7: I restore myself when I'm alone.

Heippa hei kaikille. Mun lauantai on ollut ihanan rauhallinen. En ole jaksanut poistua kotoa yhtään mihinkään, vaikka luntakin on tullut. Mun päivä on sisältänyt koulujuttuja, päiväunia ja vähän syömistäkin, ihanaa. 

Tän päivän luukku olisi voinut olla mitä vaan. Mulla on aika montakin ideaa tuolla jo luonnoksissa puoliksi valmiina, mutta mulla tuli sellainen olo ettei niistä minkään aika ole tänään. Oon ehkä vähän hassu, mutta tiedän tasan tarkkaan mistä haluan kirjoittaa 15 päivä ja oikeesti tän päivän aihe piti olla vasta luukku kaksikymmentä. Kuitenkin tänään tuli sellainen olo, että haluan kirjoittaa mun omista ehkä oudoistakin jutuista. Varsinainen teema vois olla nimeltään, vaikka  Jennin jutut tai muuta vastaavaa :D 

Kuvissa siis pelkästään mun tylsää naamaa alusta loppuun asti eli jos joku selaa vain kuvat niin ei ole muita, ihan vain minä.

 Voisin alottaa kertomalla mun rakkaudesta pyjamiin. Puhuttiin tästä itseasiassa tyttöjen kanssa koulussa joku päivä sitten ja mä en ainakaan odota enään joulupaketista yhtään pyjamia. Yhdessä vaiheessa pyjamat tais olla muotia tai jostain mä kuitenkin vetäsin ihmeellisen pakkomielteen ostaa jokaisesta alennus myynnistä vitosella tai kympillä pj-housut. Ennen Irlantiin muuttoa heitin roskiin 5 pyjamahousut, jätin yhden Irlantiin ja silti tälläkin hetkellä mulla on niitä kaapissa neljät. Ihan normaalia. Kuvissa esiintyy mun suosikit eli Paavo Pesusienet, jotka ostin Dublinista.

Pyjamista päästään mun yhteen lempi rutiineihin jota tein aina ennen asuessani kotkansaarella. Silloin kun kävin lähihoitaja koulua asuin samalla tiellä mun ystävän Mian kanssa. Mä asuin toisessa ja Mia toisessa päässä. Oli ehkä siisteintä illalla ottaa kuuma kaakao tai glögimuki ja kävellä tien toiseen päähän pyjamassa moikkaamaan kaveria. Siinä me yleensä hengailtiin Mian tupakan ajan pihalla ja juotiin jotain kuumaa ja hyvää. Joskus jos nähtiin alkuillasta niin saatettiin vielä hetki hengailla jomman kumman luona, mutta yleensä homman nimi oli se, että suht spontaanisti Mia soitti yhdentoista jälkeen menevänsä viimeiselle tupakalle jaksanko tulla moikkaamaan.

 Kyllä moneen kertaan joku ohikulkija saattoi tuijottaa pitkään ja varsinkin jos joku tuli kännissä vastaan jos olinkin käynyt Mian luona aamuyöstä sain pitkiä tuijotuksia. Toisaalta mua ei ole koskaan hävettänyt kulkea ulkona "oudoissa" vaatteissa, koska mun outous raja on aika korkealla. Irlannissa törmäsin samaan pyjama villitykseen, mutta siellä pyjamassa kulkivat ulkona narkkarit ja pahemman luokan alkoholistit. Mua ei siis pyjamassa ulkona paljon näkynyt :D

Tällä hetkellä mun pyjaman käyttö ulkona on jäänyt, koska ei oo mitään järkeä kävellä kilometriä pj-housut päällä. En mä tarkotuksella halua esiintyä ympäri kaupunkia yöpuvussa vaan pointtinahan mun käytökselle oli se, että olin Mian näkemisen jälkeen suoraan valmis nukkumaan.

Tajusin just äsken, että oon ollu koko päivän pyjamassa, vaikka mulla kävi vieraitakin. Ei niitä vissiin häirinny kun eivät mitään sanoneet.

 Yks mun luonteeseen kuuluvia juttuja on, että innostun melkein kaikesta ja kaikista. Moni ärsyyntyy tästä ja esimerkiksi Ida turhautui monesti näihin mun pakkomielteisiin. Hyvinä esimerkkeinä sushi. Söin elämäni ensimmäisen kerran kyseistä ruokaa Dublinissa ja kun kerran maistoin söin sitä joka viikko sen jälkeen vähintään kerran. Ärsyttävintä oli, että kun kierrettiin pitkin päivää kaupunkia niin iltapäivällä mä otin sushit mukaan ravintolasta ja mentiin mäkkäriin jossa Ida tilasi oman ruokansa, koska toinen oli täysin kyllästynyt syömään taas sitä sushia.

