On taas kulunut riittävästi aikaa viimeisestä kirjoituksestani liittyen Irlantiin. Irlanti on aihe mistä voisin jauhaa, vaikka kirjan verran. Irlanti on kuitenkin niin tiukkana osana mun elämää ja näen, että aikani Irlannissa muutti mua kohti tätä ihmistä, joka olen nyt. Kasvoin Irlannin aikana paljon ja ymmärsin miten arvokkaita asioita elämääni olen saanut. Aika kolmen pienen pojan kanssa väsytti, itketti ja kiukutti, mutta antoi niin paljon enemmän positiivista ettei sitä voi pelkin sanoin kuvata. Huomasin myös, että ehkä minustakin jonain päivänä ihan hyvä äiti tulee. Ainakin tiedän mitä on kasvattaa kolmea pientä poikaa.
Tämä oli koko blogini ensimmäinen kuva. Mia teki tämän bannerin ja olin alusta asti rakastunut siihen. Näin jälkikäteen parasta koko bannerissa oli se, että kaikki kuvissa esiintyvät Irlanti mestat tuli nähtyä.
Olen varmasti aikaisemminkin kertonut, että kuvan keskellä on O'Connel street. Tämä katu on varmasti yksi eniten kävelemiäni katuja koko Irlannissa. Kaikki lempi paikkani kaupungissa löytyvät tämän viereltä ja viimeisenä iltana ajoimme Lisan kanssa läpi koko alueen moneen kertaan, monelta eri suunnalta, jotta voisin hyvästellä rakkaan kaupungin ja sen tärkeimmät paikat.
Mulla on erittäin huono suuntavaisto ja eksyn lähes aina vieraassa paikassa vähintään kerran. En osaa enää edes stressata eksymistäni sillä olen jo niin tottunut siihen...
Dublinissa en kuitenkaan eksynyt ensimmäisten viikkojen jälkeen kertaakaan. Kaupunki on erittäin simppeli ja erilaisia maamerkkejä silmällä pitäen (Heineken rakennus, Spire, O' Connel monumentti yms.) ei eksyminen ole mahdollista.
Dublinissa ja ylipäänsä Irlannissa rakastuin sen tunnelmaan. Monia ihmisiä saattaa ärsyttää mun ainainen Irlanti fanitus, sillä kyseisellä maalla on aika selkeä maine (sateinen, juoppojen ja lampaiden maa.) Mä kuitenkin olen aina nähnyt Irlannin kauniina, mystisenä maana jolla on paljon tarjottavaa.
Muistan ne lukemattomat kerrat jotka vietin Liffey- joen rannassa istuskellen, joko porukalla, kahdestaan hyvän ystävän kanssa tai ihan vain yksinäni. Lähes kerran kuussa sain myös joen rannalla katsella sateenkaaria joita yleensä ilmestyi enemmän kuin yksi kerrallaan.
Kaupungissa rakastin ihania ihmisiä, mahtavia shoppailu mahdollisuuksia, kauniita katuja, ravintoloita, pubeja!! En ollut kauhean hyvä opas peheelleni heidän vieraillessaan sillä tavallaan itse kaupungissa niin paljon aikaa viettäneenä "turruin" kaikkeen. Maaliskuussa vieraillessamme Idan kanssa Dublinissa tiesimme tarkalleen mihin halusimme mennä ja mitä tehdä. Sama olisi jos pääsisin nyt lomailemaan, tietäisin tarkalleen mitkä ravintolat ja menomestat pitäisi käydä läpi!
Tunnetusti olen vähän innokas ihminen ja yksinkertaisetkin asiat saavat mussa aikaan hepulin. Irlannissa parhaana esimerkkinä shoppailun jälkeen olivat nämä kaksi kerroksiset bussit. Ihan sama kuinka pienestä matkasta oli kyse bussissa toinen kerros oli ainoa oikea kerros!
Myös raekuurot (jotka ovat Irlannissa erittäin yleisiä meidän sateisiin verrattuna.) olivat älyttömän siistejä!
Tietysti Irlanti on kuuluisa myös luonnonkohteistaan ja ulkoilma ihmisille Irlanti on myös erinomainen paikka. Yksi syy siihen, että viihdyin Irlannissa (olisin viihtynyt vielä kauemminkin.) oli se miten monipuolinen maa se koostaan huolimatta on. Tiistaina saatoimme istua iltaa pubissa kuunnellen hyvää live-musiikkia, torstaina taistellen vaatekauppojen ryysiksessä 5 euron farkkujen takia, mutta lauantai päivä viettää Howthissa kauniissa maisemissa (yllä oleva kuva sieltä) Illaksi saatoimme eksyä taas pubiin tai yökerhoon ja sunnuntai kävellä meren rannalla keräten hienoja simpukoita.
Tietysti itse olen sellainen mummo-sielu ettei jokainen viikko (eikä edes joka toinen) kulunut näin tapahtuma rikkaasti. Pointtina kuitenkin se, että kaikenlainen ohjelma ihan laidasta laitaan oli mahdollista tehdä yhden viikon aikana.
Suomessa lempi vuodenaikani on talvi. Viimeisten parin vuoden aikana tosin en ole saanut nauttia lumesta lähes ollenkaan, joten ihan yhtä hyvältä se ei tunnu kun aikaisemmin. Irlannissa talvi oli hyvin erilainen. Oli pimeää, muttei koskaan samanlaista kamalaa kun meillä! Tietysti aika parantaa muistoja ja pari vesisadetta on saattanut unohtua, mutta mä lupaan ettei mikään sää Irlannissa ollut niin paha kun meidän ankea kaamos ilman lunta!!
Yllä oleva kuva on maaliskuulta. Sää oli erittäin vaihtelevaa, mutta parhaina päivinä viiletettiin jo t-paidoissa kunnes kylmä taas iski yllättäen. Meidän au pair vuotena kevät oli kuulemma pahempi kuin pitkiin aikoihin (kylmä!) mutta jos maaliskuussa hengaillaan jo kevät takissa ja puut kukkivat noin kauniisti en valita.
Tämän vuoden reissu on tietysti hyvin muistissa ja balleriinoissa ja nahkatakissa pärjäsi hyvin :)
Näistä peuroista olen jauhanut sata kertaa, joten ei niistä sen enempää. Ilmeeni kertoo kaiken :D Pyrittiin kuitenkin järjestämään näitä erikoisia reissuja mahdollisimman usein.
Vuoret ovat jotain sellaista mitä kaipaan yllättävän paljon. Mun mielestä oli siistiä miten aina siirtyessä paikasta toiseen näkyivät vuoren huiput joskus enemmän ja toisinaan vähemmän. Tuntui siltä kun koko maa olisi vuorien ympäröimä.
Näiden kaikkien maisemien takia tehtiin hirveästi asioita ulkona ja jos nykyiseen elämääni vertaa niin saatiin myös paljon hyötyliikuntaa ja raikasta ilmaa.
Itse ikävöin reissussa paljon ja välillä itkun ollessa lähellä kävelylenkki kauniissa maisemissa auttoi todella paljon. Sitä tavallaan oli sellaisessa zen- moodissa paljon useammin kun pystyi hengailemaan metsän keskellä ja halailemaan puita.
Irlannin historia on mielenkiintoinen ja vanhoja, sortuneita kivirakennelmia oli siellä sun täällä. Irlannin vanhat rakennukset ja kivimonumentit olivat upeita. Arkkitehtuuri Irlannissa on niin erilaista kun meillä ja rakastuin siihen syvästi.
Mun mielestä paras reissu oli ehdottomasti Galwayn reissu, vaikka matkalla tulikin parit vatsataudin kärsimykset kärsittyä.
Lempi kohteitani Irlannin luonnossa ovat Howth, Cliffs of moher (Galway), Glendalough ja siellä Wicklow vuoret.
Ihmiset! Voi hyvä ihme niitä ihmisiä! Se, miten Irlantilaisia kehutaan avoimiksi ja ystävällisiksi on täydellistä aliarvioimista. Irlannissa tapaamani ihmiset (siis erityisesti ne Irlantilaiset) olivat lämpimiä, avoimia, reiluja ja heidän positiivisuutensa ympäröi meidät ihan uudella tavalla. Tietysti heidän tapoihinsa kuului myös väkisin keskustelu (koulun pihalla joka päivä.) mihin en aina päässyt ihan samalla tavalla mukaan. Kuitenkin hakiessani poitsut joka päivä koulusta muodostui minullekkin se oma porukka. Vietin aikaa joka päivä vähintään tunnin tämän "oman porukkani" kanssa ja se jos mikä oli mahtavaa. Nyt tuli kauhea ikävä heitäkin ♥
Tietysti jokaisessa maassa on ääliönsä ja joutui sitä välillä hermostumaankin.Kuitenkin selvisin monesta tilanteesta juuri näiden miellyttävien, hyvien ihmisten takia.
Kotiin paluun jälkeen voisin sanoa tietynlaisen negatiivisuuden kasvaneen mun mielessä. Olen toki positiivinen yleisesti eikä mun elämän asenne ole omasta mielestäni mitenkään synkkä. Kuitenkin näin kotona varsinkin aluksi oli erittäin rankkaa sopeutua siihen, että jokainen vastaantulija ei ole yhtä hymyä tai siihen, että kaupan myyjä ei halua tietää sun koko elämäntarinaa ja lemmikkien/lasten nimiä.
Myös yleinen kohteliaisuus on ihan eri tasoa, mutta näin kauan Suomessa jo takaisin asuneena ei mikään pistä enää samalla tavalla silmään. Sitä on itsekkin alkanut käyttäytyä samalla tavalla ja niin sanottu Irlantilainen käytösmalli on kadonnut.
Silloin tällöin kaipaan takaisin tuttuihin Irkkulan maisemiin, mutta onneksi mulla on täällä niin monia muistoja tallessa ♥ Helpottaa paljon ikävää (monessa muussakin asiassa.) kun voi palata kuvien kautta tiettyihin hetkiin takaisin.
Mun oli tarkoitus lähteä Irlannissa käymään ennen joulua, mutta aikataulut ei millään anna periksi vaan koulu painaa päälle. Kuitenkin on selvää, että palaan sinne aina uudestaan ja uudestaan koko mun loppuelämäni ajan. Sitten joskus kun mulla on lapsia aion viedä myös heidät käymään tuossa ihanassa maassa. Olen ikuisesti onnellinen, että juuri Irlannista tuli mulle näin rakas maa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti