Eilisen kaikki mahtava (kamala) kuva saldo on siis jossain päin Irlantia mun muistitikulla odottamassa kiltisti löytäjää. Tänään aamupäivällä tepastelin siis tuohon naapuriin ihanaa Idaa katsomaan muistitikku mukana.
Eilisen kulttuuri-illan kuvaajana toimi nimittäin pelkästään Ida, joten sovimme, että minä saisin tänään hakea kuvat. (Tottakai jätin sen muistitikun jonnekkin.)
Jokatapauksessa tänään oli ihana päivä taas kerran! Meillä oli tarkoituksena vaan hengailla kaupungilla tänään ja jutustella mukavia miettimättä oikeastaan mitään.
Oli meillä parit asiat hoidettavana kun piti ostaa lisää puheaikaa ja kiertää kauppoja. (Mulla oli aivan älytön tarve löytää talvitakki, koska täällä alkaa pikkuhiljaa tulla kylmä!) Mutta kaikesta selvittiin sen pahemmin ajattelematta.
Tänään päätettiin myös koetella Idan valokuvaajan taitoja. Ida siis osaa ottaa erittäin hyviä kuvia omalla kamerapuhelimellaan, mutta kun on kyseessä järjestelmäkameralla ihmisen kuvaaminen niin mikään ei onnistu.
Otettiin kuitenkin riski, koska halusin niin kovasti kuvia.
Päivä oli upea. Oli lämmintä ja kaunista. Tuulista oli, mutta se on erittäin yleistä täällä ja siihen on kotonakin tottunut, joten ei mitään kriisin aihetta.
Kuvissa näkyy siis jo ennestään tuttu Liffey-joki ja takana erittäin huomaamattomana saattaa nähdä Dublinin yhden uusimmista silloista, joka ylittää Liffey-joen. ( Samuel Beckett bridge, rakennettu 2009)
Sitten mun suurimpaan draamaan taas vähään aikaan! Eli siis täällähän ei ole mikään helle enää päällä. Ilmat on alkaneet viilentyä, vaikka täällä ei pakkasen puolelle mennä lähes koskaan. Kuitenkin aamut osaa olla jäätäviä ja navakka tuuli tekee ihmeitä ilmalle. Parina aamuna olen jo omasta mielestäni pukeutunut erittäin lämpimään villatakkiin, mutta joka kerta ensimmäinen navakka tuulahdus on tehnyt mun villatakista täysin hyödyttömän. Niinpä tän päivän suurin tavoite oli löytää kunnon talvitakki!
Kunnon talvitakin aineksia ovat paksuus, helppo pestä jos tahriintuu, hyvä materiaali sekä tietysti tumma väri, jotta jokainen poikien aiheuttama likaläiskä ei näkyisi kymmenen kilometrin päähän.
Jokainen voi varmasti tässä vaiheessa kuvitella, että mun uusi ihana takki ei tulisi täyttämään yhtään näistä kriteereistä. Mä olin nimittäin nähnyt jo mun uuden ihanan, rakkaan takin mun päänsisällä eikä sitä ajatusta enää kukaan voinut muuttaa.
Niinpä lopputulos on tässä:
And I love it!! Toi malli, toi väri ja toi takin paksuus, tiedän! Kaikki siinä mättää kun ajattelee mun työtä ja kaikkea siihen kuuluvaa. Mä kuitenkin uskon, että tuun viettämään tän takin kanssa onnellisia vuosia, joten ihan sama! Hinta oli kaikkien Irlantilaisten mielestä kamala (70euroa) mutta mun mielestä se oli ihan ok hinta takista jota käytän melkein puolivuotta mun elämästä täällä.
Lopputulos: Päivä oli mahtava, Ida on mahtava, ruoka mitä syötiin ihanassa ravintolassa oli mahtava (Vien iskän ja äitipuolen sinne!) ja huominen tulee olemaan mahtava kun lähdetään reissaamaan!! On se kivaa kun kaikki on vaan niin mahtavaa :D
Ikävä on tottakai mielessä, mutta yritän nauttia jokaisesta päivästä (viikonloppuisin loogisesti se on helpompaa)
Loppuun vielä kuva kun nähtiin tänään myös ihana Leprechaun!
Tietysti Jenni 20-veen oli ihan pakko päästä kuvaan ja sain esittää yhden toivomuksenkin eurosta! Nyt mun toiveen on siis pakko toteutua ;)
Jos oon reipas käyn vielä yö vierailulla Idan luona ja nappaan mun muistikortin mukaan ja lisäilen jännät kuvat eiliseltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti