tiistai 3. syyskuuta 2013

I wanna sing a song, that'd be just ours


All you get is one life, so live it up don't let nobody tell you otherwise,
 listen to your heart and let your dreams fly,
 never give it up. 



Viimeiset neljä tuntia olen yrittänyt nukkua. Olen sammuttanut koneen kaksi kertaa, mutta laittanut sen uudestaan päälle kun uni ei ole tullut. Olen lukenut anatomiaa, mutta pää ei jaksa keskittyä. En pysty nukkumaan, joten voin ihan hyvin käyttää aikani kirjoittamiseen. 

Yleensä kirjoitan tyylillä "mitä mieleen juolahtaa." Tekstissä ei yleensä ole minkäänlaista järjestystä, joka yhdistäisi tekstin fiksuksi tarinaksi vaan pompin asiasta toiseen välillä palaten alkuperäiseen aiheeseen. Lopulta koko tarina on epäselvä tekstipurkaus, johon ei sisälly mitään järkevää. Kyllä mä välillä yritän vähän tsempata, mutta totuus on se, että innostun kaikesta niin paljon, etten oikeastaan välitä. 




I'm so excited, and I just can't hide it,
We shouldn't even think about tomorrow,
Sweet memories will last a long time. 

Kaikilla meillä on unelmia. Suurin osa omistani on hirveitä kliseitä, jotka saavat monet tuttavani yökkäilemään ja naureskelemaan. Yksi pitkäaikaisimmista unelmistani esimerkiksi on mennä jonakin päivänä naimisiin. Aina elämä ei tietenkään mene niinkuin haluaisi, mutta se on silti unelmoinnin arvoista. 





How do I live without the ones I love? 
Now and then I try to find a place in my mind.

Välillä sitä tuntee itsensä niin heikoksi ja avuttomaksi. Tänään yksi luokkalaisistani muistutti hyvästä opista "Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Suoraan vain eteenpäin!" Erittäin hyvin sanottu, mutta itse valitettavasti jään lähes aina miettimään epäonnistumisiani. Monesti huomaan muiden porskuttelevan reippaasti jo eteenpäin kun itse vielä ryven itsesäälissä ja soimaan itseäni. Tämä on yksi ärsyttävimmistä asioista itsessäni. (hahaha monella muulla tulee varmasti muita ärsyttäviä piirteitä mieleen ;)

Olisi ihanaa olla vahvempi luonteeltaan. Lähes murtumaton. 




Katselin tänään taas kerran ikkunasta. Muistan aivan selvästi ensimmäisen iltani uudessa, omassa kodissani kun  ensimmäisen kerran katselin ulos tästä samasta ikkunasta. Silloin oli vielä kesä. Hirveät helteet olivat vielä menossa ja syksy saatika sitten talvi tuntuivat molemmat kaukaisilta ajatuksilta. Nyt kuitenkin on syksy. Aamulla tarvitsee jo takin, eikä aurinkokaan ole enään samalla tavalla esillä. Niin se aika vain menee, monet asiat jäävät vain kaukaisiksi muistoiksi, vaikka ne haluaisikin pitää ihan lähellä 

All of my memories keep it near, remember the day, cause this is what dreams should always be,
I just want to stay, I just want to keep this dream in me

Nyt alkaa jo mennä niin masentavaksi, että pakko nukahtaa. Mulla oli ihana päivä ja toivottavasti huomisestakin tulisi ihana. Kahvin voimalla taidan selvitä päivästä, mutta onneksi suurimman osan päivää ollaan liikkeellä, eikä istuta luennoilla..

Ihanaa oli leikkiä morsianta, kiitos kuvauksista taas kerran <3 


Hyvää yötä ;)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti