Belfast -Yleiskuva

Lähdimme siis matkaan Lauantai-aamuna kello 7. Ensin ajateltiin Idan kanssa, että heräämisestä ei tuu mitään kun molemmilla on takana rankka viikko ja perjantai-iltakin meni leffaillessa (Mulla myös vähän Skypeillessä)  joten unta tuli saatua sellaset 4-5 tuntia.
Kuitenkin molemmilla oli niin kova into päällä ettei se herääminen niin kamalaa ollut ja päästiin vielä ajoissa liikkeelle.

Meidän piti siis ensin mennä keskustaan bussilla ja sieltä hypätä junaan. Nallekin sai nauttia junassa omasta paikasta. :)

Reippaina meillä olli myös eväät mukana ettei nälkäkiukku pääse yllättämään. Mulla ja Idalla on siis tosiaan molemmilla pahimman luokan nälkäkiukku. (Ollaan todettu tää monet kerrat toisillamme.)
Oikeestaan oon huomannu, että ihan mihin tahansa me yhdessä mennään, mietitään aina ensimmäisenä mistä se hyvä ravintola tai ruokakauppa löytyy. (Tosiaan meillä on tärkeysjärjestys kunnossa.)
Siispä meidän juna lähti kello 07:35 Dublinin Connolly railway station:ilta  ja oli perillä kello 16:00 Belfast Central:issa.

Oltiin tosiaan suunniteltu, että nukuttaisiin ainakin puolet matkasta ja näin ollen kerättäisiin energiaa kaupunki kiertelyyn ja mahtavaan Titanic-museoon.
Pyh ja pah! Maisemat oli niin upeita ettei siinä malttanut nukkua. Sovittiin Idan kanssa, että molemmat laittaa omat musiikit korville ja aina kun näkee jotain siistiä niin pitää sanoa toiselle.
Ensimmäiset 30 minuuttia reissusta jaksettiinkin tehä sitä, mutta loppupeleissä molemmat otti musiikit pois ja vaan keskittyi katselemaan molemmista ikkunoista ihania maisemia. (Tietenkin myös juttelemaan.) Alemmassa kuvassa näkyykin miten hyvästä säästä saatiin suurin osa päivästä nauttia. (Välillä oli pilvistä.) Lämpötila pysyi siis yli 15 asteen ja aurinko kun paistoi niin oltiin suosiolla ilman villatakkeja.

Eväitä myös riiti ihan laidasta laitaan!
Meillä tosiaan iski halu lähteä Belfastiin ihan siitä syystä, että saatiin kuulla, että Irlannissa on sen niminen kaupunki :D Siis oikeasti ollaan tiedetty Idan kanssa molemmat alusta asti, että halutaan kokea Irlannista erilaisia puolia ja nähdä mahdollisimman laajasti Irlantia ja saada jonkinlaisen käsityksen minkälaista on missäkin päin maata. Tosiaan mulla on myös hyvä tietopaketti ihan sen perusteella, että mun irkku-isi tuntee oman maansa todella hyvin ja ruotsalaisen perheessä molemmat vanhemmat ovat syntyjään Irlantilaisia ja heidän sukulaisiaan on ympäri maata. (mm. Belfast:issa) Lisäksi mulla on yhteys oman perheeni edelliseen au pairiin, joten voisin sanoa, että ei paremmin voisi matkustelun kannalta olla.
Belfast on siis Pohjois-Irlannin pääkaupunki. Ihmismäärä ei ole mitään verrattuna Dubliniin, mutta pinta-alaltaan paikka on huomattavasti isompi.
Belfast ei tosiaan ole maineeltaan mikään rauhan ja rakkauden kaupunki. Kaupungissa on ollut paljon pommi-iskuja ja muita terrorismiin liittyviä väkivaltaisia tapahtumia. Lisäksi Irlantilaiset ovat katkeria siitä, että Pohjois-Irlanti kuuluu yhdistyneeseen kuningaskunkaan eli Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin. Belfast:issa tosiaan on myös käytössä punnat kun taas meillä täällä on eurot. En rehellisesti sanoen edes ymmärrä kaikkea mitä Belfastiin liittyy, vaikka olenkin lukenut Belfastin historiasta. Mun yleiskuva kuitenkin on, että paljon väkivaltaa, vihaa ja katkeruutta.
Miksi siis halusimme lähteä kyseiseen kaupunkiin? Ensinnäkin Idan perhe vakuutti meille ettei mitään hätää ole jos leikimme tyhmiä turisteja ja pysymme kaupunkiseudulla emmekä lähde vaeltelemaan sivukujille.
Totesin tähän, että mun ei todellakaan tarvitse leikkiä tyhmää turistia, mä olen jo sellainen eikä meillä ole minkäänlaista halua mennä sivukujille vaan halutaan tasan pysyä keskellä kaupunkia ja fiilistellä kauppoja.
Niinpä viikkoa ennen lähtöä sovimme, että oikeasti lähdemme ja aloimme hoitaa asioita. Piti ostaa junaliput, varata hotelli sekä liput titanic museoon. Kaikki sujui hyvin ja pääsimme perille!

Kaupungissa oli ihanan lämmintä. Normaalisti olen tottunut tuuliseen Dubliniin, mutta kujia pitkin kävellessä oli ihanan suojaisaa ja rauhallista kävellä. 

Oikeastaan meillä ei ollut Idan kanssa mitään hajua missä oltiin kun lähdettiin kävelemään asemalta kohti Hostellia (motellia) Oikeasti oltiin tosi tyhmiä. Meidän "suuri suunnitelma" tosiaan oli, että avataan Idan puhelimen netti kun päästään perille ja laitetaan google maps päälle ja vaan kävellään kännykkä kädessä hostellille.
Niin me kaks blondia sit seistiin Belfastissa molempien puhelimet hyytyneinä. Idalla siis ei nettiyhteys toiminut ja mulla koko puhelin lopetti toimintansa. Kiitos siis teknologian oltiin ihan ulalla. Kumpikaan meistä idiooteista ei muistettu edes hostellin kadun nimeä eikä edes koko hostellin nimeä, joten siinä olikin helppo lähteä liikkeelle.
Onneksi olin katsonut kartasta missä päin suunnilleen hotelli on. (olin niin ylpeä tässä kohtaa itestäni!) ja päästiin suunnistamaan suunnilleen sinne päin missä hostellin pitäisi olla.

Albert's Clock tosiaan oli ensimmäinen mun mielestä upea juttu mikä kaupungissa nähtiin. Olin niin fiiliksissä. On aina ihanaa mennä uuteen paikkaan ja nähdä jotain sellaista mitä ei kotona ihan heti vastaan tule.

Suunnilleen näiden ihanien kukkaistutuksien kohdalla loppui molemmilta muisti ja pieninkin aavistus minne suuntaan pitäisi mennä. Oltiin kävelty kaikkien hienojen juttujen ohi (Kuten Alberts Clock ja keltanen hassu hökötys.) joten meillä ei enää ollut maamerkkejä minkä perusteella voitaisiin sanoa olevamme lähellä hostellia.
Onneksi Ida muisti tässä kohtaa hostellin nimen, joten päätettiin vaan kysyä seuraavalta vastaantulijalta apua.
Tavattiin ihan mahtava sportti mimmi, joka sanoi tietävänsä yhden ainoan hostellin ja voisi viedä meidät sinne.
Tässä kohtaa taas erittäin mielenkiintoinen Irlantilainen piirre! Ollaan jouduttu parit kerrat kysymään ohjeita ja joka kerta meidät on viety etsimäämme paikkaan. Suomessa en voisi ikinä kuvitella kenenkään tuntemattoman vaan sanovan. "Joo hei mä tiedän paikan, voin kävellä sinne teidän kanssa ja samalla voidaan jutella, vaikka säästä." Siis ihan käsittämätöntä! Tämäkin kyseinen nainen oli menossa kiirellää vetämään jumppa tuntia naisille, mutta silti nainen vei medät hostellille.

Sieltä se meidän hostel tosiaan löytyi!! Oltiin niin iloisia!

Naurettiin Idan kanssa kun katottiin näitä kuvia. Toi hostelli oli oikeesti niin hostelli kun olla ja voi. Maksetiin tosta joku 20 euroa yöltä ja sen arvonen se olikin. Näissä kuvissa tää kuitenkin näyttää ihan siistiltä. Toi paikka oli kamala! Niin sotkusta ja niin isoja koppakuoriaisia vessassa, että mun vessakerrat jäi siihen yhteen ja ainoaan. Lisäksi jaettiin meidän huone 8 muun tytön kanssa. Ei siinä mitään tytöt oli kivoja. Eikä pistorasiat toimineet! Yritä siinä nyt ladata puhelinta! (Okei mun puhelin ei toiminu kun pari sekunttia kerralla, mutta Idan puhelin oli aika tärkee meille!) Kuitenkin henkilökunta oli aivan ihana ja ei me tuolla vietetty kun yksi yö. (Kaikki vaatteet päällä ja kahden peiton alla.) Alempi kuva saattaa olla vähän epäselvä, mutta ikkuna ei siis toiminut eli sitä ei saanut kiinni. Onneksi mä sain taas kehuja mun suomalaisesta älystä kun laitoin tyynyt ikkunaan ja verhot eteen. (Yllättävää, että olin huoneen fikusin kun muut oli ruotsista ja puolasta. Mut oli ne tosi ihania  tyttöjä! ;)

Mun ja Idan nurkkaus oli pieni kaaos, mutta ainakaan ei paleltu!

Titanic museon jälkeen vielä nautittiin kaupungista ennen baareilua ja vaan käveltiin ja katseltiin mitä tää kaupunki oikeesti pitää sisällää. Ainakin kauniita taloja, ihan täydellisiä shoppailu paikkoja ja super mukavia ihmisiä. Huomattiin Idan kanssa jo ennen lähtöä, että meillä on liikaa tekemistä ja jouduttiin vielä reissussakin karsimaan kivaa tekemistä pois. Toisaalta kiva, että näin päin, mutta toisaalta hirveän harmi, että pitää luopua kivoista jutuista. Osa suunnitelmista siirrettiin tulevaisuudelle ja osa viivattiin kokonaan yli. On mukavaa kun näin pienessäkin maassa on näin paljon tekemistä. Taas kerran aloin miettimään, että ei se vuosi niin pitkä aika olekkaan kun sitä luulisi. Mulla on alle 10 kk enää niin lähden pysyvästi takaisin kotiin. Niin se aika vaan menee. Meille molemmille jäi hyvä mieli tästä reissusta ja jos meillä on aikaa ensi keväänä tullaan katsastamaan paikat uudelleen tai ainakin mennään iltaa viettämään yhteen upeeseen baariin!
Siitä ja Titanic museosta myöhemmin! Mulla on vielä kerrottavaa! Hyvää päivän jatkoa kaikille.