En oo tehny tänään mitään hyödyllistä ellei kolme osaista enkun tehtävää lasketa. Tää päivä on ollut sängyssä makailua, liikaa mustelmia ja erittäin kipeä polvi. Eilen illalla juhlistettiin kaverin synttäreitä ja mulla on kuuleman mukaan ollu ihan omat juhlistukset monessakin porukassa. Ei näin!!
Pari kuvaa vielä illalta ihan vaan mä.
Alkuillasta näytti vielä ihan sievältä vaatteet ja tukka ja näkyy kellokii. Onneks tiedän ite paremmin, että aamulla oon näyttäny aivan hirveeltä, eikä se mihinkää oo muuttunu vieläkään :D Kävin jo kaks kertaa suihkussa, mutta haisen vieläkin oudolta.
Tajusin hetki sitten, että en ole edes syönyt tänään, joten viimeistään nyt ois ihan hyvä. (Saattaa pahaolon syy johtua ihan siitä.)
Mua kyllä ahistaa ihan kamalasti joululahjojen osto! Tää homma ei oo menny yhtää niinku suunnittelin vaan tarviin varmaa jonku henkilökohtasen avustajan tonne kaupoille mukaan! Niinku joku totes facebookissa, ihmiset menee vaan hullummiks noista jouluostoksista ja kaupassa on mulle ihan tuskaa kestää epäkohteliaita ihmisiä, jotka tönii eikä väistä yhtään! Ihme baari tekniikka Pasaatissa.
Mä oikeesti voisin kilahdella vielä vähän lisää, mutta laitan hyvät musiikit soimaan ja aloitan tän päivän luukun.
Ensimmäinen ongelma tässä luukussa oli se, että kun valitsin kuvat tähän tuli bloggerilta ilmoitus, että kuvia on liikaa. Tsekkasin asian ja huomasin valinneeni 45 kuvaa tähän postaukseen. Niimpä jaan tän teeman perhe + ystävät + rakkaus erikseen ja aloitan viidennentoista päivän kunniaksi mun isovanhemmista <3
Olisin laittanut tähän samaan äitin ja muutkin perheenjäsenet, mutta he eivät halua täältä naamaansa löytää, joten ei sitten ;)
Mä olen erittäin onnekas siinä suhteessa, että mulla on aina ollut tosi hyvät mummit ja papat. Oikeesti mummit ja papat on ihan parhaita, eikä ne ikinä oo tehny mitään väärin. Edes sillon kun teini-ikäisenä halusi paiskoa tavaroita, kiljua ja huutaa en ikinä voisi kuvitella tekeväni sitä mummille tai papalle. (Ehkä pari kertaa heidän nähden ;)
Olen saanut aina lapsuudessa viettää aikaa isovanhempieni luona ja se on aina ollut mun mielestä siistiä. Mikä sen helpompaa kun elää ihanissa maisemissa, syödä niin paljon kun jaksaa ja ottaa rennosti. Säännöt on tietysti aina ollut, mutta esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys tai imurointi vuoroja ei ollut.
Mä suhtaudun jostain syystä tosi herkästi mun mummeihin ja pappoihin. Kun katson kuvia saatan liikuttua tosi paljon tai jos mummi ja pappa käy kylässä saatan parin päivän päästä huomata kaipaavani heitä ihan hirveästi. Ihan hassua, koska pienenä mulla ei koskaan ollut tollasta vaan suhtauduin aina tosi iisisti. Oli kiva käydä kylässä, mutta en mä koskaan itkenyt perään. Kai sen ikävöimisen voi aikuisenakin aloittaa ;)
Pappa on maailman viisain ihminen. Oikeasti pappa tietää kaiken, eikä koskaan ole kysymystä mihin ei voisi papalta kysyä vastausta. Pappa kävi monta vuotta arkisin opettamassa mulle matematiikkaa kun koulussa oli vaikeeta. Ei mun numerot matematiikassa siltikään korkeita ollut, mutta ilman pappaa en olisi ikinä tajunnut laskuista mitään.
Pappa on urheilullinen ja ehkä just pappa sai mut rakastamaan hiihtoa. Tai ehkä se tuli vaan siinä sivussa laskettelun kanssa, en tiedä hiihtäminen on silti siistiä. Nii ja pappa hiihtää! (Pyöräilee, käy salilla ja nostaa muuten penkistä hyviä summia!! Olikohan se jotain päälle yheksänkymmentä kiloa? En mä muista, mut pappa on terästä.)
Pappa asuu mummin kanssa Lahdessa ja nyt niitten nimet on Lahden mummi- ja pappa. Ennen ne oli Inkoon mummi- ja pappa. En voisi ikinä kuvitella sanovani mummia Tuulaksi ja pappaa Olliksi. Ne on mummi ja pappa!
Lahden mummissa on sellasia piirteitä mitä näen itsessänikin. Mulla on ehkä mummin silmät (kulmakarvat on iskältä peritty!) tai ainakin ne on samanlaiset. Mummi on ihana energiapakkaus joka käy myös salilla ja elää terveellisesti. Mummi osaa aina ostaa mulle niin kauniita esineitä ja asioita ja mummi saa mut aina nauramaan. Ennen muinoin käytiin aina mummin kanssa lenkillä. Mummi arvostaa siisteyttä ja puhtautta ja sen näkee mummin ja papan kotona. Siellä on aina siistiä! Olisipa mullakin samanlainen tarkka silmä, tänäänkin huokaisin turhautuneesti kun tsekkasin miten sikin sokin täällä on tavaraa, nyyh!
Laurinlahden mummissa on paljon samanlaisia piirteitä kun mussa. Tai ehkä minussa on enemmänkin mummin piirteitä. Mummi leipoo, tuo aina hyviä kirjoja mulle ja on lempeä. Mummi osaa myös olla herkkä, mäkin olen herkkä. Laurinlahden mummin nimi on Maija, mutta mun mielestä se on mummi, ei nimellinen. Laurinlahden pappa puuttuu kuvista, mutta pappa opetti mut katsomaan hyviä elokuvia!
Nimelliset ihmiset on niitä kenellä ei ole mitään suurempaa virkaa vielä tässä elämässä, esim minä! Tai on mun nimi kauniisti sanottuna joskus "Timpan muija." eli kiitos oon vaan mielummin Jenni ku joku muija. Heii onhan mun nimi yleensä lähihoitaja, se on ihan hyvä se.
Nii tästä nimellisyydestä. Mun mielestä on niin suloista kun pieni lapsi sanoo äiti ja on ihanaa sanoa, että mulla on kummisetä! Tarhan- täti on ehkä ainoa nimitys mitä vihaan, yök. Tää on taas tätä mun omaa sekoilua.
Mä oon jotenkin ihan ulalla tänään, ei tästä kirjoittamisesta tuu mitään kun ajatukset on jo käyny kymmenen asiaa läpi ennenkun saan ensimmäistäkään kirjoitettua. Tän postauksen höpötys oli siis raju viikonloppu, isovanhemmat, nimelliset ja lumisade!
Ihanaa kun ulkona on taas pikkuisen valosampaa, mä oottelen, että pääsen hiihtämään. Nyt meen syömään perunaa heippa!
Loppuun vielä pari viisautta liittyen isovanhempiin <3
Nobody can do for little children what grandparents do. Grandparents sort of sprinkle stardust over the lives of little children.
One curious thing about growing up is that you don't only move forward in time; you move backwards as well, as pieces of your parents' and grandparents' lives come to you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti