Kuitenkin heti ensimmäisenä yksi lempi kuvani reissusta ♥
Kirjoitan nyt niin pitkän postauksen, että jos lukeminen käy rankaksi voi aina katsoa vain kuvat ;) Yritin eilen illalla miettiä mikä olisi järkevin tapa lähteä purkamaan reissua ja totesin, että parasta mennä vain perus Jenni fiiliksillä ja kirjoittaa mahdollisimman paljon niitä mielen sopukoissa pyöriviä juttuja. Kirjoitin reissun aikana päiväkirja tyylistä tarinaa jokaisena päivänä, jotta kaikki ne unohtumattomimmat asiat eivät tosiaankaan unohtuisi kun blogiin kirjoittamisen aika koittaisi. Joten aloitetaan!
Lauantaina 21 päivä helmikuuta alkoi matkamme Cerviniaan!
Matka Italiaan ja takaisin oli hirveä, koska vihaan bussissa istumista eikä myöskään lentäminen kuulu suosikki juttuihini. Olen kova voimaan pahoin samoin siskoni, joten itse matkustaminen kohteeseen on aina hankalaa.
Saavuimme Italian Torinoon puoli yhdeksältä illalla. Lähtö Cerviniaan venyi kuitenkin vielä tunnin eikä ikkunasta näkynyt muuta kun kotien valoja korkealla ympärillämme. Ilma oli sateinen ja synkkä ja rehellisesti sanoen olin todella hermostunut miltä viikko tulisi näyttämään.
Torinosta Cerviniaan matka kesti reilu kaksi tuntia mikä oli suunniteltua pidempi aika, sillä noustessamme serpentiini tieksi kutsuttua mutkaista, ohutta tietä kohti kylää joutui kuskimme lisäämään auton renkaisiin lumiketjut. Mielestäni se olisi ollut super siistiä ellen olisi ollut niin väsynyt. Kun pääsimme hotelliin saman tien sulkiessani silmät, nukahdin.
Ensimmäinen aamu oli niin epätodellisen tuntuinen kuin mahdollista. Heräsin ilman minkäänlaista herätystä kuuden aikaan hajuaistia huumaavaan karamelliseen tuoksuun. Haju oli sekoitus tuoretta leipää, sekä leivonnaisia ja aloinkin saman tien tuntemaan oloni kotoisaksi ja myös nälkäiseksi.
Yllä olevassa kuvassa näkymä ikkunastamme ensimmäisen kerran aamulla ♥
Aamupalan jälkeen näytti ikkunasta katsoessa ilma entistä upeammalta ja aurinko loisti kauniisti lunta vasten. Aamupalani koostui jokaisena päivänä Croissantista sekä kaakaosta. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta joka aamu maku oli täysin erilainen ja aivan yhtä ihana, vaikka keskiviikon super makea croissant olikin suosikkini.
Ensimmäinen aamu kului vuokra suksia metsästäessä. Pieneksi kyläksi Cervinia sisälsi aivan liian monta suksi vuokraamoa ja asukkaiden heikohkon englannin takia eksyimme neljään vuokraamoon ennenkuin viimeinen, oikea löytyi!
Monot ja muut varusteet meillä siskon kanssa olikin mukana, joten vuokrauksessa ei mennyt kauaa kun saatiin sukset ja sauvat haettua.
Se tunne kun ensimmäisen kerran laskin sukset tuolle ihanalle maalle. En tiedä miten kuvailisin sitä tunnetta, mutta päästessäni ensimmäisen kerran alas mäkeä valtasi täydellinen onnellisuuden ja vapauden tunne minun pienen mieleni.
Alppi-ilmaston ero verrattuna suomeen oli huomattava ja ohuen ilman kanssa tulikin erilaisia ongelmia. Hengästyminen oli aivan eri luokkaa kuin mikään ikinä kokemani, nenäverenvuoto sekä voimakkaat huimaukset pelottivat aluksi, mutta elimistö tottui nopeasti ja ainoa "pysyvä" ongelma oli raajojen turvotus, joka on helpottanut vasta kotona. Oireet voivat kuulostaa aika karuilta ja pelottavilta, mutta näissä maisemissa pienet ongelmat unohtuivat heti.
Lähdimme joka aamu kahdeksan jälkeen valmistautumaan sillä hissit aukesivat jokaisena aamuna puoli yhdeksältä. Hissit sulkeutuivat jo puoli neljältä, joten aamulla ei ollut varaa nukkua. Toisaalta itse nautin yli kaiken aamulla touhuamisesta ja iltaisin sänkyyn käpertyminen ennen kymmentä sopi oikein hyvin.
Arvatkaa muuten mikä vuori yllä olevassa kuvassa on!! No sehän on Toblerone!! Matterhorn nimisenä tunnettu vuori on siis ollut Toblerone- suklaan kehittäjien inspiraation lähteenä. Vuori on etelä- Sveitsin ja Italian rajalla ja Sveitsin puolelle näkyvä Matterhorn on se "aito" Toblerone. Me kuitenkin näimme joka päivä tätä Italian puoleista osaa ja ainakin mun mielestä oli maailman siisteintä nähdä yksi Euroopan tunnetuimpia vuoria!!
Yritän koota mun ajatuksia ja saada tästä oikeasti vähän tietoakin sujautettua joukkoon, mutta jokaisen kuvan kohdalla jään vain uudestaan omiin maailmoihini ihailemaan tätä kauneutta.
Aloitimme laskettelun ihan rennosti nousemalla istumahissillä Plan Maisonin "pisteelle" Korkeutta oli tässä kohtaa 2555 metriä ja se oli vasta alkua. Itse Cervinian kylä jossa asuimme on noin 2050 metrin korkeudessa, joten ei ihme, että päässä vähän heitti.
Ensimmäinen päivä taisi mennä oikeasti pelkän huokailun ja yleisen ihastelun parissa. Harmittaa, etten ole saanut kuviin välitettyä sitä samaa mitä paikanpäällä koki. Alppien ympäröimänä oli joka puolella vain niin paljon katseltavaa ja ihasteltavaa. Tämän kaiken nähtyäni mietin miten upean kokemuksen saimme.
Mäessä sattui kaikenlaista ja kieltämättä yhtenä päivänä kun näin kolmannen ihmisen makaavan sairaspaareilla ja moottorikelkan suhahtaessa ohi pii-paa- äänet huutaen meni itselläkin vähän fiilis. Laskettelulla on myös vaarallinen puolensa, jota en oikeastaan koskaan edes ajattele.
Mäessä sattui myös hassuja juttuja. Eräs Italia- takkiin pukeutunut mies lasketteli ohitsemme ja huusi meille "Team Pink." Tämä nimitys tuli tietysti laskettelu vaatteistamme ja kieltämättä kolme vaaleaa naista, pinkillä laskettelu vaatteella herätti toisten paikallisten huomiota.
Yhtenä päivänä ohitseni laski hirveää vauhtia runsaan kokoinen, super ruskettunut mies, joka kuitenkin hidasteli aina joutuessaan kauhean kauaksi porukastamme. (Huolestuin jo vähän miehen käytöksestä.) Kyseessä oli kuitenkin utelias laskettelija, joka ilmeisesti oli vain tarkkaillut menoamme sillä lopulta mies ohitti minut viimeisen kerran ja huusi "Happy Familyyy!!" Rankalla aksentilla maustettu huudahdus sai jostain syystä minut nauramaan ihan hysteerisesti. En tiedä mikä miehen pointti oli, mutta ehkä me näytettiin niin onnellisilta? :D
Vaikka aloitimmekin ajoissa laskettelun ja pyrimmekin laskemaan sinisiä rinteitä siskoni takia oli viimeinen alastulo aina iltapäivisin haastava, sillä auringon paahtaessa ja suksien kuluttaessa mäkeä oli viimeinen pyrähdys enemmänkin kumpare laskua kuin vapaa laskettelua. Muuten rinteet olivat aivan täydellisiä ja jokaiselle laskijalle riitti kyllä laskettavaa.
Laskettelun aikana en jaksanut kovinkaan montaa kertaa kameraa repiä ulos repusta ja kaulassa se tuntui epämiellyttävältä, joten kotiin lähtö päivänä stressasin "vähäistä" kuvieni määrää. Tällä hetkellä kuitenkin katson pelkästään alppi kuvia ja koitan valita 85 kuvasta juuri ne itseäni eniten miellyttävät.
Cervinian kylän lisäksi laskimme myös Valtournenchen kylään ja matka sinne oli maisemien takia oma suosikkini koko reissussa. Ensinnäkään minkäänlaisia turvaverkkoja ei oltu tungettu näkemisen esteeksi (kieltämättä se välillä pelotti) ja ympärillä oli koko ajan samanlaista kun yllä olevassa kuvassa.
Vaikka turisteja kylässä olikin paljon saimme kolmena päivänä lasketella ihan "rauhassa" ilman, että kokoajan rinne olisi ollut täynnä ja hissijonot pitkät. Siinä muuten taas yksi reissun suurista plussista! Suomessa lasketellessa saa jonottaa aina paljon kauemmin!
Pitkien rinteiden takia oli kiva päivän aikana viettää tunnin verran rinneravintolassa, jossa sai myös nauttia upeita herkkuja ja mikä parasta edelleenkin ympärillä nämä lumoavat maisemat!
