Iltapäivä meni Idan kotona Supernaturalia katsellen ja perehdytin Idan tämän upean sarjan seuraamiseen. Ihan uskomatonta miten joku voi missata näin upean sarjan! Tietysti on monia ketä kyseinen sarja ei kiinnosta, mutta mun mielestä on vaan järkyttävää, että joku ihminen on oikeasti missannut Star warsista lähtien kaikki klassikot, eikä edes tiedä Supernaturalin ideaa... (Niin huom Ida on 19-vuotta!)
Asiasta toiseen (Voisin paasata tästä aiheesta, vaikka koko päivän, joten parempi skipata.)
Lauantai päivä meni siis raikkaassa ilmastossa ja puhtaassa vuoristossa puhkuen ja puhisten.
Ollaan niin onnellisia kun ollaan saatu meidän seuraksi eläväinen ja ihana persoona. Mulla ja Lisalla on tosi paljon yhteistä kiinnostuksen kohteissa ja meillä riittää puhuttavaa. (Kuitenkin suosituin aihe on miehet!)
Tää meidän patikointi lähti siis siitä, että Lisa on lopettanut juomisen reilu kuukauden ajaksi. Muutenkin terveempi elämä on nyt lähdössä käyntiin uuden vuoden kunniaksi. Lisa siis ehdotti meille vuoriston rauhaa ja järkyttävää hikoilua lauantaiksi.
Mulla ja Idalla oli vaan illaksi suunnitelmia, joten pako kaupungista houkuttaa aina. Varsinkin kun ilmoille oli heitetty sellainen vaara, että pohjois-Irlantilaiset järjestäisivät protestin Dublinissa.
Lisan isä siis oli helpottunut kun Lisa ilmoitti, että lähtisimme pois kaupungista. (Protesti saatiin peruttua, mutta moni pohjois-Irlantilainen on vielä erittäin kireänä, eikä tilanne ole ihan vielä laantunut. Tämä informaatio Lisan isältä.)
Pakokaasuja, meteliä ja ihmismassoja lähdettiin pakenemaan kymmenen kieppeillä ja sää vaikutti hyvältä.
Matka sinne ei sujunut ihan ilman ongelmia kun Lisa vähän eksyi, mutta jutellessa ja kikattelussa aika meni nopeasti ja päästiin perille (tunti suunniteltua myöhemmin.) Mitä tähän taas voi sanoa? - Naiset!!
Mun perhe oli niin ihana ja ne piti huolta, että mulla oli lämpimästi vaatetta, oikeanlaista syötävää ja muutenkin kaikki varusteet mukana. Tosi hyvillä mielin lähettiin siis liikkeelle.
Saatiin Glendaloughin respasta kartta jossa oli erilaisia mahdollisia reittejä. Kerrottiin meidän toiveet reitin suhteen ja respan nainen opasti meidät noin kolmen tunnin reitille.
Eka 45 minuuttia saatiin kiivetä hampaat irvessä eikä ketään huvittanut edes puhua, mutta loppu matka oli joko loivaa nousua, tasaista tai alamäkeä, joten suurimmaksi osaksi suut kävi ja juttu luisti.
Irlanti on ulkonäöllisesti tällä hetkellä vihreän ja kuolleen sekoitus.
On siis sellainen syksy fiilis, mut sit samalla kuitenkin ruoho on uskomattoman vihreetä. Nyt on luvattu ihan kamalia säitä seuraavaksi kahdeksi viikoksi ainakin. Eli kylmää on tulossa vielä ennen kun kevät pääsee puskemaan. Seuraavat pari viikkoa siis siinä viiden asteen paikkeilla, mutta kovasti jo odotan niitä lämpimiä päiviä <3
Kauniilta tosiaan alhaalla "laaksossa" näytti ja ehdottomasti parasta oli koko ajan se fiilis. Niin rauhallista, taianomasta ja uskomatonta. Kyllä se mieli vaan lepäsi.
Asiaan tietysti kuulu kauhea katkeruus kun söpöt pariskunnat kävelivät käsi kädessä ja pussailivat joka puolella meidän ympärillä. Yksi extra ihana pari pyysi meitä vielä ottamaan heistä kuvia ja siinä hampaat nirskuen otettiin pusukuvaa ja halikuvaa ja kädestä pitämis kuvaa ja hymy ja nauru kuvaa jne..
Palkinnoks siitä otti pariskunta meistä yhden kuvan.
Meidän kaikkien yksinäisten tyttöjen suosikki paikka koko reissulla. Valitettavasti tää kuva ei nyt näytä sitä mun tunnetilaa minkä toi paikka herätti, mutta me tytöt istuttiin tossa penkillä hetken aikaa ihan vaan hiljaa ja mietittiin omia juttujamme. Jokaisella pitäisi olla sellainen paikka <3
Neljä tuntia myöhemmin ajettiin Avoca-nimiseen kylään. Olen kertonut Avoca-kaupasta, mutta muistin virkistykseksi Avoca on Irlantilainen brändi, joka valmistaa käsin mm. maan kuuluja torkkupeittoja, tyynyn päällisiä, pitsiliinoja, saippuoita ja vaatteita. Hinnat ovat tietenkin pilvissä, mutta laatu on laatua ja Irlantilainen on Irlantilaista.
Vuorilta Avoca-kylään oli matkaa noin 25 minuuttia ja ihanat värikkäät talot ja suloiset pikkusillat tekivät taas sellaisen olon kun olisi ajettu suoraan johonkin satuun, eikä oikeaan kylään. Harmi, että kuvaaminen jäi tässä kohtaa, mutta jos googlen kuvahakuun kirjoittaa "Avoca Village" niin varmasti tärppää!
Me siis eksyttiin kahville ja Ida lurjus osti tollasen meille puokkiin. Puollustettiin kuitenkin tätä herkuttelua sillä, että uusi patikointi reissu on jo tiedossa ja ensi kerralla harkitaan 5-8 tunnin patikointia.
(Hulluja ollaan!)
Kotiin päin ajettiin musiikit täysillä ja valmistauduttiin illan tunnelmaan. Mä kävin vielä mun irkku-mamin ystävän luona tekemässä pikaisen lapsenvahti keikan ja pari tuntia vietin siellä ennen juhlimista.
Vielä vähän illan sumeaa kuvaa. Tää varmaan kertoo kaiken tarpeellisen miksi sunnuntaina ei huvittanut nousta aikaisin. Kivaa ei oikeastaan ees ollut ja tähän asti en oo tykänny yhestäkään Irlannin yöklubista ihmisten takia. (Suomi-pojat varmana tykkäis. Kaikille suomi-tytöille ketkä haluatte helpon miehen, tänne vaan!)
Paikka oli kuitenkin siisti. Entiseen hotelliin rakennettu kerho oli valtava. Tanssilattioita oli monta ja jotkut oli tosi korkealla! Kuvia en tietenkään ottanut, mutta musiikki oli mahtavaa, ihmiset ärsyttäviä ja juoma hyvää.
Onneksi helmikuussa lähetään Lisan kanssa ulos ja Lisa saa näyttää mikä on hyvä paikka!
Mä lähden nyt katsomaan taas vähän tarinointia. Hyvää yötä ja ensi viikkoon! Purrpurr <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti