Close your eyes and dream

Niin se maanantai- päivä taas meni. Perheen vanhin ja keskimmäinen poitsu viettivät koko päivän kotona lepäillen ja parannellen itseään. Täällä taas on pöpöt ja virukset liikkuneet ja nyt katsotaan miten vaikuttaa muhun. Koko päivän puhelin on temppuillut. Samoja viestejä saa useaan otteeseen ja vastauksista päätellen en edes saa kaikkia viestejä. Läppäri temppuilee ja yhteys pätkii. Ärsyttävää ja turhauttavaa!

Sain myös tänään uuden tittelin ja olen elämäni ensimmäistä (toivottavasti myös viimeistä) kertaa intti leski, joka nyt vaan sattuu asumaan Irlannissa.

Sinne se murunen nyt lähti Haminaan ja täällä mä odottelen innolla, että saan kuulla kaiken! Irlannissa ei muuten ole minkäänlaista armeija systeemiä, elikkä ei asevelvollisuutta, ei inttiä. 

Täällä edes poliiseilla ei ole aseenkanto lupaa vain erikoisjoukot huolehtivat siitä puolesta. (Mun mielestä tää on järkyttävää ottaen huomioon kaiken maailman sekopäät maailmassa. Tosin täällä poliisi kulkee nimellä Garda= Suojelusenkeli/ Rauhanlähettiläs, miten sen haluaa ilmaista. Ase ei välttämättä sovi tähän yhtälöön.)

Joka tapauksessa inttileskenä saan kärsiä tämän vuoden.

 Ikävä alkaa taas kaivertaa mieltä, vaikka päivä olikin ihan miellyttävä. Putkimies hääräsi koko päivän talossa ja välillä edes Legojen rakentelu ei riittänyt hillitsemään kahta riehakasta poikaa. Onneksi oma kärsivällisyys on selvästi kehittynyt ja saatiin mukava päivä ja lopputuloksena oli ihan kivoja Lego rakennelmia. (Niitä oikeita ohjeiden mukaan rakennettuja aluksia sun muita ei pystytty toteuttamaan loppuun kun pieniä osia uupui niin paljon.)

Taas kuitenkin on ikävä ja tekisi mieli päästä toisen kainaloon nukkumaan. Viikko kuitenkin menee taas nopeasti ja kohta pääsee viikonlopun viettoon ja kiinni kunnolla tähän Irkku-elämään. Tällä viikolla (tänään jo vähän.) alkaa suunnittelu ja yleiskatsaus keväälle ja monet asiat lyödään lukkoon ja suunnitelmia tehdään. 

Mahdolliset reissut, viikonloppu työt, pidemmät työskentelyt arkisin, lomat kotiin ja mahdollinen opiskelu ovat niitä kevääseen kuuluvia aiheita ja moneenkin asiaan saadaan tällä viikolla tosiaan päätös. 

Mun mielestä matkaa on aina mukavampi jatkaa kun on selvät sävelet ja varmasti tän viikon jälkeen katoaa taas monet epäselvyydet ja niinkuin jo sanoin pääsen taas kiinni elämiseen täällä. 

Päivän aikana olen jo useaan otteeseen sulkenut silmäni ja miettinyt muistoja kotoa. Vielä se pala nousee kurkkuun kun kaikkia ihania juttuja mietin, mutta niinkuin aina kyllä se siitä. (Mulla tulee heti parempi olo kun saadaan suunnitelmat selviksi!) 

Väsymys painaa silmissä ja huomenna toivottavasti saataisiin se oikea, normaali arki taas rullaamaan. Selvästi on taas tähän rytmiin ja työhön totuttelemista kun kello yhdeksältä jo tekee mieli sulkea silmät ja kadota uniin ja unelmiin. 

Toivottavasti kaikilla on ollut hyvä maanantai. Energisemmissä merkeissä seuraavalla kerralla!