Laskettelin iskän kanssa reissun aikana kaksi kertaa mustasta mäestä ja niistä ensimmäinen (johon menimme vahingossa) oli oikeasti värinsä arvoinen. Sigari niminen musta rinne oli ihan taitojeni rajoilla taistelua eikä itsevarmuutta lisännyt ohi liukuva lautailija joka huusi englanniksi apua. (Lautailija selvisi alas ehjin nahoin, vaikka liukuikin pahimman kohdan selällään.)
Toinen musta rinne "Vallone" oli mukava pieni pätkä punaisen ja sinisen rinteen välissä ja saimmekin laskettua mukavan 10 kilometrin laskun joka oli koko matkan haastavuudeltaan vaihteleva.
Totesin reissussa ettei itsesuojeluvaistoni ole kehittynyt viisi vuotiaan jälkeen yhtään. Olin menossa pää kolmantena suksena jokaiseen mahdolliseen rinteeseen, mutta onneksi pysyttiin porukassa.
Monia rinteitä jäi laskematta, mutta aika oli erittäin rajallinen eikä yhtenä päivänä päässyt ollenkaan mäkeen voimakkaan lumimyräkän takia. Onneksi huonoa säätä jouduttiin kestämään vain yhden päivän.
Sen yhden hunomman päivän aikana kiersimme porukalla kylää. Oikeastaan kylä koostui vain kahdesta tiestä ja olimme ehtineet jo Lauran kanssa kiertää kaikki paikat, mutta yhdessä tuli kaupat käytyä läpi ihan perusteellisesti.
Yllä oleva kirkko oli mielestäni kylän keskus ja sen ympärille kasautuikin kaikki.
Heti kirkon kyljessä oli meidän hotellimme joka olikin tyypillinen Alppitalo. Meidän hotelli oli kyllä ehdottomasti ihan paras ihan omistajista ja muista työntekijöistä lähtien. Tunnelma oli hyvin kotoisa ja meille oltiin erittäin kohteliaita ja mukavia, mikä ei monessa paikassa ollutkaan itsestäänselvää.
Hotellissa oli hissi ja pohjakerroksessa säilytimme suksia.
Kylässä ei mielestäni mitenkään näkynyt uskonnollisuus, vaikka kirkko ja rukouspaikka molemmat olivatkin.
Ravintoloiden ulkonäkö poikkesi omasta mielestäni paljon niistä mitä kotona näkee ja ruokaa ja juomaa mainostettiin antaumuksella.
Tietysti yritin kiinnittää huomiota erilaisiin yksityiskohtiin ja niistä suosikkini oli ehdottomasti tämä postilaatikko systeemi. Kuinka kaunis voikaan postilaatikko olla!
Kylä ei ihan opiskelijabudjetille sopinut yhtään missään asiassa, mutta onneksi siitä ei tarvinnut tällä kertaa huolehtia. Tuliaisia ostin vain Äitille (siskon kanssa puoliksi) ja Timpalle, koska toinen ei päässyt mukaan. Kotiin kuljetin omasta mielestäni maailman hienointa, värillistä pastaa, sekä spesiaali viinipullon ♥ (Näistä kuitenkin lisää myöhemmin.)
Tämä yllä oleva koira oli ihan oma suosikkini, mutta en voisi ikinä kuvitella näkeväni suomessa samanlaista "arvostusta" yleisellä paikalla lemmikkiä kohtaan. Mielestäni tämä järjestely oli ihana ♥
Tässä vielä toinen symppis ♥
Sekä kaakaota joka oli parempaa kun mikään aikaisempi kaakao elämäni aikana ♥
Ihastelimme myös seinämaalauksia ja itseasiassa näimme myös yhden vuorikauriin ihan livenä ollessamme kabiinihississä!
Nautin myös punaviiniä ja pastaa, vaikka koostumus olikin kovempi kuin mitä kotona tottunut.
Saimme nauttia myös auringosta ja väristä kasvoilla ♥
Matkamme oli ainutlaatuinen ja upea kokemus eikä toista samanlaista tule koskaan. Unelmoin kuitenkin joskus kauempana tulevaisuudessa laskettelureissusta Itävaltaan kaveriporukan kanssa!
Nyt kuitenkin palaan taas tähän hetkeen ja tähän paikkaan. Valitettavasti emme tuoneet aurinkoa ainakaan vielä mukanamme, mutta kyllä omaa sänkyä ja muutenkin kotia oli kova ikävä. Lentokentällä rakkaat olivat meitä vastassa ja sain hellyyttävän lahjan Timpalta :)
Cervinia sai meidät rakastamaan itseään ja paikka tulee aina olemaan mielessäni. Toivottavasti pääsen joskus vielä uudestaan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti