Make my heart smile

Hei kukkuu, mikä päivä!! 

Olen aina tiedostanut mut suuren heikkouden liittyen elektroniikkaan, varsinkin kaikkiin tietokoneen asentamis kökköihin sun muihin, mutta voi elämä mä sanon excelille!! 

Se taulukko tunkee varmaan yöllä mun uniin ja tekee mulle hirveitä painajaisia liittyen taulukkolaskentaan ja tyhmiin tehtäviin jotka jatkuu loputtomiin. Oikeesti ei siinä mitään jos oltaisiin saatu pari tehtävää, mutta kun niitä tehtäviä oli parikymmentä ja mun blondin aivot tarvitsee sen 15 minuuttia pelkästään ohjeen sisäistämiseen. Puhumattakaan siitä varsinaisesta tehtävän teosta!! 

On siis varmaan ihan ymmärrettävää, että viiden tunnin ahertamisen jälkeen pinna oli kevyesti kireällä. Ehdin turhautua ennen kello kahtatoista epäterveellisen paljon ja kello yhteen mennessä olin hakannut päätä näppäimistöön jo ison mustelman verran. 

Ihan sama sinänsä, koska nyt se on ohi ja kaikki on tehty! Vihaan vaan sellasta tylsissä tehtävissä nysväämistä ja ilmeisesti en olekkaan ihan niin kärsivällinen kun luulin. (Taisin kadottaa kärsivällisyyden taidon lopullisesti.)

Otin myös pari kuvaa itsestäni epätoivon hetkillä ja ilme kertoo todellakin enemmän kun tuhat sanaa. (En halua pilata tätä mun hyvänmielen postausta nyt sillä naamalla, joten ehkä sillekkin naamalle on aikansa jonakin toisena päivänä.

Onneksi päivä ei kuitenkaan jatkunut enää näiden näpyttelytuntien jälkeen vaan päästiin kotiin!!

Kaikki on aina paremmin kun pääsee kotiin :) Huomasin myös, että mun kiihtyminen ei hellittänyt kamalan nälän takia. Mä vihaan oikeesti nälän tunnetta ja mä oon ihan kauhea kun mulla on nälkä!  Niinpä mutustelin vähän makaronia ja johan alko taas hymyilyttää.

Mun piti kertoa hirveesti näistä hupsuista kuvista, mitkä lauantaina Mia nappasi, mutta keskityin vaahtoamaan mun päivästä niin kovasti, että tehän ootte jo kerenneet pari kuvaa näkemään.

Kuvissa siis peura ilman sarvia. Sarvia me ei Mian kanssa valitettavasti saatu toteutettua, joten olkaa hyvä, peura ilman sarvia. Ehkä mä olen valkohäntäpeura- tyttö?

Yllä oleviin kuviin oli hauska "poseerata" , koska rehellisesti mä olen ihan elementissäni kun saan hyppiä ja loikkia keskellä metsää, silmät suurina, hämmästynyt ilme kasvoilla, vailla päämäärää. 

Peura-asioista siirrytään purnukka-asioihin! Viimeisen kuukauden aikan netissä on levinnyt taas kerran uusi villitys. Mä harvemmin lähden mukaan mihinkään villityksiin (hmmm, enkö?)

Ideana on siis, että jokainen kirjoittaa vuoden ajan onnellisista hetkistään paperille ja laittaa ne säästöön esimerkiksi purnukkaan. Uuden vuoden alussa, jokainen voi tsekata mitä sieltä purkista löytyykään ja muistella vuoden parhaimpia paloja.  (Itse sain idean Instagrammista kun kaveri lisäsi kuvan viimevuoden purnukastaan. Niin valloittava idea!)

Viimevuosi oli niin monella tapaa rankka, tapahtumarikas ja muutenkin tunteiden mylläkkä. Vuoden lopussa olisi ollut tälläinen purnukka tarpeen!

Tietysti mulla on mun blogi, päiväkirja ja vielä kalenterikin! Asioita tulee siis jauhettua muutenkin aika moneen kertaan. Uskon kuitenkin, että saan tästä purkki ideasta vielä lisää iloa mun elämään ja ihanalla tavalla! 

Sitäpaitsi vuoden lopussa kun saan kipata purkin ja lukea kaikki muistot paperilta ne on jotenkin niin paljon henkilökohtaisempia ja enemmän mun itseni näköisiä kun esimerkiksi blogiin kirjoitetut sanat. 

Päiväkirjassa käsittelen aina tunteita, käyn läpi mahdollisesti unia tai häiritseviä välikohtauksia (riitoja yms.)  ja myönnän, että yleisesti päiväkirjassa on enemmän  negatiivisia ajatuksia. 

Mun mielestä on ihana ajatella, että keskitän kaikki purkin ajatukset vain positiivisiin hetkiin ja tunteisiin. Elämässä kun tuppaa valittamaan turhan usein ja joskus ihan pienistäkin asioista. (Excel ei ole pieni asia! ;) 

Purkki on ihan mun näköinen!  Tarkoitan, että tiesin suunnilleen minkälaiselta sen tulisi näyttää ja nyt koristelua vaille valmis purnukka, kaikkine virheineen odottaa täytettä. 

Jokainen voi tietenkin tehdä omanlaisensa. Näin tänään Facebookissa kuvan, jossa valtava purnukka pönötti keskellä pöytää. Siihen purnukkaan oli tarkoitus kirjoittaa joka päivä yksi onnellinen hetki/asia yms. Jotkut kirjoittavat purnukkaan kerran kuukaudessa parhaat palat ja toiset kerran viikossa.,

Olen nähnyt myös erilaisia bokseja ja kulhoja! Eihän kukaan sano, että sen tarvitsee olla lasipurnukka. 

Mietin hetken kirjoitanko purnukkaan "Onnen hetket" vai "Onnelliset hetket." Olisi pitänyt laittaa onnen, mutta meni jo :) Toisella puolella lukee sama englanniksi ja sivussa oma "reseptini"  onnellisuuteen. Oon olevinani kansainvälinen siks myös englanniksi tietysti ;) 

Ensimmäinen lappukin on jo purkissa! Aloitin pienellä lapulla, mutta suurilla tunteilla! Vuoden lopussa sitten selviää mikä se ensimmäinen lappu olikaan ;) 

Laitoin vielä varmuudeksi klemmarin lapun ympärille, vaikka kirjoitinkin onnellisen muiston lisäksi päivämäärän. Katsotaan miten projekti etenee. Näin peruspositiivisena uskoisin kuitenkin purkin täyttyvän helposti. Saa nähdä millainen vuosi tästä tuleekaan ;) 

Ihanaa, kohta on viikonloppu!