What the heart knows today the head will understand tomorrow

 Vietin Irlannissa vain neljä kokonaista päivää, mutta silti huomasin taas kerran miten vahvasti englannin kieli jäi päähän ja palatessani kotiin korvasin joitakin suomalaisia sanoja englanninkielisillä sanoilla.

Esimerkiksi;  "Mä oon niin tired tähän istumiseen." tai kun kävin kaupassa ja tönäisin kevyesti toista asiakasta "Ups, sorry."  Hieman noloa ja vaikuttaa vähän snobilta. 

Onneksi koko juttu oli vain hetkellinen mielenhäiriö ja eilen sekä tänään kaikki on sujunut ihan normaalisti ja suomeksi! Rakastan vaan käyttää englannin kieltä ja huomasin reissun aikana, miten nopeasti se "vanha ja hyvä" englanti palasivat. Skypessä oli välillä aika nihkeää puhua Idan kanssa kun takeltelin sanoissa ja lauserakenteet olivat mitä sattuu. Nyt kaikki oli kuitenkin taas ennallaan, eikä puhuminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia. (Tosin puhuminen ei ole koskaan ollut mulle mikään ongelma.) 

Yllä olevassa kuvassa on juna-asema jota tuli käytettyä useaan otteeseen reissujen takia. Juuri näitä vaikuttavia ja erittäin vanhoja rakennuksia rakastan. Dublinin katukuva on todella erilainen meihin verrattuna, niin hyvässä kuin pahassakin.

Entisen kotini lähellä on slummimainen asuinalue, jossa ihmiset liikkuvat yöt ja päivät pyjamahousuissa sekä likaisissa vaatteissa. Lapset käyttävät erittäin rumaa kieltä ja yleensä vanhemmilta puuttuu hampaita tai ne ovat muuten vain erittäin kauheassa kunnossa. (Myös parempituloisilla voi olla huonon näköinen hammasrivistö, sillä hammashuolto ei ole mitään verrattuna meidän hyvään hammashuoltoomme.)

Joka tapauksesssa näillä karuillakin alueilla on minusta jotakin kaunista. Rapatut likaisen väriset talot, kaltereineen ikkunoiden edessä tekevät surumielisen ja vaikuttavan olon.

Kävellessäni maanantaina Dublinin keskustaan täytyi mun vähän kiertää niitä  huonompia alueita. Rukousnauha roikkumassa ikkunan edessä oli mun mielestä vaan yksinkertaisen upea. Mulle se symboloi sitä, että kaiken sen keskellä on toivoa ja uskoa. Irlantilaisethan ovat suurimmaksi osaksi katolilaisia. (n. 94%) En tiedä oliko rukousnauhan tarkoitus symboloida uskontoa vai toivoa, mutta jatkaessani matkaa näin parissa muussakin ikkunassa samanlaisen.

Five lamps (viisi lamppua) on Amiens -kadun vierellä sijaitseva lamppu. Se on ensimmäinen maamerkki jonka irkku- mamini minulle opetti kun muutin Irlantiin. Mun ensimmäisenä päivänä istuttiin bussin toisessa kerroksessa ja näin tuon lampun. Oli tärkeää kävellä vielä viimeisenä päivänä sen ohi. Niin tein silloinkin kun lähdin viimeksi Dublinista.

Ajattelin ensin laittaa kaikista kuvaamistani ovista tänne kollaasin, mutta tällä kertaa päätin laittaa kuvia vain parista lempparistani. Erilaisista ovista tuli otettua 47 kuvaa eikä niistä ihan hienoa kollaasia saa aikaan.

Kun joskus tulevaisuudessa saan mun unelmien oman kodin (tai ainakin osan siitä) haluan hienon ja persoonallisen oven! (Nykyinenkin koti on kyllä unelma ♥)

Mistäköhän lähti ajatus kirkkaan värisistä ovista? Olen aina ajatellut, että se liittyy siihen, miten positiivisen ja ihanan elämänasenteen ihmiset Irlannissa omaavat. Kunpa saisin jätettyä itseenikin enemmän sitä käytöstä, arvostan sitä suuresti. 

Dublinin spire on turistien ehkä eniten käyttämä kohtaamispaikka. Tuolla me viikonloppuna taas tehtiin paritkin tapaamiset ihan niinkuin ennen :) Oivoi miten nostalginen postaus :D

Englannin lisäksi Irlannissa käytetään Iirin-kieltä ja bussipysäkit ja kyltit kirjoitetaan kahdella kielellä. Onneksi teksti vaihtui englanniksi aina kymmenen sekuntin välein. 

Pienet luksukset elämässä on ehdottomasi marjat! On ihanaa kun voi vuoden ympäri käydä ostamassa mustikoita, mansikoita ja vadelmia. Niitä mä popsin kotimatkallakin ja nyt harmittaa etten ostanut niitä enempää.

Vielä lentokoneessa otin kuvan mun rakkaimmista sormuksista. Kalevala- sormus on herättänyt kiinnostusta useasti irlannissa ja kerron aina ylpeänä sen olevan Suomalaista suunnittelua. Äiti antoi mulle rahan tohon sormukseen joskus vuosia sitten, muistaakseni piristykseksi ja nimipäivälahjaksi. Mulla oli myös koulussa viimeiset jaksot enää jäljellä kesän jälkeen.

 Nimettömässä mulla on Timpan ostama sormus, sekä Irlannin Gladdagh- sormus. Se on mulle äärettömän tärkeä ja sen merkitykset rakkaus, uskollisuus ja ystävällisyys ovat mulle elämän tärkeitä asioita. Uskomusten mukaan sormusta ei saa ostaa itselleen, joten Ida osti sormuksen mulle. Ida ei halunnut samanlaista, mutta ostin sille muuta :) 

Ensimmäinen Gladdagh- sormus oli sinisellä kivellä varustettu, mutta kivi läht irti eikä se miellyttänyt muutenkaan enää samalla tavalla. Oikeassa kädessä kuitenkin tällä hetkellä tärkeimmät sormukseni. 

Lopuksi vielä vuoden 2013 ja vuoden 2014 One Direction- pääsiäismuna!  Oon siis alottanut selvästi uuden perinteen, johon lopetan tän mun höpinän. Vielä yksi Irlanti postaus tulee liittyen ostoksiin :) Olin maltillisena kaupoilla, mutta parit jutut haluan täälläkin näyttää!

Sateenkaaria en reissussa nähnyt, mutta värikkäät ovet, rakkaat ystävät, perhe, tutut kadut, puistot ja sillat tuli nähtyä. Naurua ja tanssia riitti. Sanoisin vierailun olleen aito ja oikea Irlantilainen loma.  ♥ 

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä ♥