Toisinaan muhun iskee myös urheilu hulluus ja saatan jalkapallon mm-kisojen aikana tuijottaa koko päivän vain tilastoja ja lukea tietoja pelaajista. (Tää on tapahtunut..) Sama jääkiekossa ja olympialaisissa. Muut urheilut  yleensä skippaan. Irlannissa kevyesti innostuin parista lajista.

Oon kunnon koti-ihminen. Näkeehän sen tässäkin. Lauantai-ilta ja mä himmailen kotona. Omasta mielestäni oon tosi sosiaalinen ja tykkään nähdä kavereita ja mennä ja tehdä jne. Mikään ei kuitenkaan voita kotoilua ja ihan vaan olemista.

 Olen itkupilli. Mun yleisin reaktio ihan mihin tahansa asiaan on kyyneleet. Jos mulla on älyttömän hauskaa multa valuu kyyneleitä, kun olen hermostunut, nälkäinen, kiukkuinen, onnellinen, rakastunut ihan mitä vain. Aina jossain kohdassa mä kyynelehdin! Joskus tosi noloa tai muiden mielestä rasittavaa.

En pääse ikinä irti mun suklaariippuvuudesta. Puolet ongelman ratkaisusta on sen myöntäminen, eiks niin? Koska se parantuminen alkaa? En pysty ikinä täysin kieltäytymään suklaasta, vaikka haluaisinkin. Musta tuntuu, että mitä enemmän yritän olla sitä syömättä sitä enemmän syön. Mun kaveri sanoi, että älä aina ajattele suklaata, mutta mä en voi olla ajattelematta sitä, edes kerran päivässä!

Mulla ei ole kun kahdet kengät joissa ei ole korkoa. En ole ikinä ollut ylpeä mun pituudesta ja koen hirveetä tuskaa kun joku sanoo mua goljatiksi. Silti mä aina laitan jalkaan ne korkeimmat kengät tai epäkäytännöllisimmät korot. Seuraavan kerran kun ostan kengät ne ei saa olla korkkarit. 

 Rakastan mekkoja! Mä voisin pitää ympäri vuoden vaan tunikoita ja mekkoja. Hirveintä kello kuusi aamulla on oikeesti kiskoa farkut jalkaan. Olkoon, vaikka kuinka pehmeetä matskua niin farkut on aina farkut. Housujen kanssa pitää kaikenlisäksi miettiä yläosakin. Hyi elämä miten vihaan tuijottaa mun vaatekaapin sisältöä puol tuntia eikä mikään paita näytä just sillä hetkellä hyvältä.  Kiskon kuitenkin aina sen saman paidan päälle ja kiukuttelen peilille. Viimeisen vuoden aikana olen itseasiassa käyttänyt tosi vähän mekkoja, mutta siihen on tulossa muutos.

Mä kuvittelen, että mulla on joku sisäänrakennettu tutka jolla tunnistan samana vuonna syntyneet ihmiset. Olin ihan varma, että Game of thronesin Jack Gleeson (Joffrey) on syntynyt samana vuonna mun kanssa ja niin se onkin! Samanlaisen tunteen sain kun katoin Elämäni seinäruusuna elokuvaa. Kuinka ollakkaan Logan Learman ja Ezra Miller eli kaksi "mies" päänäyttelijää ovat 92-vuonna syntyneitä! Mulla oli molemmista tyypeistä se sama fiilis. Sama juttu kun Hannah Montana alkoi joskus ikuisuus sitten.. 

Kuulostaa varmaan niin hölmöltä, mutta näin se vaan on, mulla on ainakin julkkisten kohdalla tutka :D Hahah nauran itelleni täällä. 

Olisi varmasti vielä monta juttua mitä voisin itestäni kertoa, mutta jätän ne oudoimmat kertomatta, että kehtaan vielä liikkua kaupungilla.

Olen eniten tyytyväinen muutokseen joka liittyy mun itsetuntoon. Olen päässyt pikkuhiljaa pois siitä epävarmuudesta mistä oon aina kärsinyt, vaikka matkaa erittäin hyvään itsetuntoon vielä onkin. Ehkä kaikki se mitä haluan olla tulee iän mukana.

Tälläinen hupsu luukku tänään. Taidan käydä ihan vähän ulkoilemassa kun tuolla sitä lunta nyt on.
Hyvää lauantai-iltaa kaikille :)