Tämän päiväisestä kuvaukset erosivat eniten kaikista aikaisemmista kuvauksista. Ehdin intoilla näistä kuvauksista jo parin päivän ajan, vaikka kieltämättä mua huolestutti oma uskottavuuteni, koska en tunnetusti osaa olla pelottava/vakava/vihainen tai muutenkaan synkkä kuvissa.
Ensimmäisen kerran tämän tyyppisestä maskeerauksesta taisi tulla hitti Gagan ansiosta, joka Born this way musiikkivideollaan heilui hetken aikaa samanlainen maski naamallaan.
Itselleni tyyli kolahti oikeastaan vasta American Horror Storyn ansiosta. Sarjassa Tate nimistä poikaa näyttelevä Evan Peters nimittäin sai mut haukkomaan henkeään kun esiintyi jaksossa tämän näköisenä:
 |
| Kuva: Google |
Katsoessani valmiita kuvia mun on pakko myöntää, että aluksi mulla tuli vaan karmiva olo ja ajattelin, että onko noissa kuvissa oikeasti minä!
Mitä kauemmin kuvia katselin sitä tyytyväisempi olin ja nyt monta tuntia myöhemmin mun mielestä näissä kuvissa on ihan kauniitakin puolia, vaikka yleiskuva onkin synkkä, surullinen ja ehkä jopa pelottava.
Jokaisella ihmisellä on oma tyylinsä. Toiset tuovat sen esille vaatteissa enemmän kuin toiset. Kuitenkin se minkä tyylisissä vaatteissa liikut kertoo sinusta ihmisenä paljon.
Kuvissa olevat vaatteet miellyttivät mua itseasiassa todella paljon, mutta ehkä päivittäinen korsetin käyttö ei olisi kovinkaan käytännöllistä, mukavaa tai edes fiksua. Oikeasti en edes saa puettua korsettia ilman apua enkä varsinkaan riisuttua, joten ellei joku ilmottaudu vapaaehtoiseksi pukijaksi ei korsetti eksy mun päälle useasti. Toisaalta ehkä just sen takia tykkään korsetista niin paljon. Onhan se mulle aivan uutta ja erilaista.
En ole tällä viikolla edes ehtinyt paljoa koulussa olla, mutta edelleenkin kaikki siihen liittyvä ahdistaa ja stressaa entistä enemmän. Saan itseni unohtamaan kaiken stressin vain hetkeksi kun lähden kävelylle tai vähän juoksemaan.
Päinvastoin moneen muuhun ihmiseen verrattuna mua helpottaa myös tuo syksyinen sää. On ihanaa kun ilma on vähän viilentynyt, lehdet värjäytyneet ja illat pimentyneet. Ehkä nämäkin asiat vaikuttivat kuvaajan inspiraatioon? ;)
Olen taas kerran miettinyt kaikkia ihmisiä mun elämässä ja viimeöisen painajaisen takia miettinyt paljon hyvästejä. Niitä ihmisiä, ketkä jouduin hyvästellä kun lähdin Irlannista. Musta oikeesti tuntuu ettei mua vaan ole luotu tapaamaan koko ajan uusia ihmisiä ja luomaan kontakteja eri puolille maailmaa kun en selvästikkään osaa hallita mun tunteita ja pysyä järjissäni. Mulla on aivan kamala ikävä niin monia ihmisiä! Nyt suurin osa on vielä lähtenyt pois Irlannista ja mun pitäisi matkustaa Puolaan, Ruotsiin, Saksaan ja Venezuelaan jos heitä haluaisin nähdä! Hyvä kun edes Irlantiinkaan ei ole vielä saanut lentolippua hommattua. (Puhumattakaan ikävästä tiettyjä paikkoja kohtaan!)
Suomalaisista aina sanotaan, että he ovat sisäänpäin kääntyneitä, varautuneita ja tekevät muutenkin huonosti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Ehkä suomalaiset on vaan niin hiton fiksuja, että ne tajuaa säästää tunteitaan! (Hhaha no joo okei huono ajattelutapa!) Oikeesti ei mulla tietenkään jokaista tapaamaani ihmistä oo ikävä, mutta aika montaa kuitenkin! Monesti kun puhelin tai netti päättivät pätkästä Irlannissa tai muuten vain ei saanut kehenkään yhteyttä tuli monesta ihmisestä tuki ja turva. Nyt ne tuet ja turvat ovat tietenkin kotona, mutta arvostan niin paljon kaikkia niitä, ketkä antoivat viisaita neuvoja ja tekivät muuten mun elämästä ihanaa, että välillä aina mahassa tai rinnassa muljahtaa ikävästi.
Tietysti sitähän tää elämä on. Muutokset on välttämättömiä ja tekevät välillä hyvää. Muutokset vievät elämästä pois ihmisiä ja tuovat elämään uusia. Kaikkein onnellisin mä kuitenkin olen niistä ihmisistä ketä mulla on täällä kotona just nyt tässä elämäntilanteessa mun kanssa. Kyllä mä välillä vielä ikävöin mun ala-asteenkin ystäviä ja muistelen miten erilaista elämä oli silloin, mutta elämä menee eteenpäin ja niin sen pitääkin.
Sitä paitsi mistä sitä tietää, ehkä mä vielä sekoan ja lähden kiertämään kaikki nuo maat vielä jonakin päivänä ja tutustun taas uusiin ihaniin ihmisiin!
Kohta sitä ollaankin jo perjantain puolella. Hyvä aika siis mennä vihdoinkin nukkumaan. Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille. Nähkää hyviä unia :)
To get a dream of life again.
A little vision of the start of the end.
But all the choirs in my head say, no oh no.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti