8: A dog is the only thing on earth that loves you more than he loves himself

Lunta, lunta, lunta! Kohta pääsen ulos nauttimaan tuosta ihanasta säästä, mutta nyt tämän päivän luukun kimppuun!

Perjantaina sain siis syödä kaikkia ihania herkkuja tädin luona ja viettää muutenkin aikaa perheen kanssa. Sisko oli taas salilla, joten nähtiin vain ohimennen, mutta muuten oli kiva höpistä kaikkien kanssa. Me kyllä voidaan keskustella vaikka mistä ja kauhistelin äsken kun katsoin puhelimen viimeiset google haut. Ei ihan jokainen puhu mustasta surmasta itsenäisyyspäivänä. (Hyvä keskustelu oli! Opin taas paljon uutta!) Puhuttiin me muumi- mukeistakin ;)

Voileipäkakkua, suklaakakkua, aleksanteri leivoksia.. Ruokaa!!

Perjantaina mun kodin ympäristö oli vielä masentavan musta. Äitin luona oli kuitenkin ihanan näköistä kun lumi valaisi ympäristön ja kaikki näytti niin kauniilta. (Onneks täälläkin on nyt kaunista.)

Äiti ja isipuoli <3 :)

Pahoitteluni, että moni tämän päivän kuvista on epäselvä tai muuten sumea. En tiedä mikä on vikana ja miksi jotkut kuvat näyttävät heilahtaneilta, vaikka ne eivät sitä olleet ennen tänne lataamista :(

Mun tädin luona on maailman hellyyttävin Enni-kissa. Mä en ole oikeasti mikään kissaihminen, vaikka kaikista eläimistä tykkäänkin. Parilla mun kaverilla on ihania kissoja ja tädin kissa on ihan ykkönen. Yleisesti mä en vaan pääse samalle aaltopituudelle kattien kanssa. 

 Tädin koira Hille on ihan täydellien lapinkoira. Joskus ennen muinoin otin Hillen silloin tällöin hoitoon. Pitääkin kysyä tädiltä voisinko taas joskus ottaa. Tietysti koulu rajoittaa aika paljon, mutta Hille on aivan ihana koira joka aina piristää mun päivää.

Mun tän päivän luukun voittekin varmaan jo arvata. Eläimet ovat olleet suuressa osassa mun elämää aina.Etenkin koirat. En ole ikinä ajatellut elämää täysin ilman näitä rakastettavia perheenjäseniä. Olen joutunut monelle rakkaalle joutunut sanomaan hyvästit ja aina noiden hyvästien jälkeen ajatellut, että en itse halua koskaan enään koiraa, varsinkaan omaan kotiin, vain minulle, ihan omaksi "lapseksi."

Silti taas kerran ajattelen tätä päätöstä ja mietin jospa sittenkin..

minä ja Ringo <3 

 Mun ensimmäiset muistikuvat liittyvät tähän pitkäkarvaiseen Collieen nimeltä Ringo.
Ringon kanssa pärjäsi kuka vaan. Ringo oli lempeä ja kiltti koita joka osasi monia temppuja eikä ikinä ollut agressiivinen. Meidän kaikki koirat ovat olleet tottelevaisia, mutta Ringo pienen pöhkön luonteensa lisäksi totteli aina myös minua, mikä sai mut tuntemaan itseni hyväksi koiran omistajaksi.

Muistan miten ylpeä olin kun osallistuttiin Kirkkonummella Mätsäriin (Match Show:hun) ja Ringo sijoittui mun esittelemänä koko kisan toiseksi! Ringo oli mun ensimmäinen oikea koira rakkaus enkä ikinä unohda puikko nokkaista, rinkeliämme <3

Ringon kanssa meillä oli ensin Freija niminen länsigöötanmaanpystykorva. Freijasta muistan vain ihmisrakkauden, kunnes tuli häiriökäyttäytymiset sun muut. Freija pääsi toiseen perheeseen ja voi hyvin. En usko, että Freija enää elää, mutta pitkän elämän sai hyvä koira.

Ylhäällä olevassa kuvassa Ringo ja meidän rakas Oula <3 Tuo kuva on otettu Kirkkonummella ja mun mielestä molempien poikien ilmeet on ihanat!

Ylemmästä kuvasta nousee pala kurkkuun.. Kyseisestä kuvasta ei ole elossa enään kun tuo pieni karvapallo oikealta, kenet esittelinkin jo ylempänä. Hille vaavi se siinä <3 

Tätini edesmennyt saksanpaimenkoira Manta sai minut hullaantumaan kyseiseen rotuun ja tämän jälkeen Tervuihin yms. suurempiin paimenkoiriin. 

