Finding myself

Olen miettinyt lähiaikoina paljon viimeistä vuotta. Normaalisti lähempänä uutta vuotta tulee sellainen olo, että haluaa palata muistoissa taaksepäin ja miettiä, että mitä vuoden aikana oikeastaan onkaan tullut tehtyä. Olen varma, että joulun jälkeen pillitän kuin pikku vauva ja mietin taas kerran mitä kaikkea vuosi on mukanaan tuonut ja vienyt.

Palatessani ajatuksistani takaisin todellisuuteen tajusin, että kohta on tosiaan vuosi siitä kun lähdin Irlantiin! Vuosi sitten tähän aikaan olin jo tietoinen, että minut oli valittu ja asiat olivat jo oikein hyvällä mallilla. Tarkkaanottaen blogin aloitin 28.8.

Tuli siis sellainen fiilis, että on aika ottaa tämä blogi jotenkin käsittelyyn. En aio käydä vuotta läpi kuukausi kuukaudelta, koska olen suunnitellut tekeväni joulun paikkeilla tämän tyyppistä kertausta.

Kuitenkin tästä pienestä blogista on tullut niin tärkeä muisto ja paikka itselleni, etten voisi enää kuvitella lopettavani kirjoittamista.

We heart it

Koko blogi ei olisi edes syntynyt ellen olisi saanut kriisiä ja päätöstä lähteä ulkomaille. Moni on varmasti lukenut jo sataan kertaan sen, etten todellakaan ole elämäni aikana matkustellut paljon yhtään, joten päätös Irlantiin lähdöstä ei ollut ihan pikkujuttu.

We heart it

Miksi siis lähdin? Osittain siitä syystä, että olin ristiriidassa omien tavoitteideni ja päämäärän suhteen. Blogin aikana olen kasvanut niin paljon. Olen oppinut tunnistamaan itsessäni aivan uudenlaisia piirteitä ja oppinut huomaamaan mitkä asiat elämässäni haluan pitää ja mitkä en. Blogin aikana olen käsitellyt tunteistani eniten ikävää.

We heart it

Olen tosiaankin kirjoittanut paljon ikävästä. Herkkänä ihmisenä kiinnyn helposti asioihin ja ihmisiin mun ympärillä. Olen aina ollut kova ikävöimään ja toisinaan mun teot ja tunteet ovat suuressa ristiriidassa keskenään. Kirjoittamisen avulla huomasin, miten paljon mahtavia asioita olenkin saanut tehdä ja nähdä. Ikävä ei koskaan poistunut, mutta mä opin  hallitsemaan sitä ja arvostamaan kaikkea mun ympärillä olevaa paljon enemmän.

En ole vieläkään pystynyt muuttamaan Facebookissa kotipaikkaani takaisin Suomeksi, vaikka olenkin jo kolme kuukautta sitten palannut takaisin. Typerää sinänsä, sehän on vain Facebookin päivitys. Niinpä tänään päästän irti. En asu enää Dublinissa, se ei ole enää minun kotini. Elämä on lähes huomaamattani palannut takaisin Suomeen, vaikka mulla onkin monia asioita ja ihmisiä ketä ikävöidä. Kuitenkin kaikki on mulla täällä blogissa ja tietysti muistoissa mun sydämessä. Turha mun on enää itkeä, mä kuitenkin olen onnellinen.

Kiitos kaikille ketkä olette jaksaneet lukea näitä juttuja <3 Jatkossa tässä blogissa kirjoitan paljon erilaisia asioita, mutta varsinaista suuntaa tälle blogille ei ole. Tunteiden viemänä olen aina kirjoittanut ja niin varmasti jatkossakin.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3

Mummi kylässä

Kauhistuin taas kerran tänään siitä miten nopeasti aika voikaan mennä. Tuntuu siltä, että vasta eilen oli maanantai ja ensimmäinen päivä koulussa. Nyt on jo perjantai ja viikko on vain kadonnut jonnekkin..  Jokata pauksessa haluan vielä palata viime sunnuntaihin, jolloin rakas mummini tuli minua tapaamaan vielä ennen koulun alkua. 

Sunnuntai aamuna mummini lähti Espoosta tänne Kotkaan laukkujensa kanssa ja vietimme ihanan päivän yhdessä.

Esittelin uuden kotini, kiersimme Sapokkaa, söimme Rossossa ja kiertelimme kaupoilla ja mummi täyttikin mun kaappia reippaasti ja laukusta löytyi myös Vallilan ihanin lakanasetti <3

Mummi on ollut ennen Wsoy:llä töissä, joten hänen kauttaan muodostui rakkaus kirjoihin ja lukemiseen. Muistan vieläkin miten ylpeä olin saadessani Harry Potterin viimeisen kirjan ensimmäisten ihmisten joukossa ja sitä intoa kun mummi aina käydessään kylässä muisti myös tuoda jonkin ihanan kirjan.

Meillä oli upea sunnuntai. Ilma oli mukavan lämmin, vaikka edelleenkin mun mielestä nyt on syksy.

Mummini ihastui kauniiseen Sapokkaan ja saatiinkin aika ihanasti kulumaan jutellessa ja kävellessä.

Näissä kuvissa kyllä kieltämättä mennään vielä ihan kesäisissä tunnelmissa.

En enää ees hahmota et miten ihmeessä noi puut on tossa kuvassa! Oli vaan pakko laittaa tää kuva, koska  mun silmät menee sekaisin :D

Käytiin mummin kanssa myös pehmiksillä ja katseltiin veneitä. Oli muuten hyvää pehmistä <3 Nii ja hienoja veneitä!

Iltapäivällä leivottiin mustikkapiirakka ja piirakan jäähtyessä käytiin ihanan Hannan luona kylässä. (Hanna on mummin entisiä työ ystäviä.) Piirakan syötin tällä viikolla käyneille vieraille. (Taisin mä "vähän" ite maistaa.)

Vierailtuamme Hannan ihanassa palatsissa "Satakielessä" ja ihasteltuani taas kerran kodin upeita yksityiskohtia, esineitä ja ihanaa Uljas koiraa tietysti! Siinä kodissa voisin viettää viikkoja vain tutkien kaikkea ja keräten inspiraatiota. Oma kotini on samantyylinen, joten siksi rakastankin Hannan kotia niin paljon. Toivottavasti joskus itselläänkin on mahdollisuus samanlaiseen unelmaan, unelmien prinssin kanssa ;) Kahvittelun ja höpöttelyn jälkeen lähdimme mummin kanssa takaisin kotiin. Tässä vaiheessa oli ilta jo pitkällä ja äidin vierailun jälkeen kävimme mummin kanssa nukkumaan.

Aamulla reipas mummini lähti takaisin Espooseen ja kyllä mulla siinä vähän surukin tuli. Kaikki mun isovanhemmat on aina olleet mulle todella tärkeitä. Olen pienestä pitäen ollut ylpeä heistä ja aina kertonut ylpeänä heistä muille. Voisin leipoa mummin kanssa, vaikka joka päivä, katsoa papan kanssa James Bondia (ollaan katottu papan kanssa ne kaikki) Kuunnella toisen papan tarinoita ja olla ylpeä hänen hyvästä kunnostaan, älystään, sekä jutella toisen mummin kanssa aamusta iltaan. Onneksi mulla on isovanhemmat, mun elämä olisi ollut todella erilaista ilman heitä.

Tällä viikolla mä olenkin ehtinyt tehdä sitä sun tätä. Olen pikkuhiljaa oppinut tuntemaan omia luokkalaisiani kasvojen perusteella, viettänyt kivoja hetkiä koulussa ja ollut vähän titityy ja myös ulapalla. (Ihan normaalia mun kohdalla.)

Onneksi pieni piriste arkeen on auttanut ja joka päivä on ollut muutakin ajateltavaa kun vain koulu. Eilen käytiin katsomassa pikkusiskolle wanhojen tanssi mekko ja mun sisko on kyllä kaikista kaunein kun se ensi helmikuussa tanssii <3

Koulun suhteen on alkanut myös tentteihin lukeminen ja arki alkaa tosiaan olla arkea. Parin viikon päästä kaikki sujuu varmasti helpommin.

Naureskelin muuten tänään huomatessani, että postia hakiessani kaikki naapurit ovat tuunanneet omaa postilaatikkoaan. (Paitsi yksi) Itsehän siis laitoin selkeästi oman asuntoni numeron postilaatikon kanteen (Näkee postauksesta jossa kirjoitan kodistani eli pari kirjoutusta taaksepäin.) Noh eilen sitten oli ilmestynyt viereisen postilaatikon kanteen kissan kokoisin kirjaimin mauton nimikyltti, joka ei sovi yhtään yksiin mun postilaatikon kanssa. Tästä postilaatikosta seuraava oli myös yrittänyt kirjoittaa oman asuntonsa numeron selvemmin, mutta se nyt ei lähinnä näyttänyt miltään.

Jotenkin koko juttu huvittaa mua, koska nyt meidän postilaatikot eivät ole enää samalla tavalla yhteneväiset koska jokainen on tehnyt oman postilaatikko tuunauksen. Itse sen aloitin, joten oma vika varmasti :D
Pitäsköhän mun nyt tilata samanlainen kyltti postilaatikkoon kun naapurilla? Näyttäis fiksummalta..

Mulla alkaa olemaan hinku järjestää tupareita, mutta kun onneton en saa pöytää hommattua.. Syyskuussa kyllä saa tähän tulla muutos, koska tarvitseehan keittiö pöydän!!

Olen taas jumahtanut Game of thronesin pariin ja yön pikkutunneilla seuraillen kolmannen kauden jaksoja ja odottaen vain lisää..Mulla on Game of thronesin kirjat englanniksi, mutta ne jäivät Irlantiin koska tilasta oli niin paljon matkalaukussa puutetta. Milloinkohan mä pääsen halailemaan rakasta Irlantia ;(

Eilen huomasin taas kerran olevani aivan veto pois ja nukahdinkin koulun jälkeen "pariksi" tunniksi sohvalle. Nyt selkä on entistä kipeämpi ja unirytmit pahasti sekaisin. Reippaana tyttönä kävelin kauppaan ja ostin  D-vitamiinia, C-vitamiini tabletteja jotka sekoitetaan veteen, kalanmaksa kapseleita sekä kalkkitabletteja. Nyt jokaista yksi päivässä niin saa nähdä kestääkö energiaa pidemmäksi aikaa ja kestääkö talven yli ilman mitään yliväsymisiä.

Todennäköisesti nää pillerit ei ihan heti ala tehoamaan, koska tänään aamutunti oli täyttä tuskaa ja loppu päivän taistelin kahvin voimalla. Tänään en kuitenkaan nuku päiväunia vaan ihan perjantain kunniaksi aion taistella hereillä ainakin kahdeksaan asti ja nukkua pitkät, pitkät unet.

Töistä ei ole tietoakaan ja vähän jänskättää, mutta päivä kerrallaan niinkuin viisas ystäväni taas totesi. Nyt menen siivoamaan, voitteko kuvitella? Ihan vain perjantain kunniaksi. Mulla on myös tässä menossa jonkin moinen hiuskriisi, mutta mulla nyt sattuu kaikenlaisia kriisejä joka toinen päivä joten ei hätää!!

Nyt meen siivoilemaan ja kriiseilemään, hyvää viikonloppua <3

Home is where the heart is no matter how the heart lives, Inside your heart where love is that's where you've got to make yourself at home

Ajattelin vihdoinkin kirjoitella vähän enemmän mun ihanasta kodistani. Mulla ei ole missään vaiheessa tarkoitusta tehdä koko kodista tarkkaa ja selkeää esittelyä. Tulevaisuudessa ihan varmasti kodistani tulee täällä olemaan kuvia ja kokonaiskuvaa voi olla helppokin hahmottaa. Kuitenkaan en aio tarkoituksella tehdä yksityiskohtaista ja selkeää postausta kodistani. Jos kiinnostaa senkun kysytte niin leivon mustikkapiirakan ja kutsun kahville ;)

Muutin siis takaisin ihanaan Kotkan merikaupunkiin kesäkuun alussa. Irlanti-ikävän saattelemana uusi Jenni saapui kotiin ;) ensimmäisen kuukauden asuin äitini luona "maaseudun" rauhassa ja hiljaisuudessa. Kävin töissä, luin ja tein pääsykokeita, sekä muuten vaan yritin ottaa päivä kerrallaan ja sopeutua takaisin koti Suomeen. (Hyvin olen sopeutunut!)   

Kun äidin ja isäpuolen kotiin paluu läheni alkoi oma ahdistus kasvaa ja epätieto siitä minne muuttaisi jännittämään. Monen ihanan onnellisen sattuman ja oikeiden ihmisten tuntemisen takia sain mun unelmien kodin, johon virallisesti sain tavarani tuoda ensimmäinen päivä elokuuta.

 

Kotini on siis jonkinsortin paritalon pääty. Mulla on kaksi lapsiperhettä naapurissa mikä on täydellistä, koska yksi mun suurimmista kauhuista oli naapuri täynnä nuoria bilettämässä aamusta iltaan. (Olen selvästi tylsä mummosielu!)  Mukavan rauhallisten naapureiden lisäksi sain oman palan pihaa ja lyhyen koulumatkan!

Mahtavan sijainnin lisäksi sain täydellisen kodin. Vanhanaikaiset hirsiseinät ja uusi laminaattilattia tekivät kotiini juuri mun luonteelle sopivaa tunnelmaa ja ulkonäköä mitä arvostan.  Eteisessä mulla on kenkähylly ja valkoinen pönikkä, jonka päällä Jörö vahtii muita kenkiä. Mummi toi mulle ihanan maton, joka tekee eteiseen sopivasti väriä.

Keittiö on tilava ja uusittu, niinkuin kaikki muukin. Keittiön pöytä on vielä ostamatta, mutta hinta pitää olla kohdallaan ennen kuin ostan mitään. Pari hyvää ehdokasta on jo löytynyt, mutta vielä keittö on vailla pöytää.

Keittiön nurkassa kynttilät koristavat ihanaa vanhanaikaista puuhellaa, mikä ei erityiskoristelua edes kaipaisi. Talvella minusta ja puuhellasta tulee varmasti oikein hyvät ystävät.

Hellan päällä koristaa myös ihana enkelilaatikko jota itse käytän suurimmille koruille.

Olohuoneesta puuttuu tv-taso ja itse televisio. Onneksi mulla on mun rakas Happy Joe ja vaaleanpunaiset kynttilät.

Maatuskarivi ja puuheppa koristavat yhtä kolmesta ikkunalaudasta, sekä antavat veikeän lisän. Rakastan kauniita esineitä, mutta kohtuudella.  

Olohuoneesta siirrytään makuuhuoneeseen, joka on syvennyksessä olohuoneen sohvan takana. Makuuhuoneessa on mun lempi ikkunalautani, ihana sänkyni sekä sitä suojaava päiväpeitto, pesukonekaappi (Joka sopii täydellisesti!)

 Jokainen tulkitsee tavallaan ;)

Maailman paras yövalo! Alunperin ostin tän Irlannista joululahjaksi pikkusiskolleni, mutten loppujenlopuksi raaskinutkaan antaa ihanaa loistavaa pupua, vaan jätin sen odottamaan kotia minun kanssani. (Anteeksi sisko, mutta en ole katunut.)

Tosiaan ne syksyn ensimmäiset kynttilät on jo poltettu ja on ihanaa päästä ostamaan lisää!  

 Ystäväni Mia osti minulle ihanan pienen enkelin. Enkeli on täydellinen ikkunalaudalle ja sopii hyvin kodin tyyliin.

Lopussa vielä kuva ensimmäisen koulupäivän asusta. Koulu alkoi mulla tosiaan tänää ja jännitti ihan kauheesti! Pakko myöntää, että eka päivä olikin ihan kauheeta häslinkiä ja musta tuntuu, että nyt mulla on vielä enemmän kysymyksiä kun ennen koulun aloittamista.

Tästä se kuitenkin lähtee pikkuhiljaa. Kaikenlaisia kokeita on jo ensiviikolla ja kunhan pääsen opinto-ohjaajan kanssa puhumaan mun tavotteista ja etenemissuunnitelmasta niin alkaa hommat toimimaan!

Mun viimeinen vapaa meni mukavasti mummin kanssa (myöhemmin siitä lisää) ja tänään sain rentouduttua kun käytiin vähän ihanien tyttöjen kanssa ajelemassa ;)

Myös äiti ja täti kävivät ja sain aivan ihania tuparilahjoja! Mä niin ootan et saan kodin oikeesti sillei valmiiksi ettei mitään tärkeää puutu. Tässä talossa mä kuitenkin haluan asua mahdollisimman pitkään. Uskon, että tässä kodissa mä tuun voimaan hyvin ja viettämään varmasti ihania hetkiä.

