Belfast Shopping

Aloteltiin meidän sunnuntai-aamu rennolla meiningillä aamupalalla ja jutustetulla. Meidän päivän suunnitelmahan oli, että noustaan aikaisin ja kierretään kauppoja kolmeen asti ja lähdetään junalle.
Edellisenä päivänähän oltiin siis käyty Titanic-museossa ja baareilemassa. Siinä välissä kuitenkin vähän poikettiin kaupungille, mutta jätettiin kaikki ostokset sunnuntaille, koska ajateltiin "meillä on aikaa."
Hah, tosiaan meillä ei mene Idan kanssa mikään ikinä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Noustiin aikaisin aamulla ja oltiin jo kello kymmenen kävelemässä Belfastin katuja.
Ainoo ongelma oli ettei kaduilla ollut ketää, ja kaikki kaupat oli kiinni. Siinä me sitten masentuneina käveltiin ainoaan auki olevaan kahvilaan eli Starbucksiin, mutta oli sielläkin ihan kehuttava aamupala!
Starbuckissa Idan netti alkoi tietenkin toimia, joten saatiin järkytykseksi tietää, että kaupat aukeaisi vasta yhdeltä. Hieno homma siinä sitten miettiä mitä tekisi seuraavat kolme tuntia!
Onneksi Starbucksin penkit oli aika pehmoset ja hengailtiin sit kahteentoista asti kahvilassa höpöttäen kaiken maailman jutuista.
Onneksi oltiin edellisenä iltapäivänä vähän kierretty kaupunkia ja tiedettiin suurin piirtein missä on mitäkin. Niinpä Idan siskon suosittelemana menimme ensimmäisenä Avoca nimiseen kauppaan.

Toi kauppa oli vaan niin täydellinen. Tavaraa ihan laidasta laitaan ja tuolta olisi voinut ostaa niin meikit kun koriste-esineet. Tavaraa oli joka lähtöön, mutta kaikki oli suloista ja yleiskuva oli söpö.
Rakastuttiin Idan kanssa tohon paikkaan ja meille molemmille tuli ihmeellinen herkistely kohtaus. Jälkeen päin mietittiin, että osasyynä varmasti oli kamala matkaväsymys, stressi ja ikävä kotiin. Oikeesti kun katottiin Idan kanssa kaikkia kalliita esineitä alkoi mulla valua jo kyyneleet silmistä ja Ida oli erittäin vaisu.
Niin monia tavaroita olisi vaan halunnut ostaa ja viedä kotiin tuliaisiksi. Valitettavasti en ole niin rahoissani, että olisin voinut viedä äidille erittäin laadukkaan astiaston vaan tyydyin kauniiseen korttiin mitä katsoessani purskahdin vollottamaan. Kyllä muut asiakkaat saattoi vähän katsoa kun nyyhkin hyllyjen välissä ja hypistelen tavaroita, mutta käymisen arvoinen kauppa todellakin.

Tää kortti jäi mulle koristeeks, mutta pari pientä juttua lähti mukaan joululahjaksi.
Tosiaan Belfastissa on erittäin iso ostoskeskus Victoria square joka pitää sisällään niin kalliita kun normaalihintaisiakin kauppoja. Meidän tosiaan piti maksaa punnilla ja mulla meni ihan hermo niiden kanssa. Kaikki tuntu jotenkin väärältä kun ajatteli puntia, kun on tottunut ostamaan euroilla. Niin siis Victoria sguare piti sisällään ihan tutukin kaupat, mutta jostain syystä minä ja Ida ei oikein lämmetty niille. Ollaan varmaan shoppailtu liikaa Dublinissa samoissa kaupoissa.
Haluttiin siis jotain uutta ja erilaista, joten lähdettiin kävelemään vähän kauemmaksi ja etsimään uusia katuja.

Liberty Blue on ilmeisesti lähtöisin Englannista. Todella kalliita vaatteita, mutta erittäin korkealaatuisia eikä varmasti vastaan tule ihan heti samanlaista. Ida rakasti kaikkia vaatteita tuolla kaupassa ja mä taas joko rakastin tai sit ehdottomasti en ikinä voisi pitää päälläni. Jotkut vaan meni mulla liian yli. Tästä kuitenkin tuli meille ehdoton ihanne kauppa ja kyllä mä yhden mekon sieltä kotiin kiikutin. (Ida ois ottanu ainakin kolme, mutta valitettavasti ne hinnat vähän hidasti vauhtia.)

Putiikki oli erittäin kauniisti suunniteltu ja myyjät sopivat paikkaan ihan täydellisesti! Ihasteltiin myyjien kauniita vaatekokonaisuuksia, mutta totesin, että mun vaatteissa ei tulla koskaan näkemään tanssivia karhuja! (Nyt kun sanoin "ei ikinä" niin ostan varmaan heti ensiviikolla jotain nallekangasta.)

Ettei se shoppailu ois menny liian vaikeaksi oli jokaisessa kadun kulmassa joku kiva pöytä missä jotain siistiä käsityötä esillä. Nää kellot oli mun ja Idan mielestä niin siistejä, että oltiin heti valmiita ostamaan sellaset meidän kavereille. Todettiin kuitenkin, että hinta on vähän liikaa ja kuljettaminen kotiin voisi olla aika vaikeata. Lisäksi mietittiin kuinka vaikea tosta kellosta loppupeleissä on saada selvää, joten sinne ne kellot jäi Belfastiin. Oisin vielä tiennyt heti kenelle Jameson kello olisi ollut täydellinen!

Loppupeleissä oltiin Idan kanssa tyytyväisiä, että löydettiin kauppoja mitä ei olla ainakaan vielä Dublinista löydetty. Kuitenkin Dublin on se mun kaupunki! 

Lopuksi vielä mun ihanat ostokset ja mun niin ihana rusetti! Idan mielestä toi vaan on liian iso, mut mä niin rakastan sitä! (Niin rakastaa Idan perheen 4-v tyttökin) Lahjat on onnellisesti nyt turvassa täällä Dublinissa ja hyvä mieli jäi vaatetarjonnasta. Kaikenlisäksi minä ja Ida ollaan nyt löydetty meidän harrastus! Se on niin hölmö ja  mulle niin vaikea ettei siitä ainakaan mulle uraa tule, mutta mulla oli jo ekat omat harjotukset ja nauroin mun epätoivoiselle yrittämiselle 15 minuuttia ja sitten luovutin. Katoaan mitä tästä mun ja Idan Irlantilaistumisesta oikeen tulee. Tähän asti oon ainakin onnistunut olemaan täydellinen turisti!