Legolas gets wild

Tällä kertaa villi otsikko joka ei kuitenkaan ole mitään verrattuna mun uuteen kampaus rakkauteen (eipä.)
Inspiraatio on lähtöisin mun vanhalta ystävältä, joka todistettavasti hallitsi omaa hevaritukkaansa näin ainakin vuosia. Huvittavaa on, että kaiken maailman muotilehdet, sekä blogit ovat täyttyneet tästä samasta kampauksesta. Rehellisesti sanottuna en tiedä voiko kyseistä hiusten asettelua edes kampaukseksi sanoa, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan se on uusi lempparini.

Toinen asia mistä olen ylpeä on juurikasvuni (mitä mulle tapahtuu?!) Normaalisti neuroottinen hiustenvärjääjä, sekä mielialojen mukaan hiusten väriä vaihtava Jenni on lähtenyt kesälomalle ja kaksi kuukautta kasvanut juurikasvu on päässyt valtaamaan osan hiuksia. 

En ole nähnyt omaa hiusväriäni kunnolla vuosiin, joten odotan innolla miltä kesän loputtua tukka näyttää. Tehtiin Timpan kanssa sopimus, että seuraavan kerran hiukseni saavat kärsiä hiusväristä vasta marraskuussa, joten aikaa kauhisteluun on vielä. (Sopimus ei tietenkään koskenut sävyttäviä hoitoaineita tai hiusliituja, joten todennäköisesti ihan tällä sävyllä ei jatkuvasti mennä.) Olen tosin huomannut ettei vaalea värini näytä samalta kun esimerkiksi kaksi viikkoa sitten. Ilman mitään aineitakin hiusten sävy tuntuu muuttuvan jatkuvasti ja välillä olen jo toivonut ettei sävyeroja olisi niin paljon. Tietysti kun pohjalla on jäämiä kymmenistä eri väreistä ja niiden sävyistä on turhaa odottaa tasaista sävyä tähän päähän. (Kuka mitään tasaista sävyä haluaisikaan ;)

Ylhäällä olevissa kuvissa on mielestäni ihania värisävyjä ja olen tyytyväinen ns. luonnolliseen väriin. Ajoittain löydän jotain oranssin, punaisen ja pinkin sävysekoitusta hiusten takaosasta, mutta pikkuhiljaa alkavat nekin vivahteet kadota ja juurikasvu viedä vallan. Aika jännittävää nähdä minkävärinen kuontalo ilmestyy melkein 7 vuoden värjäämisen jälkeen. (Tällä hetkellä näyttää aika tummalta, mutta sanoisin, että blondia se on.)

Kuitenkin vielä nopea katsaus tähän päivään ja uuteen lempi kampaukseeni! 

Vietin pitkästä aikaa päivää Mian kanssa ja myös pitkästä aikaa lähdimme kamera kainalossa kuvailemaan. Tuntui kauhean vaikealta olla pitkästä aikaa oikeasti kuvattavana, mutta niinkuin yllä olevasta kuvasta voi todeta en ole muuttunut mihinkään. Samat goljatti, kilometri jalat kuin ennenkin eikä naamassakaan muutoksia :D Yllä olevan kuvan nähdessäni ymmärsin miksi mummi antoi minulle nimen "heinäsirkka." Olenkohan kasvanut taas pituutta viime terveystarkastuksen jälkeen! 

Tänään oli pitkästä aikaa kesäinen ilma tai ainakin pitkästä aikaa minulle kesäinen päivä. Alkuviikon yövuorot ovat sekoittaneet päätä ehkä hieman ja myös alkuviikon sää on mennyt totaalisesti ohi. Ensiviikolla on sama juttu kun teen uudestaan yövuoroja, mutta ainakin lauantai vapaa on mukava palkinto sen jälkeen ♥ 

Nauru on ollut taas herkässä eikä kuvista meinannut tulla mitään. Oikeasti en naura yleensä näin asiallisesti vaan hallitsemattoman naurukohtauksen aikana saan kaksi lisäleukaa ja ihmeellisiä naaman irvistyksiä. Keltainen paita on muuten ystäväni Hannan kirppiskassista. Ihanaa miten ystävän vaatekaapista voi tehdä itseään miellyttäviä löytöjä, vaikka olemmekin yleisesti erilaisia pukeutujia. 

Alkuperäinen pointti eli "kampaus" taisi jäädä loppupeleissä vähemmälle, mutta kampauksen pointti on siis sitoa päälihiukset pienelle sykerölle/nutturalle/ mille lie ja jättää suurin osa hiuksista riippumaan villinä, mutta silti häiritsemästä naamaa. Yllättävää kyllä en ole saanut vielä yhtään negatiivista kommenttia tästä väkerryksestä, mutta toisaalta ketä kiinnostaa jos mulla on hiukset vähän solmussa :D

Nyt äkkiä kattomaan jalkapalloa ja huomenna silmät ristissä töihin! Ihanaa viikonloppua murut ♥