My home <3

Nyt kuitenkin nukkumaan ja huomenna taas kouluun. Arki on täällä!

Meripävät

Tänään aamulla ulkona käydessä katselin kuinka syksyistä ulkona alkaakin olla. Niin se vain joka vuosi käy, että kesä loppuu ja syksy alkaa. Syksyn mukana alkaa alitajuisesti ottamaan enemmän stressiä ja keskittymään uuteen työ- tai kouluvuoteen. Itse olen aina rakastanut syksyä, mutta jonkin asteen huolettomuus kyllä elämästä katoaa kesän jäädessä muistoihin.

Itse kuitenkin haluan vielä palata yhteen ihanaan kuumaan viikonloppuun, nimittäin Meripäiviin.

Varmasti jokaisella Kotkalaisella on oma ihana mielipiteensä Meripäivistä. Toiset sanoo sitä ryyppy juhlaksi, toisien mielestä ainoa nähtävä juttu on paraati ja jotkut rakastaa shoppailla pikkuisissa kojuissa.

Itse en ole syntyjäni Kotkalainen vaan eksynyt tänne perheen mukana vuosia sitten. (Sanon kaikille aina, että oon asununu Kotkassa 5 vuotta, mutta taitaa nyt olla menossa jo 6 tai jopa 7 vuosi?!)
Meripäivät eksyivät mun elämääni siis vasta teini-iässä. Yhteensä olen juhlinut vasta kolme tai neljä kertaa kyseisiä päiviä.

Toisin kun joillakin aidoilla Kotkalaisilla mulla vain vanhemmiten kasvaa tää rakkaus meripäiviä kohtaan ja tänä vuonna odotin noita neljää päivää jo kesäkuusta lähtien.

Meripäivistä pari päivää meni töissä, mutta sain mä silti nauttia niistä ihan tarpeeksi. Sain kokea taas ihania hetkiä niin ystävien kuin perheenkin kanssa ja voin sanoa, että ensikesänä odotan meripäiviltä vielä enemmän!! Täydellistä ei ollut, mutta mahtavaa silti!

Perjantaina mulla oli lyhennys ja pääsin lähtemään töistä jo vähän jälkeen yksi. Kaupan kautta kotiin, suihkuun ja ihanan Mian luokse alottelemaan.

Näin vakuuttavissa tunnelmissa alko mun meripäivät. Oikeesti mä nautin siis auringosta tossa kuvassa, vaikka enemmän se näyttää suurelta kärsimykseltä. Kauheeta, että tästäkin on jo niin kauan..

Happy Joe oli kyllä makunsa puolesta niin ihana yllätys <3 Mut haukuttiin makuvammaseks, mutta eikö muka jälkimakuna ole hattara?!

 Perjantai oli lopuksi mulla aika rauhallinen päivä. Näin kavereita, kiersin kojuja, söin ja höpöttelin. Ihana markkinatyyppinen päivä :)

Lauantaina taas kaupan kautta meripäiville. Kiertelin hetken kaduilla ja kuuntelin katusoittajia. Ilma oli niin ihana!! Oikeesti oli upeeta miten meidän merenranta kaupunki oli herännyt eloon ja musta tuntui, että oikeesti olisin ollut lomalla.

Oltiin sovittu äidin kanssa edellisenä päivänä, että lähtisin pienelle veneily kierrokselle ennen iltaa joten kaupungin juhlinnasta suuntasin heidän ihanalle veneelle.

Käytiin pienellä kierroksella läheisessä saaressa, syötiin ja käytiin meripäivä aluetta katsomassa näin meriteitse ;)

Mukana oli myös isäpuolen perhettä oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa :)

Ihana kaunis Kotka ja ihana kaunis kimmeltävä meri. Ihana kun pääsisin vielä tohon hetkeen uudestaan. Voin vaan kuvitella miten ihana kesä äidillä ja isäpuolella on ollut. Äitillä ja Ekillä on tapana lähteä kesällä kuukaudeksi veneellä merelle. Ennen en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, mutta nyt kun olen ollut pienellä reissulla ja näin kauniina päivänä voisin hyvin unelmoida, että vanhempana mullakin olisi oma pikku paatti <3

Nähtiin me Teemu Selännekkin hienon jahtinsa kanssa, mutta mulla oli kiireellisempää kun tuijottelin mastoa ja yritin syventää mun rusketusta.

Nähtiin merirosvolaivakin, mutta kaikki merirosvot oli ilmeisesti jääneet meripäville kun tuolla ei näkynyt kun turisteja ja olvi lippu ;)

Lauantai-illassa ei ole paljoa kertomista. Kovissa bileissä, vähissä muistoissa ;) Pääasiassa kierreltiin pari sataa kertaa meripäivä alue, syötiin ja ostettiin pieniä juttuja. Istuttiin myös porukalla puistossa ja nautittiin niistä hyvistä juomista ;)

Sunnuntaina ne meripäivät virallisesti loppu, mutta itse en jaksanut enää koko alueelle edes mennä. Olin kerryttänyt pientä univelkaa ja siksi nukuin pitkään. Tarjolla kuitenkin oli ilmaista musiikkia, osa kojuista oli vielä auki ja kuulemma ihan kiitettävästi ihmisiä.

Yleisesti koko meripäivät oli tosi hyvät ja mulla jäi niistä kiva mieli. Monia juttuja ois voinu tehdä enemmän, mutta joka vuosi ne tulee uudestaan ja ainakin koko viikonlopun oli hyvä fiilis ;)

Ensi kesänä haluan kyllä nähdä enenmmän hienoja autoja. Oikeesti missä kaikki ne amerikan raudat oli?

Nyt mä lähen siistitymään ja hakemaan mummia bussi-asemalta. Viimeinen vapaapäivä ennen koulun alkua. En varmaan pysty nukkumaan kun hermostuttaa niin paljon huominen, apua!

Synkältä tää sunnuntai päivä näyttää, mutta ihanaa päivää kuitenkin kaikille. Selätetään synkkyys ;)

But summer is over we were tangled in the morning sun

Mulla olisi ainakin neljän eri blogitekstin verran kuvia, höpötyksiä sun muita ajatuksia. Yhtäkään en ole ehtinyt vielä kirjoittaa loppuun ja nyt mennään virallisesti syksyssä. Tai ainakin mun mielestä syksy alkaa virallisesti maanantaina!

 

 

 

 Perjantaina sanoin viimeiset heipat mun työkavereille ja työpaikalle, jossa olen viihtynyt jo neljä kesää. Olen toki vaihtanut kerrosta, mutta jokin siinä talossa aina vetää takaisin. Yhtenä suurena syynä tietysti mahtavat työkaverit ja erilaiset persoonat. Mun mielestä tän tyyppisessä hoitotyössä mitä mä teen, vaikuttaa älyttömästi työnlaatuun ja mukavuuteen se kenen kanssa tekee töitä. Tietysti ammattipätevyyteen kuuluu pystyä tekemään työtä erilaisten ihmisten kanssa, mutta rehellisesti en mä jaksaisi tätä työtä tehdä jos joka päivä vastassa ois joku epäpätevä apina kitisemässä kun kaikki on tyhmää. Kiitos siis ihanat työkaverit <3 (Onneksi on Facebook ja kaksi tervettä jalkaa niin voi käydä moikaamassa jatkossa heitä. Muuten mun eilinen lähtö ois tapahtunu mun osalta paljon dramaattisemmin :D )

 

 Eilen kieltämättä syntyi taas se haikea mieli koko sydämeen ja totesin taas kerran miten herkkä oikeasti olenkaan.

 Kun palasin pysyvästi Suomeen mulla oli sellainen tunne, että kaikki rutiinit alkaisivat samantien ja tasapaksu arki kyllästyttäisi mut. Onhan tässä todellakin ollut tavallista arkea kesän mittaan. Töitä ja vähän tylsistymistäkin. Loppupeleissä näin jälkeenpäin kun mietin niin mun kesässä on tapahtunut paljon suuria asioita. (Joo mä en päässy linnanmäelle,vesihiihtämään, festareille saatika mökille!) Kuitenkin mä muutin ja oikeasti aloitan opiskelun! Ylihuomenna mä voin sanoa olevani taas koululainen. Joudun täyttämään miljoona erilaista lappua ja todistusta, hankkimaan opiskelijakortin ja pääsen oppimaan uutta!! Mä odotan innolla, mutta mua myös jännittää hirveästi. Hyvällä tavalla tietysti. Mun motivaatio on ihan huipussaan ja mulla on tosi monta ihanaa muistivihkoa, kyniä, koulureppu ja oma rakas ihana kalenteri <3

Alkaako nyt se virallinen tylsä reilu kolmen vuoden opiskelijan arki? Onko nyt tultu siihen pisteeseen, että asetun aloilleni ja sulaudun opiskelijan mälsään arkeen, johon kuuluu tyhjä jääkaappi, mustat silmänaluset ja kamala pänttääminen? Saa nähdä, mutta tuskin tästä tylsää tulee! Mä keksin itselleni aina jotain ja jos en keksi niin sitten joku muu saa keksiä, mutta mun elämä muuttuu taas ja se on jännää!!

 

 Kesä on siis ohi. Sitähän mun piti alunperin vain kirjoittaa. Kesän helteet taitaa tosiaan olla takana. Tänään aamulla oli lämmin, mutta kylmä tuuli ja luonnon värien vaihtuminen kertovat ihan selvää tarinaa. Hyvästi kesä tervetuloa syksy! Aika moni mun ystävä on jo ollut surullinen siitä miten pimeys valtaa taas tän tuntemattoman maan. Pimeys kyllä kieltämättä vetää helposti matalaksi, mutta mä silti nautin syksystä. Mun mielestä on ihanaa kun välillä sataa ja koko luonto muuttuu kauniin väriseksi. Myös mun lempi vaatteet pääsee kaapista ulos, kun saan vetää ihanat nahkasaappaat jalkaan <3 Hihiii kipkopkipkop

 

 

 Sytytin eilen kotona ensimmäisen kynttilän. Istuskelin sängyllä ja fiilistelin uutta kannettavaani,

jonka iskä toi Helsingistä. Tosiaan Helsingin perheeni vieraili eilen ja reipas mummini tulee huomenna bussilla Espoosta viettämään niin sanotusti kesäni viimeisen päivän kanssani. Odotan innolla!

 

 

 

Mun elämässä on paljon ihania ja hyviä ihmisiä, mutta aika moni ystävyyssuhde on jäänyt rappiolle ja musta tuntuu kauheen pahalta kun en pysty venymään moneen suuntaan. Oon tässä vaan ikävöinyt Irlantiin ja sinne jääneiden ystävien perään, mutta samalla myös sivuutan monia mun ihania ystäviä

täältä kotoa. Anteeks murut, ootte ihania. 

 

 

 Vielä pari päivää pitää kestää tätä jännää oloa. Oon kyllä tosi onnellinen ja tälläkin hetkellä Nrj:n pauhatessa taustalla oon tosi iloinen, mutta silti tää muutoksen aika tekee aina sellasen samanlaisen olon. (Okei Irlannista lähdön aikana mulla oli niin paha mieli ja paha olo, että toivon etten joudu kokemaan niin voimakasta pelkoa/surua/ikävää ja ristiriitaisuutta samaan aikaan enää koskaan!)

 

Mistäs mä nyt lähdinkään kirjoittamaan... Ainiin siis tän piti olla syksystä höpötystä. Niin no mulla on vielä meripäivä postaus, kesän kiire postaus, asunnosta parempi postaus ja pari  fiilis postausta tuolla odottelemassa, mutta onko enää mitään järkeä niitä kaikkia laittaa kun ne vähän niinkun meni jo! Se tässä kirjoittamisessa on haastavaa, että olisi tärkeää olla ajan tasalla. Oon kuitenkin ollut surkea siinä nyt blogin kannalta. Muuten olen aina ajan tasalla tai yleensä kaikki käy mulla etuajassa. (Kuten töihin meno <3)

 

 

Meripäivistä nyt ainakin aion julkaista jotain ja asunnosta jotain ehkäpä, mutta mä luulen, että kun jonakin talvisena möhkäle päivänä inspiraatio on kadoksissa julkaisen jomman kumman höpöttelyn kesäisten kuvien kera.

 

Nrj:n listakin loppu joten mä lähden tästä, vaikka keinumaan. Heippa!!