Eevi rakas tuli meille silloin kun Ringo vielä eli. Meillä oli siis yhden hetken kolme koiraa Ringo, Oula ja Eevi. (Pysyttekö perässä ;)

Eevi oli mun vastuulla sen jälkeen kun Ringo kuoli, mutta en mä kauaa Eeviä hoitanut..

Mä nautin hirveästi ulkoilusta ja mun mielestä oli kiva käydä äitin ja Ekin kanssa lenkkeilemässä. Jotenkin siinä iässä kuitenkin jäi kaikki oleilu perheen kanssa ja niin myös koirien kanssa oleminen jäi. Kyllä mä silti vastuullisesti vein monia kertoja aamulla Eeviäkin ulos, vaikka kiltti Eki hoiti tämänkin asian monesti.

Eevin ja Ringon kuoleman jälkeen meillä silti oli oma ihan Oulamme. Oula ei missään vaiheessa ikinä ole ollut se "mun koira" vaan nimenomaan äitin ja Ekin. Silti tämä rakas Lumiturpa oli kokoperheelle rakas koira.

Mä muutin kotoa pois jo 16-vuotiaana, joten mä en enää sen jälkeen tähän päivään asti ole elänyt täysipäiväisesti meidän koirien kanssa. Onhan mun elämässä toisten eläimiä ollut, mutta ei se ole sama asia.

Silti, vaikka mulla ei enää ollut koiria mä rakastin käydä kotona ja nähdä miten Oula rakas joka kerta otti mut vastaan niin iloisesti ja rakkaudella. Kaikki mun ystävät rakasti Oulaa niin Kirkkonummella kun täällä Kotkassakin, vaikka samalla tavalla mun kaverit eivät enää täällä tulleet meille kylään.

Oulasta meidän koko perheellä on eniten hyviä muistoja ja vasta alle pari viikkoa sitten sanotut hyvästi tekevät vieläkin surulliseksi ja oikeastaan koko tän kirjoituksen ajan herkistelemään. 

Tän kirjoituksen on tarkoitus olla positiivinen ja kertoa miten paljon hyvää eläimistä voi olla. Miten paljon ne auttavat jaksamaan ja miten kovasti voi koiraa rakastaa. 

Ylemmässä kuvassa Oula sekä Ada. Kuva on otettu vuosi sitten enkä olisi ikinä uskonut, että molemmille on tässä vaiheessa jätetty hyvästit. Ada oli mummin ja papan koira kuusitoista vuotta. Mun mielestä on vieläkin outoa nähdä mummi ja pappa ilman tätä perässä sipsuttelevaa töpöhäntäistä mummoa. 

Kuka arvaa mikä yllä olevassa kuvassa on? Tämä pieni karvapallo elää kuudetta vuotta äidin, Ekin ja siskoni kanssa, eikä Indi ole vielä lähdössä yhtään mihinkään!

Indi on huvittava koira. Pimpula pampula kuvittelee olevansa varmaan lapinkoiran kokoinen, vaikka oikeasti tämä kääpiö onkin rodultaan Kleinspitz (klaini)

Täällä mä nyt silmät kyynelissä katselen kaikkien meidän rakkaiden ystävien kuvia ja niiskutan. Monessa kohtaa mä kuitenkin hymyilin kun muistelin mitä kaikkea nämä rakkaat koirat, ovat meidän elämään tuoneet. Jäähyväisten hetki on aina ihan yhtä kamala, mutta kamalampaa olisi jos meillä ei koskaan olisi heitä ollutkaa. 

Mun mielestä on outoa elää ilman koiraa ja monet kerrat olen jo tutkiskellut ihanien Shelttien kuvia ja vieraillut kasvattajien sivuilla. Unelmia saa kuitenkin aina olla ja on ihanaa ajatella, että ehkä jonain päivänä.

Oli pakko taas laittaa lumisade kuva ;) Oula ja Ringo vielä viimeisen kerran.

Loppuun vielä kuvia parista muusta kaverista ;)

Ystäväni Mian mummin koira, joka on viettänyt meidän kanssa monet mukavat päivät.

Siskopuoleni Otto koira, joka on nykyään jo ihan iso poika :) 

Sekä pikkuinen kääpiöpinseri Arvo <3

Tälläinen luukku tänään. Mun piti kirjoittaa tähän samaan vielä hepoistakin, mutta ne jäävät johonkin toisiin päiviin. Luukku kahdeksan on koirien päivä :) Rauhallista sunnuntaita kaikille <3