Bridezilla

Poika pyysi sydämeltään, 

että aina kun hän eksyisi kauaksi unelmastaan,

 sydän puristaisi hänen rintaansa varoituksen merkiksi. 

- Alkemisti 

Eilisen jälkeen on ihanaa makoilla sängyllä, kuunnella musiikkia ja selailla läpi unelmia niin tietokoneen syövereistä, kuin oman mielenkin sopukoista. 

Ärsyttävää miten toiset päivät tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä ja ahdistavilta. Onneks viikko on ihan loppusuoralla ja viikonloppuna on aikaa tehdä koulutehtäviä, "ihanaa." 

Marraskuussa kun suunnittelin mun joulukalenterin luukkuja mulla tuli heti mieleen tärkeä aihe mistä halusin kirjoittaa. Syy miksi en joulukalenteriin saanut kirjoitettua kyseisestä aiheesta oli kiireet vapaa-ajalla enkä edes tiennyt miten aiheen toteuttaa. 

Kirjoittelen siis aiheesta häät ja mun näkemyksestä liittyen häihin. Mietin kuvittaisinko tarinan ihanilla hääkuvilla vai omalla materiaalilla. Yritän pitää tän postauksen ihan järkevyyden rajoissa, joten kuvituksena toimii yksi hääkirjoistani. (Sekä oma naamani.)

Olen tiennyt aina haluavani naimisiin. Ihan oikeasti aina! Muistan jo pienenä miten ihailin kaikkia niitä naisia lehdissä ja televisiossa valkoinen tylliunelma päällä.

Naimisiin meno ei ole nykypäivänä enää itsestäänselvyys tai ns. pakko pariskunnalle. Tutkimustenkin mukaan avioliittoa ei oteta enään samalla tavalla, vaan esimerkiksi yhteinen asuntolaina ja/tai lapset yhdistävät pareja enemmän. (Tietysti myös avioerot ovat lisääntyneet jonka seurauksena syntyy uusioperheitä jne.)

Mä olen vissiinkin jämähtänyt jonnekkin aikojen alkuun mun unelmieni kanssa, mutta mä haluan naimisiin ja mä menen! (Vaikka sitten pingviinin kanssa jos miestä ei kiinnosta.)

Mulle avioliitto merkitsee turvaa, yhteenkuuluvuutta, rakkauden ikuistamista ja sen arvoista juhlaa. Monelle mua kauemmin eläneelle nämä selitykset voivat tuntua tosi lapsellisilta ja naiivilta, mutta mä olenkin aina elänyt omassa vaaleanpunaisessa kuplassani ja ihan onnellisena.

"Uskollisuus perustuu kunnioitukseen ja kunnioitus on lähtöisin rakkaudesta."

Aloitin noin neljätoista vuotiaana väsäämään mun hääkansiotani. Silloin tällöin elämän mutkissa kansio on jäänyt lojumaan kirjahyllyn pohjalle ja joinakin elämän ajanjaksoina koko ajatus naimisiin menosta on tuntunut niin mahdottomalta, että kirjan tekoon ei ole riittänyt motivaatiota. Silti vuosien varrella tästä kansiosta on muodostunut mun oma "pikku salaisuus."

Hääkansio on ainut asia jonka omistan mitä kukaan ihminen mun lisäksi ei ole nähnyt. Olen aina puhunut siitä, mutta henkilökohtaisuuden vuoksi en ole vielä kenellekkään sitä halunnut näyttää. 

Kukaan miespuolinen ei luonnollisesti halua edes nähdä koko kirjaa ja poikaystävällä nousee karvat pystyyn pelkästä puhumisesta, joten kirja on ja pysyy piilossa. 

Muistan miten yhtenä iltana katsottiin kaikki Idan host-perheen vanhempien hääkuvat ja olin ihan lumoutunut. Mun mielestä hääkuvat on jotain niin kaunista. 

En ole saanut olla osana kovinkaan monia häitä. Pienenä olen yksissä häissä ollut, mutta ainoa muistikuva on mummi vieressäni ja valkoinen häämekko takaa. Niistäkään muistoista en voi olla varma, koska mielessä voi sekoittaa asioita. 

Isompana olen ollut vain kaksissa häissä, mutta kumpikin tilaisuus oli kaunis ja koskettava. (Sekä lisäsivät mun varmuutta siitä, että haluan itsekkin jonakin päivänä naimisiin.)

Kaikki tää höpötys häistä ei todellakaan ole ajankohtaista, enkä mä joka ilta selaile hääsivuja ja suunnittele vieraslistaa (enpä..) 

Halusin vaan kirjoittaa tästä unelmasta, joka ei varmasti tule koskaan muuttumaan radikaalisti :) 

                     " Rakkaus on pelkkä sana kunnes joku tulee ja antaa sille merkityksen."

Lopuksi vielä mun viimevuoden Halloween- asu. Muut oli zombeja sun muita verta valuvia juhlijoita, mä leikin morsianta :D 

Vielä muistutus loppuun ettei tän aiheen ole tarkoitus vihjata mitään tai ahdistaa ketään. En ole menossa vielä naisimiin (edes sen pingviinin kanssa.)  enkä halua vielä naimisiin. Vasta tulevaisuudessa ;)

Enempää ahdistelematta, ihanaa viikonloppua murut :)