lauantai 8. helmikuuta 2014

All you need is love. But a little chocolate now and then doesn't hurt.

Viikonloppu on sujunut mukavasti ja tääkin päivä on mennyt ohi nopeasti! 

On jännä huomata miten erilaisella mielellä olin eilen illalla. Kirjoittelin blogia kaksi tuntia ja lopuksi lisätessäni otsikon "So tired" totesin, etten halua edes koko tekstiä julkaista. Niinpä kyseinen purkaus odottelee blogin luonnoksissa eikä todennäköisesti tule koskaan julkisena näkymään ainakaan siinä muodossa minä sen sinne jätin. 

Viikko tuntui todella pitkältä, vaikka tapahtui kaikkea kivaa! Ensinnäkin, mun hiukset värjättiin ( siitä lisää myöhemmin.) koulua oli vähän ja pääsin käymään vähän myös töissä <3 

En tiedä miten edes kuvailisin mun ajatuksia tähän työhön tai tähän tiettyyn työpaikkaan liittyen. On vaan niin ihanaa kävellä jo monetta vuotta siihen samaan taloon töihin, jossa on tullut käytyä töissä jo monet kesät ja silloin tällöin myös syksyllä ja talvella. 

Se fiilis kun näkee vanhoja työkavereita sekä samoja ihmisiä ketä on hoitanut ennenkin. Tietysti on myös kiva tavata uusia ihmisiä ja todeta miten mahtavia tyyppejä maailma on täynnä! :) 

Rakastan tietynlaisia rutiineja joista yksi on työpaikka ja työssäkäynti. Mä tiedän, että elämä menee kokoajan vain eteenpäin eikä kannata jäädä yhteen paikkaan kokeilematta ensin muita vaihtoehtoja. Kuitenkin mä aina palaan tähän samaan pisteeseen ja löydän mun työnilon ja muun energian juuri tästä kyseisestä paikasta. 


Ei hitsi onko mulla joku kaksisuuntainen mielialahäiriö vai miten mä voin olla näin hyvällä tuulella? Ehkä tää on nyt sitä naisena olemista, tunteet yhtä vuoristorataa :D 

Nojoo olihan töissä kivaa, mutta kyllä mä olin sen työnteon takia ihan puhki eilen ja väsyneenä helposti on surumielinen, joten ei kaikki ole aina ihan niin ihanaa ja täydellistä nyt kun jälkikäteen ajattelee. 


Voisin nyt kirjoittaa jostain muustakin. Hiukset tuossa vaihtoivat väriä viikon puolivälissä ja kivat niistä tuli, vaikka tuijotinkin itseäni peilistä monta kertaa päivän aikana ja totesin etten tunne peilikuvaa. (En ymmärrä miten tää oli niin kauhea shokki. Oonhan ennenkin ollut ruskeahiuksinen.) 

Pieni kriisi syntyi myös kun epäilin hiusvärin sopimista. Tällä kertaa hiustenvärjäys oli kuitenkin vain puoliksi haluttu ja epäröin vielä istuessani väriaine päässä, että teenkö nyt oikean ratkaisun. 

Eiköhän tämä ollut ihan oikea ratkaisu, vaikka tummalla tukalla olenkin tavallisemman näköinen ;)


Tänään mulla on käynyt kivoja vieraita ja päivä on kulunut ilman mitään sen suurempia stressailuja. Odotetaan Idan kanssa molemmat ihan hirveesti Irlannin matkaa ja mä en malta odottaa maaliskuun loppua enää yhtään! Ollaan kirjoiteltu pitkin päivää ja meillä on suunnitelmat niin hyvin jo valmiina ettei mikään kiva jää toteuttamatta. 

Yksi mun ihana ystävä Irlannista pisti tänään viestiä ja kertoi kauheista tulvista ja myrskyistä jotka ovat riepotelleen rakasta Irlantia. Toivottavasti tilanne rauhottuisi viimeistään silloin kun Idan kanssa sinne suunnataan ja saataisiin hyvä loma. 


Onneksi helmikuu on täynnä tekemistä ja musta tuntuu, että tää kuukausi tulee olemaan ihana loppuun asti. 



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää yötä 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti