Alkaa jo itseäänkin turhauttamaan tää päivien tylsyys, mutta näin jälkijunassa päätin mäkin sortua ja tehdä tän saman "And that's who I am." Alunperin laitoin jonkun 50 kuvaa, mutta totesin aika nopeesti, että laitan nyt sellasia juttuja mitä en yleensä tuo esiin täällä blogissa ja sainkin ihania kuvia karsittua. (Kuten mun häähulluus <3 Lapsirakkaus jne)
Elikkä aloitetaan:
Ihan rauhassa naiset keräilkää kenkiä ja laukkuja mulla on mun kirjat! (On mulla parit kengätkin..)
Mikään ei oo niin suloista kuin kirjeen tai postikortin löytyminen postiluukusta! Tää ele kirkastaa mun koko päivän.
Mokkapalat, Juustokakku, Pullat, Pikkuleivät, Pannukakku, Vohvelit, Banaanikakku, Muffinssit.. Mun leipominen on jäänyt niin vähälle täällä, mutta oikeesti mä rakastan leipomista.
Mulla on rakastettavat, ihanat ja korvaamattomat isovanhemmat. Kiitos, että ootte mun mummeja ja pappoja <3
Hahahah tää on mun suuri ongelma. Mä reagoin hirveellä tunnevyöryllä kaikkeen ja vasta myöhemmin mietin, että oliko kaikki sen skitsoomisen arvosta? :D
Välillä mä elän ihan mun omassa kuplassa ja monesti liikun sellasilla taajuuksilla ettei kukaan voi käsittää.
Oon toivoton sählä ja ei oo yhtäkään viikkoa kulunu mun elämästä etten ois jotain sählännyt. Mun pahin tais kuitenkin olla kasi luokalla kun ensin mursin mun jalan, sain migreenikohtauksen koulussa, mut vietiin sairaalaan, oksenkin kipsiin ja seuraavana päivänä kun pääsin taas kouluun mursin mun peukun (se oli jo toka kerta samalle peukulle.) Eli loppupeleissä mulla oli kipsi, murtunut peukalo ja edellisen päivän migreeni jyskytykset päässä.
Miksei mulla ole tuon miehen mielikuvitusta <3
Onneks en oo poika. Mua todennäköisesti pidettäis vielä erikoisempana, koska jos olisin poika käyttäisin varmasti rusettia <3
Minä ja mun suomalaiset pingviinit <3
Oikeastaan I'm not, Lisa is ;) Mun oli vaan pakko ottaa tää asia esille, koska oon niin onnellinen, että tutustuin maailman ihanimpaan Irkku-tyttöön. Oikeesti en vois kuvitella, että kukaan Irlantilainen tyttö ois ihanampi kuin Lisa! <3
Ikuinen Harry Potter- nörtti. Oli niin ihanaa kasvaa aikuiseksi tän kirjasarjan parissa.
Niin no tietysti mä meen kotiin kun Irlanti-aikani loppuu, mutta mitä sitten? Mun on aika vaikea kuvitella, että melkein vuoden reissaamisen jälkeen vaan tyytyisin istumaan kotona sohvalla ja nauttimaan arjesta. Tietysti mä haluan mun kodin ja haluan arjen, mutta mä haluan myös matkustella! Yhdessä tietysti toisen ihmisen kanssa!! Onko tää kaikki ees mahdollista?
Lopuksi kaiken tän kipeilyn keskellä mä vaan haluaisin halin <3 Puhuttiin just ruotsalaisen kanssa, että kipeinä meistä tulee kauheita itkupillejä. Ihan hassua, koska kotona meillä ei todellakaan koskaan ollut äiti paijaamassa päätä jos oli vähän pipi. (Ei siis olla, sitä haluttukkaan.) Niin ulkomailla tää sairastaminen saa oikeasti ihan uusia ulottuvuuksia. Nyt kukaan ei kuitenkaan ole mua halimassa, vaikka kuinka haluisin, joten nallet viekkuun ja nukkumaan.
Kyllä tästä kohta jo parannutaan!














Ei kommentteja:
Lähetä kommentti