I'm still alive but I'm barely breathing

Ilma on taas kylmentynyt illan mittaan ja päivän masentava räntäsade on loppunut. Sataakohan viikonloppuna ihan kunnon lunta? 

Monen viikon ajan koulutehtäviä on kasaantunut ja joitakin jäänyt odottamaan "parempaa aikaa" tehdä niitä. Näin perjantaina kun kouluviikko päättyy lävähtää kasvoille se fakta, että tekemistä on ihan valtavasti. 

Ennen kuin edes tutkin tehtäviä ja muodostan jonkinlaisen työjärjestyksen niiden tekoon on stressi tasoni noussut huimiin korkeuksii ja ahdistus on valtava. Paniikki valtaa mielen ja tuntuu ettei mistään tule yhtään mitää.

Syksy on ollut kieltämättä kauhea ja koulun alusta asti elämässä on menty aikamoista vuoristorataa. Nyt kun asiat ovat "rauhoittuneet" ja kaiken pitäisi olla suht tasaista, mun mielessä pyörii erilaisia ajatuksia. 

Mun on helppo löytää hyviä asioita itsestäni silloin kun teen jotain mistä nautin. Kun koulu alkoi mä koin, että mun motivaatio oli aivan mahtava ja saisin kaiken tehtyä täydellä teholla läpi ja voisin olla ylpeä mun suorituksista. 

Kuitenkin jo pariin otteeseen oon repiny hiuksia ja turhautunut omassa pienessä päässäni kaikkeen. Se fiilis oikeesti kun antaa omasta mielestään sata prosenttia jonkin asian eteen ja sitten toteaa, että koko homma pitää tehdä uudestaan turhauttaa aivan älyttömästi. Koulun alusta alkaen on joutunut kyseenalaistamaan itseni moneen kertaan. 

 Tässä ylhäällä olevassa kuvassa mun fiilikset koulua kohtaan tällä hetkellä. Voisinko karata pariksi viikoksi kaikkea tätä? Ryhdistäytyä jossain palmun alla ja palata takaisin kotiin täynnä uutta voimaa?

Osaan olla älyttömän ankara itselleni, koska mulla on kunnianhimoa. Valitettavasti kun tavoitteet ovat liian korkealla ja vastaan tulee pari epäonnistumista liikaa, sitä lannistuu ja turhautuu. 

Eihän mulla asiat mitenkään ihan huonosti ole. Tällä hetkellä nyt tuntuu sekamelskalta, mutta viikonlopun jälkeen näyttää moni asia varmasti paremmalta ja myötähäpeilen mun omalle hysterialle ja itkupotku raivareille. 

Hirveästi projekteja viikonlopulle, mutta mitä mä oikeesti odotin. Koulun eteen täytyy kärsiä. Ainakin tälläsen kenellä ei oo superaivoja...

Tän postauksen kuvat on  eiliseltä illalta tokaa kuvaa lukuun ottamatta. Mulla oli kuumetta ja huono olla, mutta jotenkin ihmeellisesti Mia sai mut vaihtamaan kokohaalarin parempiin vaatteisiin ja naaman näyttämään suht terveeltä.

Eilen illalla ilmassa oli ihan lumen tulon tuntua, mutta ei sitä odotuksista huolimatta vielä satanut. Kaunis ilta oli jokatapauksessa ja olo vähän virkistyi hetkeksi kun sai raitista ilmaa. 

Ajatella, että kohta on jo joulu. Ennen sitä ehdin vielä synttäreitäkin juhlia ja niitä kauan suunniteltuja tupareita järkätä. Saa nähdä mitä tässä ehtii vielä ennen joulua!

Nyt tukka putkella kohti uusia pettymyksiä!

Ihmeellistä sekasikiö kirjoitusta taas tänään, mutta sellainen sekasikiö mä olenkin ;)

                                                                                                                            Nyt hyvää yötä! :)