Winter is coming

Heippa vaan kaikille! Vihdoinkin tuntuu oikeesti siltä, että on talvi! <3  Maanantai ei tuntunut yhtään raskaalta kun koulutehtävien välissä pääsi haukkaamaan happea. Käytiin äitin kanssa iltalenkillä ja meillä olikin paljon juteltavaa. Sapokka oli niin kaunis. Puissa roikkuvat isot himmelit, jouluvalot, sekä puiden valkoinen kuorutus tekivät ihan epätodellisen fiiliksen. Mä niin rakastan tällästä säätä <3 

 My little pony- takki kuvat ovat lauantailta kun sisko oli käymässä. Mua oikeesti harmittaa ihan hirveesti etten saanut kyseistä takkia aikaisemmin! Nyt sen käyttö jää ihan varmasti keväälle, koska toi takki ei pidä mitenkään lämpöä ja sen alle ei mahdu niin paljon vaatteita, että kestäisin luokassa istua tärisemättä. 

Viime viikko oli tosiaankin aika ihana. Suurimmaksi osaksi ainakin ;)

Torstaina mä kävin huollattamassa ripsiä ja meillä ei ollut koulua. Oli aivan ihanaa nukkua pitkään ja huolehtia vaan turhanpäiväsistä asioista. Kaikista ihaninta oli, ettei tarvinnut olla koko viikkona yksin. Timppa oli koko viikon lomalla ja oli ihan parasta herätä joka aamu toisen ihmisen kanssa. Mä oikeasti tykkään asua myös yksin, mutta pikkuhiljaa se on käynyt rankemmaksi. Nautin siitä kun saan olla yksin ja touhuta omia juttujani, mutta rehellisesti ei haittaisi yhtään jos se toinen olisi vierellä kokoajan. 

En ole kertonut sen kummemmin mun synttärilahjoista. Halusin kuitenkin näyttää pari juttua mitkä sain piristämään mun arkea.

Poikaystävän äidiltä sain aivan ihanan taulun. Oon oikeesti välillä vähän hermostunut kun ihmiset ostaa mulle tavaroita, koska varsinkin sisustukseen liittyen oon tosi tarkka enkä halua mitään ylimääräistä mun kotiin. Kynttilät, erilaiset tuoksut, vaatteet, kirjat on asia erikseen, koska ne ei mun kohdalla voi koskaan mennä ainakaan pahasti pieleen. Kuultuani, että saan taulun oli todella huolissani, että minkälainen taidonnäyte sieltä tuleekaan. Mun mielestä toi taulu on kuitenkin aivan ihana <3 Rakastan noita värejä ja kuvakin on ihan täydellinen. Kyllä tää taulu pääsee mun kotiin :)

Äitin kanssa ostettiin pari viikonloppua sitten tämä boksi mulle puoliksi. Oon ihan muuton alusta asti tuskaillut mun lääkkeiden kanssa, koska mun vessassa ei ole kaappitilaa. Mulla on ollut tähän asti lääkkeille, laastareille, korvatulpille sun muille oma hyllynsä, mutta kaipasin jo edellisessä kodissa kunnon laatikkoa. Äidin luona on aivan ihana armeijan vanha lääkelaatikko, jota olen kinunut itselleni jo ikuisuuden. Tietysti laatikko on äidille rakas, joten mä sain sitten tälläisen version. Täytyy sanoa, että rakastan tätä! Kuulostan ehkä kauheelta lääkkeiden hamstraajalta, mutta tuohon laatikkoon ei mahtunut kaikki, mutta ne tarpeellisimmat tuo laatikko vetää. Vitamiinit ovat edelleen keittiön kaapissa, mutta sieltä mä ne paremmin muistakin ottaa käyttöön.

