ihan super paljon. Ensinnäkin levitän lähes aina meikkivoiteen sormin. Siinä ei ole mitään huonoa, mutta alkavan dementian tai yksisarvisten aiheuttaman aivovaurion takia unohdan aina pestä sormeni ennenkuin availen laatikoita tai muuten tartun johonkin kotimme pintaan. Tottakai sen ainoan oikean puuterin pitää olla kadoksissa ja joudun käymään jokaisen laatikon läpi likaisten sormieni kanssa vain todetakseni, että puuteri olikin kokoajan vieressäni. Voitte siis kuvitella miten kauniilta nuo kankaiset laatikot näyttävät livenä... Tietysti olen yrittänyt pestä ne useaan otteeseen, mutta rumat ne ovat silti!

Kuitenkin pahin kävi perjantaina kun taas kerran hilluin ja huidoin joka suuntaan ja niin siinä  kävi, että onnistuin rikkomaan aurinkopuuterin tuhannen palasiksi. Tietenkään se ei ollut mikä tahansa aurinkopuuteri vaan nimenomaan se tummin (kesä sävyni) sekä isoimmassa purkissa!

Siivoillessani aurinkopuuteria lattialta, laatikoista sekä vaatteistani sohaisin polvellani  tuota arvokasta Kallax- hyllyä josta päätti sitten tipahtaa vuorostaan poskipuna. Siinä suosikki poskipunani (jota käytän arkena lähes päivittäin) makasi rikkoutuneena aurinkopuuterin seassa ja kyllä ketutti. Miksi ne kannet aina avautuvat tippuessaan maahan ja miksi sisällön pitää aina pirstoutua pientäkin pienemmäksi?!

Kuvittelin hallitsevani kosmetiikkani näiden säilytyslaatikoiden avulla, mutta jossain järjen huipennuksissa ostin kyseisiä laatikoita vain kaksi.

Aloitin operaationi levittämällä kaikkien laatikoiden sisällöt yksi kerrallaan lattialle. Voitte kuvitella miltä lattia näytti kaikkien laatikoiden jäljiltä, nyt kuvassa vain kaikki mitä olin onnistunut tunkemaan tuohon valkoiseen.

Päätin helpottaa elämääni ja jättää näkyville ns. joka päivän tarvikkeet. Yllä olevassa kuvassa näkyvät ne tuotteet joista valitsen päivittäisen pohjustuksen. Kuvassa olevaa Dermalexin rasvaa käytän päivittäin poskeni tummemmalle ihovirheelle, mutta yli vuoden käytön jälkeen ei minkäänlaista muutosta ole näkyvissä. Tavan vuoksi se on kuitenkin jäänyt apteekin ostoslistalle.

 

Kaiken muun järkkäilin "vähän miten sattuu"- tekniikalla ja toivon laatikoiden pysyvän siistinä edes ensi viikon ajan, kun yritän taas löytää jotain "välttämätöntä."

Tavoitteena tässä siivouksessa oli jättää näkyville ne kaikki välttämättömimmät ja suosikkini joita kaipaan todennäköisesti jo heti huomenna. Meikkivoiteiden korin lisäksi käytän päivittäin ripsiharjaa, sekä ripsiseerumia, kasvo ja käsi rasvaa, sekä hiusöljyä ja joitakin huulituotteista. Myös hiuslakka ja hajuvesi kuuluvat olla näkyvillä sillä niitä tarvitsen lähes päivittäin.

Vaikka tuotteet ovatkin näkyvillä (mitä poikaystäväni ei voi sietää) helpottaa tilannetta se, että suurinosa on piilossa (kompromisseja eikö? ;)

Siivoillessa en voinut olla ihastelematta kaikki kivoja juttuja mitä kaapistani löytyi joten kahden tunnin operaation jälkeen hiuksissani oli kaksi poni-pinniä, leopardi panta ja vihreä puhelinlanka ponnari. Käsivarsissani oli eri huulipuna sävyjen testailuja sekä tietysti huulissani myös. Olin myös testannut viime kesältä jääneitä pohjustusvoiteita vasempaan poskeeni, joten kokonaisuus oli mukavan epätasainen. Harmi etten saanut ikuistettua sitä kaunista näkyä itsestäni, mutta saitte varmasti hyvän käsityksen!

Tämän operaation jälkeen totesin siivoamisen olleen erittäin hyodyllistä, sillä nyt osaan taas täyttää kosmetiikka varastoani kaikella välttämättömällä ja jättää ostamatta kaikki turha (nimimerkki 15 huulirasvan omistaja..)

Unelmissani omistan suuren valkoisen meikkipöydän jonka sisään saisin piilotettua kaiken tarpeellisen. Meikkipöydän päällä tosin olisi erilaisia tarjottimia ja laatikoita huulipunille, siveltimille ja ihan kaikelle mahdolliselle. Ehkä seuraavalla Ikean reissulla saan mukaani jotain lähes yhtä ihanaa ;)

Näiden siivoilujen innoittamana tulen vielä kertomaan ensiviikon aikana parista kivasta ja parista ei niin kivasta tuotteesta, mutta niihin juttuihin kuitenkin myöhemmin. Voimia uuteen viikkoon ihanat! ♥

"My hair is my identity"

HIUKSET- jokaisen naisen oma kruunu joka omalla värillään, pituudellaan ja yleisellä olemuksellaan antaa ensivaikutelman ympärillä oleville ihmisille. Hiukset herättävät paljon erilaisia mielipiteitä sekä tunteita ja lähes aina omissa haituvissa on jotain paranneltavaa tai ainakaan ne eivät ole täydelliset.

Oma hiushistoriani on värikäs, täynnä surua ja pettymyksiä, mutta myös uusia rakkauksia ja iloja. Unelmieni hiukset olisivat noin 10-15cm pidemmät ja paljon, paljon paksummat. Kuitenkin jokaiselle on siunaantunut se tietty määrä karvaa eikä niihin voi vaikuttaa kun hyväksymällä ne. Eilen astellessani kampaajalle oli mielessäni monia ajatuksia. Jännitin hirveästi kampaajan tuoliin istumista, mutta toteutus täytti odotukseni! Facebookissa ja Instagrammissa tutuksi tulleet kuvani vielä kerran. 

Ensimmäisenä värikartasta etsittiin oman tyvivärini sävy (väri oli täysin identtinen ainakin omaan silmääni!!) jonka jälkeen väriä lähdettiin viemään pidemmälle hiukseen. Tämän jälkeen päähän laitettiin tuota harmaan sävyä ja foliot päässä istuessani hiusten tummuus jännitti ihan älyttömästi!

Nähtyäni lopputuloksen peilistä en ollut tuntea itseäni! Rakastuin sävyihin heti, mutta tumma- Jenni oli vielä ihan tuntemattomalta näyttävä tyyppi ;)

Kaikki ihanat kommentit ja kehut mitä sain tekivät todella hyvää ja mieleni on vieläkin täynnä lämpöä kaikkia niitä kauniita sanoja kohtaan, joten kiitos ihanat ♥
Tänään olen leikkinyt hiuksilla ja jokainen "kampaus" näyttää ihan älyttömän hienolta! :D Muita positiivisia puolia olen huomannut huulipunien käytössä, sillä kaikki vaaleanpunaisen sävyt miellyttävät tämän hiusvärin kanssa paljon enemmän kuin blondin! Myös tummat luumun sävyiset punat ovat tuoneet ilmeeseen paljon dramaattisemman muutoksen ja yllätyksekseni olen nauttinut kaikista näistä asioista todella paljon! Olen myös aina kuvitellut vaaleiden hiusten korostaneen sinisiä silmiäni, mutta ainakin tämä kylmä tyvi tuo sinisen sävyn esille todella nätisti.

Timppaa järkytin yllä olevalla kuvalla ;) Hiuksien ollessa nutturalla ei vaaleaa näy missään muualla kuin nutturassa, joten yleisilme on todellakin tumma! (pelottavaa) Timppa ei muutenkaan lämmennyt hiuksille, mutta herra ei ole yleisestikkään koskaan oikein tykännyt muutoksista, joita minun kanssani tapahtuu ;)

Yritettiin siskon kanssa saada hienoja kuvia tästä uudesta tyylistä, mutta tässä kaikki oleellinen :D Ulkona väri ei ole yhtään niin tumma ja varmasti näiden auringonpaisteiden ansiosta jolloin vaalea on päässyt edukseen on väriin tottuminen sujunut kivuttomasti :) Yritän saada vielä aikaiseksi uuden kuvailupäivän ennen kuin värit haalistuvat ;)

Tiivistettynä: Rakastan tätä väriä ja varmasti juuri sen erikoisuutensa takia se on juuri niin täydellinen ja ihan minua! Olen niin innoissani siitä, että kulmakarvani ja tyveni ovat saman väriset eivätkä hiukset kaikessa epäaitoudessaan ole mielestäni yhtään epäaidot! Tiedättekö mitä tarkoitan? :D Kaikenlisäksi kuolleet latvat saivat kyytiä ja tasaiset latvat tekivät yleisilmeestä todella terveen ja siistin.

Lähden nyt rakastamaan hiuksiani vähän lisää, mutta olen takaisin täällä viimeistään sunnuntaina.. Ihanaa viikonloppua ja toivotaan, että säätiedotus toteutuu ja huomenna nautitaan oikeasti upeasta säästä! ♥ ♥