Alussa näkyvä lahjapaketti on mummin ja papan lähettämä ja sieltä paljastui aivan ihana sesonki muumi-muki! Oon ehkä hehkuttanut tän blogin alusta asti muumeja eikä mun rakkaus muumeja kohtaan ole mihinkään kadonnut. Samantien kun näin mukin aloin innoissani selittämään, että kyseessä on aivan varmasti jakso, jossa muumit lähtivät Jenni-tädin luokse viettämään joulua! Pienenä mulle oli kauhea shokki, että tuo kamalasti käyttäytyvä olento on saman niminen kun minä, mutta pääsin siitä yli :D

Satumetsä- astiat ovat aivan ehdoton rakkauden kohde myös, mutta mielummin syön aamupuuroni tästä muumi kulhosta, jonka tilavuus on puolet pienempi kun valtavan satumetsä- kulhon. 

Eilen hemmottelin itseäni illalla ja söin kuitenkin valtavan kulhollisen jäätelöä! Päälle vielä kermavaahto ja strösseleitä, nami! Murustin mä vielä sekaan palan tiikerikakkua ja vähän pipariakin.. Kauhee herkkuahmatti! Tuon kupillisen jälkeen ei kyllä ole maistunut mikään herkku.

Viikko on taas startattu ja tästä on hyvä jatkaa. Rankkaa varmasti tulee olemaan, mutta mä koitan olla stressaamatta. Oikeasti mä yritän!

I'll share some wisdom with you. Don't you ever get lonely, from time to time don't let the system get you down

Mua kauhistuttaa miten viikko on taas vaan mennyt hirvellä vauhdillla ja on tullut tehtyä yhtä sun toista! Jouluun on enää kuukausi jäljellä ja mun lumen odotus senkun kasvaa ja kasvaa! Tänään ihan varmasti leijaili joitakin haituvia taivaalta.

Tänään oli pitkästä aikaa vaikeeta kirjottaa. Viikon aikana tapahtui paljon kaikkea ja haluaisin kirjoittaa niin monesta jutusta ilman, että yhteen postaukseen tulee asiaa kymmenestä eri jutusta. En ole kuitenkaan koskaan ottanut stressiä tästä kirjoittelusta. Niimpä nyt en stressaa vaan kirjoitan. Katsotaan mitä tulee :)

Oon saanu nauttia tällä viikolla parina "aamuna" kauniista valosta keittiössä. Jollei mun ikkunan ulkopuolella olisi kaljua pihlajaa voisin kuvitella tän kuvan olevan kauniilta kesäaamulta. Mun mielestä on vaan ihanaa tehdä aamupalaa ja hääräillä keittiössä ennen kun oikeasti lähtee ulos ja toteaa ilman olevan ihan jotain muuta kun miltä näyttää. Ikkunalaudalla oleva seppele josta roikkuu sydän on muuten synttärilahja ihanalta luokkakaverilta Outilta :) Olen saanut pidettyä kasvin elossa jo melkein viisi päivää! 

Vietin keskiviikkona siis ihanan 21 vuotis syntymäpäivän. Heräsin aamulla ihan samalla syntymäpäiviin kun pienenä. Kikattaen, jännittyneenä ja kokoajan hymyillen. Oli ihanaa kun sai kuulla heti aamulla synttärilaulun ja onnitteluja. Koulussa ei ollut mitenkään ihan kauheeta ja päästiin suht aikaisin pois. Kotona odotti kolme ruusua ja rakas. Mä sain kukkia!!

Meillä oli ihana täydellinen ateria ja taisin syödä hirven lihaa ensimmäistä kertaa ikinä! En ainakaan muista, että koskaan ennen oisin syönyt. Pakkasessa odottaa vielä pieni pala jonka mun super-kokki saa väsätä kunhan ehtii <3 Oikeesti niin hyvää.. mulla jäi himo.

Torstaina sai nukkua pitkään, joten uskallettiin juhlia pienen kaveriporukan kesken jo ihan mun oikeana synttäripäivänä. Köyhänä opiskelijana en ehtinyt (en raaskinut) tehdä mitään super hienoa kakkua, mutta näytti nuo smurffi-hatutkin kaikille maistuvan. En edes tiedä onko noilla joku oma nimi, mutta mä tein ne joten otin vapauden keksiä niille nimen.

Mun vieraista mä olin ainut tyttö joka joi muutakin kun Novellea, mutta onneks pojat oli mun kanssa samoilla linjoilla. Prinsessa-teemalla mentiin ;)

Mummit ja papat muistivat mua ihanilla korteilla ja täytyy sanoa, että kyllä isovanhemmat mut tuntee. Ainakin värimaailma molemmissa korteissa on ihan mun lempparia!

Tälläsen kuvakollaasin sain mun Facebookkiin rakkaalta Idalta ja aivan ihanan tekstin oli rakkain vaimoni minulle kirjoittanut. Erehdyin aloittamaan Idan kirjoittaman tarinan lukemisen baarissa, mutta pakko oli lopettaa kun silmät täyttyivät kyynelistä.. Mä en vaan pääse yli siitä miten ikävä mulla on aina välillä Irlantiin. Niin ja tietysti Idaa <3

Onneks kavereita oli kokoajan paljon ympärillä ja oli piristävää lähteä keskellä viikkoa vähän ulkoilemaan. Kunnolliseen tyyliin oltiin kotona jo heti yhen jälkeen, eli Siniltä ei kuultu kun biisit 09 ja jotain muuta mitä en tunnistanut. Ylhäällä kuvassa siis Sini Sabotage :D Kuitenkin keskiviikko oli ihanan onnistunut, torstai oli ihana onnistunut, perjantaina oli rentoa koti-iltailua ja siitä eteenpäin kirjoittelen joskus toiste.

Oli ihan älyttömän ihanaa ja vanheneminen ei ahdistanut yhtään. Oikeasti odotan seuraavaa vuotta tosi paljon, eikä ainakaan konkreettisesti yksi hassu ykkönen mun iässä muuta mitään ;)

 Loppuun vielä herkistelyä <3 Jos olisin kuvaustilanteessa tajunnut  niin olisin valinnut vähän paremman taustan. Toisaalta aamulla oli vaan niin ihana yllätys, että kamerassa oli hyviä kuvia, koska niinkun tosta "Sini Sabotagen" kuvasta voi päätellä, mun puhelimen kamera on surkea.

Tää kirjotus oli nyt niin synttäripainotteinen etten enää kirjoittele mistään muusta. Mä palailen kyllä ensiviikolla ahkerammin! Saa nähdä miten itse saan arjen käyntiin, kun takana on niin kauan odotettu ja juhlittu viikko.

Tänään sytytettiin varmasti monessakin kodissa kynttilä ja pakko sanoa, ettei tää vuosi ole ollut helppo. Voimia kuitenkin kaikille uuteen viikkoon <3

Friendship is magic

   Ihanaa lauantai aamua kaikille. On ihanaa tehdä päivästä joskus aivan erilainen kun mitä se yleensä on. Ensinnäkin on harvinaista, että vapaapäivänä nousen seitsemältä ylös ja vielä harvinaisempaa on, että kahdeksalta mulla on ensimmäiset joulutortut uunissa. 

Tänään saan neljä ihanaa vierasta kylään. Mulla oli siis tarkoituksena muutenkin nousta aikaisemmin. Oikeasti mulla on ihan mahtava fiilis siitä, että jaksoin herätä ja saada näin paljon aikaan jo aamulla. Muutenkin kun valo on vähissä ja päivät alkavat jo pimeydestä on valosan ajan näkeminen ainakin mulle tärkeetä.

Ostin eilen itselleni piristykseksi kukkia. Mulla on ollut tää "harrastus" ihan ensimmäisestä kodista lähtien, mutta mun mielestä kukat tekevät arjesta kauniimpaa ja olkoon vain kuinka pinnallista tahansa niin kaunis kukkakimppu saa mut ainakin hyvälle mielelle. 

Sain myös ensimmäisen lumihiutaleeni, joka koristaa "makuuhuonettani". Kun oikeista lumihiutaleista ei saa vielä nauttia nautin tästä pienestä koristeesta, on se ainakin kaunis. 

Vielä en ole pikkujouluja juhlinut, mutta ensimmäiset leipomukset oli vaan pakko jo tehdä.

Kävin myös äidin luona tällä viikolla ja äiti olikin tehnyt jo pieniä, ihania joulukoristeluita. Siskolle vein joulukalenterin, mutta oma on vielä ostamatta. Täytyy valita tarkkaan, mulla on pari vuotta ollut aika hienoja kalentereita ;)

 Meidän perheen vanhempi koira on alkanut menemään huonompaan suuntaan ja myös siksi halusin käydä äidin luona kylässä. Oli ihana halailla meidän rakasta Suomenlapinkoira pappaa, joka on kuulunut perheeseen jo kohta 12 vuoden ajan.

 Tietysti lähes aina kotona vieraillessa tutkin vanhoja kuvia.

 Aina löytyy joku kuva mitä ei ole nähnyt pitkään aikaan ja taas kerran naurettiin äidin ja siskon kanssa kaikille hölmöille kuville. Ikuisena herkistelijänä sain pienen itkukohtauksenkin. Yllä olevassa kuvassa todiste mun muotitietoisuudesta. Punainen kuuluu edelleen mun vaatekaappiin, mutta pienemmissä määrissä :D Miksei noita aurinkolaseja säästetty?

Tästä päästäänkin aiheeseen josta puhuin jo eilen. Mun vaatekaappiin on tullut uusi "takki" joka herättää niin ristiriitaisia mielipiteitä, että ootan jo innolla kommentteja. Kyseinen vaatekappale on tilattu jo yli kaksi kuukautta sitten eikä sen materiaali (ruma halpakangas) todellakaan lämmitä mua tässä ilmastossa.

 Mulla oli suunnitelmana, että saan oikeen hienot kuvat kyseisestä takista mun päällä ulkona, mutta yllätys, yllätys niin ei käynyt, joten saatte tyytyä tälläsiin kuviin. Ehkä Mia kuvailee tän takin joku päivä :)

Siinä se on!! Mun oma My Little Pony takki <3 Saanko olla taas 5- vuotias?! :) Noi on juuri sen näkösiä poneja mitä siskon kanssa aina fiilisteltiin. Oon vieläkin kade siitä, että siskolla oli hienommat ponit! 

 Mun mielipide on, että tää takki on aivan  ihana, vaikka materiaali on mitä on.. Kyseisen takin löytää Romwe nimisestä kaupasta ja ihan nettishoppailuna hankin. Olin varautunut siihen, että takin saamisessa kestäisi, mutta silti jäi jotenkin huono fiilis, vaikka kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin. Tilaaminen oli helppoa ja takki on nyt täällä. Materiaali vei ehkä eniten fiiliksiä..

Nää kuvat ärsyttää mua nyt ihan suunnattomasti. Parempia kuvia ehkä joskus tiedossa jos joskus liikun tää takki päällä julkisella paikalla ;)

Lähden odottelemaan mun vieraita ja viettämään päivää. Ihanaa lauantaita <3

Is there a golden soul?

Heippa vaan taas kaikille. Viikonloppu on jo melkein täällä ja parin päivän ajan saa taas levätä. Viikko on kulunut mun mielestä yllätys, yllätys taas kauhean nopeasti ja paljon on tullut tehtyä.

Suurimmaksi osaksi elämä on pyörinyt koulujuttujen ympärillä, mutta ihan mukava viikko silti on ollut. Koulussa on kuitenkin niin mahtavat kaverit ;) Niin ja plussaa se ettei tänään ole satanut vettä. (Koska tulee lunta?!!)

Mun jokaiseen alkutalveen ilman lunta kuuluu eräänlainen eristäytyminen. Varmaan johtuu tuosta pimeydestä ja tietysti siitä lumen odottelusta. Tää ei siis välttämättä ole huono juttu. On esimerkiksi ihanaa koulutehtävien jälkeen kääriytyä peiton alle katsomaan Twin peaksia. Mun mielestä se sarja on oikeesti ihan mahtava. Koko sarja on niin synkkä ja surullinen etten oo vielä kertaakaan selvinnyt itkemättä sarjaa läpi, mutta se siinä onkin niin hienoa, tää sarja on ihanan erilainen. Oikeasti Kyle Maclachlan (jota en normaalisti voi sietää missään sarjoissa) on ihan mahtava (ihana) erikoisagentti Cooperina! 

Tää peitto toukkailu kyllä loppuu viimeistään kun alotan mun jouluhosumisen <3

Twin peaksin ja koulujuttujen lisäksi tällä viikolla ei ole tapahtunut oikeastaan mitään (just kirjotin, että ihan kauheesti tapahtunut, eli ei kannata mitään uskoa.) Kävin katsomassa mekkoa tuleviin juhliin ja kaksi aivan ihanaa löytyikin! Mulla ehti iskeä jo pieni paniikki etten löydä mitään mekkoa kun selasin Asoksen, Nellyn, New lookin sun muiden sivut paniikissa läpi. Ihan oma koti Vila pelasti kuitenkin tämänkin tilanteen ja sain mukaan täydelliset löydöt, ainakin mulle!  

Näissä sunnuntaina otetuissa kuvissa en näytä kyllä ihan itseltäni, tai kai mä näytän, en vaan itse tunnista. Oikeesti mulla on lähes aina tukka auki. Rakastan erilaisia lettejä, kiharaa tukkaa ja etenkin nutturoita! Oon vaan yksinkertasesti sellanen tumpelo ettei multa vaan suju. Myös mun hermot on aina koetuksella kun yritän hiuksiin jotain näprätä ja ihan rehellisesti en usko, että ikinä opin tekemään tällästä nutturaa, minkä Mia mulle niin vaivattomasti väsäsi. 

Mulla on ihan ollut ihan hirveä ikävä töihin. Koulussa ei tietysti ole mitään valittamista kun istutaan suurimmaksi osaksi paikoillaan (puutumis vaara..) ja yritetän saada tietoa kulkemaan aivoihin, mutta kaipaan ihan hirveesti työkavereita ja tietysti ihan itse työtä. 

On kuitenkin ihanaa kun vkl on vapaana ja saa aina ne viralliset vapaa päivät, vaikka aikaa kuluisikin läksyjen tekoon. Viikonloppu on kuitenkin aina viikonloppu ja se on parasta. (Ei koulun lomissakaan mitään valittamista ole.)

Huomenna käyn postista hakemassa mun erittäin kauan odottaman paketin! Ei vaan oo reilua, että jotain näin siistiä mitä olisin halunnut pitää jo kesällä on joutunut odottamaan 2 kuukautta!! Jostain syystä mun lähipiiri kenelle oon kyseistä vaatekappaletta kuvista näyttänyt on huokaisseet helpotuksesta kun en ole se päällä liikkunut. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, en malta odottaa.. Kaikkien kauhuksi mä aion käyttää sitä!

Yläpuolella oleva kuva on mun mielestä ainut missä näytän iteltäni. On muuten jännä huomata miten erilailla ihmiset näkevät toisensa ja itsensä. Se miten mun mielestä joku mun kuva on ihan järkyttävä on se jonkun toisen mielestä just hyvä. Esimerkiksi tähänkin tekstiin kun valitsin kuvia jätin monta itse kuvaajan tykkäämää ja ehkä jopa suosikkia pois. Näin se vaan on jokaisella on niin oma makunsa. 

Torstai on kohta taas lopuillaan ja mä meen laittamaan parit kynttilät, kääriydyn peiton sisään ja uppoudun Twin peaksin maailmaan. Tässäkin on muuten taas sellainen sarja joka herättää aika voimakkaita mielipiteitä ja enemmän niitä negatiivisia. Niin se vaan menee, maku kysymys. Mä lähden katsomaan miten salaisuudet selviävät, ihanaa viikon jatkoa :)

All of my memories keep you near

Viikko on taas startattu. Ilma on ollut tänään ihanan kirpeä ja vettä ei ole satanut yhtään, ihanaa nyt on oikeaa talven tuntua. 

Kävellessäni tänään pimenevillä kaduilla huomasin miten moni on jo laittanut ihania jouluvaloja ikkunoihin. Täytyy myöntää, että tämäkin päivä oli stressin täyteinen ja tehtäviä ainakin mulla riittää. Yritin tuossa tunnin verran lukea, mutta luovutin ja siirsin juttuja ihan suosiolla huomiselle. Annan itselleni luvan hengähtää tänä iltana ja ihan varmasti menen aikaisin nukkumaan. Tämä pää tarvitsee lepoa.

Arvatkaa kuka? ;)

Oli ihan pakko näin uuden viikon kunniaksi laittaa kuva vähän menneiltä ajoilta. Muutenkin tämä postaus liittyy sukulaisiini ja aina vähän kuin automaattisesti sitä palaa lapsuuteen miettiessään heitä. Todennäköisesti siksi, että silloin mummit, papat, serkut ja muut kuuluivat enemmän elämääni. (Tietysti he ovat aina osa elämääni, nykyään vain eri tavalla.) Tässä myös todiste siitä, että oon joskus ollut söpö, eikö niin? ;)

Pikku Jenni :)

Palaan ajassa taakseppäin lauantaihin jolloin sain vieraita. Tajusin taas yhtenä päivänä, että en ole viettänyt vieläkään kauan suunnittelemiani tupareita, joten sukulaisten tullessa vierailulle täyttyi kotini ensimmäistä kertaa "isommasta" porukasta. (Meitä oli siis seitsemän, wuuhuu!)

Vietettiin todella mukava päivä ja olin ihan järkyttynyt miten paljon kaikkea tavaraa mummi minulle toi. Kaikki oli tietysti tarpeellista, mutta olen silti vieläkin vähän sanaton. Mummin huoli ja rakkaus on rajaton. 

Juttua riitti ja menoa ja meininkiä myös. Paras hetki mun omasta mielestä oli varmaan se kun koko porukka kerääntyi pöydän ääreen ja syötiin hyvää ruokaa. Kiva lopetus muutenkin kivalle päivälle. Kylässä kävi siis mummi, tätini, hänen miehensä ja kaksi nuorinta serkkuani :) Sisko tuli myös mun luokse, joten meitä oli kiva porukka.

Mummi toi myös mulle takaisin tavaroita, jotka olen jo kertaalleen saanut perinnöksi mummin edesmenneeltä äidiltä eli mammalta. Irlantiin muuton takia jouduin lähettämään tavarani ympäri Suomea ja nyt kun olen virallisesti asettunut aloilleni alkavat kaikki tavarani olemaan pikkuhiljaa taas samassa paikassa. (Paria juttua lukuunottamatta.)

Mammalta saatu perintö on ollut minulla tiedossa aivan pienestä tytöstä lähtien. Mamma on aina halunnut antaa nämä minulle (olen mamman ensimmäinen lapsen lapsen lapsi, joten ihan siitä syystä juuri minulle.)

Mamma oli erittäin lahjakas käsistään, muistan miten ihanaa oli saada mamman tekemiä vaatteita ja pienenä tyttönä ollessani mamman luona kylässä ompelimme pannulappuja ja sain lojua maailman parhaassa kylpyammeessa niin kauan kun halusin. Mamman luona oli aina kivaa, vaikka isompana vierailut jäivät yhä vain vähemmälle varsinkin mamman kunnon laskiessa.

Ompelukoneen lisäksi sain kaksi laatikkoa erilaisia käsitöihin liittyviä elementtejä. En ole pariin vuoteen käyttänyt ompelukonetta ollenkaan, mutta odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan.

Muistan miten siskon kanssa rakastettiin aina leikkiä mumminkin luona napeilla. Oli ihanaa etsiä mummin nappikokoelmasta erilaisia kauniita nappeja ja vielä parempaa oli kun mummi joka kerta antoi meidän ottaa niitä mukaan. Kaikki ne napit katosivat leikkeihin, mutta kivaa meillä oli.

Löysin myös yhden kaavan jonka haluaisin toteuttaa joululomalla jos vain löydän mieleisen kankaan ja riittävästi aikaa.

Siskon kanssa näpräiltiin kaikkia noita kivoja pieniä juttuja lauantaina sukulaisten lähdettyä ja oikesti se oli ihanaa. Ulkopuolisen silmissä kaikki kuvissa esiintyvät jutut näyttävät varmaan aika turhalta, mutta omien muistojen takia mulle kaikki laatikoista löytyvä vastasi suurta aarretta.

 Vanhanaikaiset sikarirasiat sekä neulakotelot saivat mun silmät kiilumaan intona. Nämä ovat ihan oikeasti vanhoja juttuja eikä mitään humpuukkia.

 Sinisestä boksista mulla tulee mieleen ensimmäisenä ajat tallilla ja heppahulluilemassa. Tuli muuten taas kauhea ikävä sitä aikaa, ratsastus ja hevoset ovat ihania juttuja..

Sisältä ei kuitenkaan paljastu pinteleitä vaan mahdoton määrä erilaisia lankoja. Ainakaan langat ei pääse hetkeen loppumaan.

Ompelutarvikkeiden punainen lanka on edelleen toimiva yritys Helsingissä ja se on ollut toiminnassa vuodesta 1982. Mun sininenboksi sisälsi paljon erilaisia tavaroita kuten vetoketjuja, nauhoja, nappeja, lankoja sekä pari pientä kangasta. Suurinosa varmasti kyseisestä myymälästä.

Siinä mä todistetusti näpräilen kaikkea kivaa ja keskittyneesti tutkin mitä kaikkea näistä aarteista voisi tehdä. Toidennäkösesti oppimisprojektini tulee olemaan hidasta ja aikani ompelemiselle rajallista, mutta tästä on hyvä aloittaa. Saa nähdä mitä kaikkea keksin. Mamman tavaroista juuri näitä kuitenkin itse pidän kaikista arvokkaimpina ja olen erittäin kiintynyt kaikkeen tähän. 

Mamma syntyi vuonna 1917 ja nukkui pois viimevuoden huhtikuussa. Pitkän elämän sai mamma elää <3

Kaiken tarpeellisen lisäksi mummi toi minulle myös kirjan (Niinkun aina! Ne muistavat ketkä ovat lukeneet aikasemman postaukseni mummista.)

Tällä kertaa sain mietekirjan nimeltään "pieni mielenrauhan kirja." Täydellisen ajankohtainen ja täynnä ihania ajatuksia. Kirja on muuten uusien taloustikkaideni päällä. Kiitos niistäkin kuuluu mummille :)

"Mitäs pienistä"

- Tärkein taito mielentyyneyden säilyttämisessä on se, ettei menetä yöuniaan pikkuasioiden vuoksi. Toiseksi tärkeintä on osata pitää kaikkia asioita pikkuasioina.

"Muista, että omistaminen ja eläminen ovat kaksi eri asiaa."

"Talleta kauniita hetkiä"

- Kirjoita muistiin, ota valokuvia, pidä päiväkirjaa. Muistele hyviä hetkiä usein, nauti niistä ja mieti niitä, niin että niistä tulee osa päivärutiinia ja elämäntapaa.

Siinä pari mun lempparia kyseisestä opuksesta. Tietysti myös kylvyssä lilluminen ja muut erittäin hyvät ideat löytyivät kirjasta. Mun mielestä aivan täydellinen ja ajankohtainen kirja omaan elämääni. Täytyypä ottaa käytäntöön parikin kohtaa ja lisäillä joidenkin suositusten tekemistä ;)

Lopussa vielä kuva minusta ja mummista kesän lopulla. Kuvan päivämäärästä näkeekin, että pitkällä elokuuta jo ollaan, uskomatonta, että tuosta kesäisestä päivästä ei ole edes kolmea kuukautta! 

Toisaalta aika on taas mennyt kamalan nopeasti. Niin se vain on, että päivät menee kauhealla vauhdilla eteenpäin. Siskon kanssa ollaan sitä mieltä, että vuosi 2013 on mennyt nopeammin kuin mikään muu vuosi pitkään aikaan. Tänä vuonna on myös käynyt kaikenlaista. Aion tehdä vuosikatsauksen jossain vaiheessa, mutta nyt taidan oikeasti mennä vain nukkumaan. 

Onneksi huomessa saa sentään aamulla vähän nukkua. Näin viikko on taas saatu käyntiin, toivottavasti kenelläkään ei ole ollut ihan kamala maanantai.