Its raining at last!

Maanantai aamut on muutenkin hankalia. Mielessä pyörii vielä viikonlopun mahtavat kokemukset ja mikään ei olis ihanampaa kun jäädä paksun peiton alle nukkumaan ainakin pariks tunniks.

Niin aina on hyvä unelmoida. Samalla tavalla tänään kuitenkin alotin päivän kun muinakin työpäivinä. Kello seitsemän herätyskello pirahti soimaan ja nousin väkisin ylös.

Oon todellakin odottanut innoissani niin sanottua normaalia Irlantilaista aamua ja tänään sellanen nyt sitten oli mua vastassa kun kurkistin kattoikkunasta ulos. Kylmä ulkona ei todellakaan ole. Lämpömittari näyttää kahdeksaatoista, mutta ilma on kostea ja todella tuulinen.

Aamu alkanut siis vähän tunkkaisissa merkeissä, mutta nyt palaan muistelemaan ihanaa eilistä kun saatiin nauttia kaupunkikierroksesta.

Aluksi suunnitelma oli siis se, että menisimme ohjatulle turistikierrokselle. Kierroksen oli tarkoitus kestää kolme tuntia ja kierroksen vetäjinä toimi kolmekymppinen nainen ja kaksi yli keski-iän olevaa Irlantilaista miestä jotka näyttäisivät parhaat paikat Dublinista ja kertoisivat meille tarinoita mitä ihan normaali turisti ei pääse kuulemaan.

Mentiin siis ruotsalaisen Idan kanssa "City Hall:iksi" kutsutun rakennuksen luokse kello 12:30 sunnuntaina ja siellä meitä odotti tämä kolmekymppinen nainen ison kyltin kanssa. Kirjotettiin nimet osallistumis kaavakkeeseen ja kaikki menikin hyvin siihen asti kunnes saksalaiset tuli paikalle. 18 kappaletta saksalaisia tyttöjä siis ryntäsi paikalle aina niin hilljaa ja rauhallisesti kun mahdollista. (sarkasmia)

Turistikierroksen vetäjien ilmeet oli kyllä näkemisen arvoset ja järkytys loisti kauas kun 18 tyttöä alkaa kirjoittamaan nimeään osallistumiskaavakkeeseen. Lopputulos oli sitten se, että saksalaiset eivät saa osallistua turistikierrokselle, koska isosta yhtenäisestä ryhmästä pitää aina ilmoittaa etukäteen. Minä, ruotsalainen ja tanskalainen oltaisiin kyllä saatu osallistua ja mä olisin vielä kehdannutkin osallistua ilman niitä muita (olin nimittäin odottanut tätä kierrosta erittäin paljon.) jokatapauksessa en sitten osallistunut kierrokselle vaan synkkänä ja vihaisena saksalaisille lähettiin kävelemään ympäri Dublinia.

Onneksi meillä oli mukana tää Tanskalainen- tyttö (myöskin Ida nimeltään) joten se pelasti meidän päivän!
Tanskalaisen Idan irkkumami on nimittäin töissä sen nimisessä yhtiössä kun "Dublin Buss Tour" eli "Green Buss"
Siellä me sitten onnellisena istuttiin bussissa (8 saksalaista on kadonnu jonnekkin tässä välissä.)

Bussimatkan idea siis on, että maksat aikuisena 18 euroa ja vanhuksena 16 euroa ja lapset alle 12 v on ilmasia (jotenki näin se meni.) Me kuitenkin saatiin joku säälittävien au pairien alennus eli maksettiin 6 euroa per naama, tästä mahtikierroksesta!

Bussin motto on " Hop-on, Hop-off" eli siis bussi pysähtyy matkan aikana 22 kertaa. Jokaisella pysäkillä voi nousta pois kyydistä tai vain ottaa kuvia kyseisestä kohteesta. Näille busseille on omat erityiset pysäkkinsä ja nää bussit kulkee 10 minuutin välein. Eli jos hyppäät vaikka Guinnesin- tehtaalla pois voit hypätä parin tunnin päästä uudestaan kyytiin samalla lipulla ja jatkaa kierrosta.

Reissu oli ihan mahtava, koska koko matkan ajan bussikuski kerto jokasesta kohteesta pikkasen tietoa ja lateli hölmöjä vitsejä sinne tänne väliin :D Jos jotain huonoa pitää keksiä niin se, että kuvaaminen oli aika vaikeaa. Mun jokanen kuva on otettu hirveellä kiireellä ja kun tossa toisella puolella istu sellanen erittäin innokas nainen niin sen takaraivo on aika monessa mun kuvassa.
Reissu oli kuitenkin siisti! Saatiin hirveesti hyviä ideoita minne tulevaisuudessa halutaan mennä käymään. (Ihanku niitä paikkoja ei olis jo tarpeeks.)

Laitan nyt parit kuvat tähän perään ja pienet stoorit mitä kuvassa on.
Tässä siis meiän maailman mahtavin bussi! Oli oikeesti siistiä istua tuolla ylhäällä ja katsoa maailmaa vähän korkeammalta! :)

Pari kuvaa on pakko laittaa kaikista kauniista yksityiskohdista mitä ihan reissun alussa nähtiin. Siis tälläset asiat just Irlannissa vetoaa muhun. Jokapaikassa on nähty vaivaa rakennuksien teossa ja joissain rakennuksissa on niin pieniä yksityiskohtia, että tuntuu ihan hassulta, että kukaan on edes vaivautunut tekemään niitä!

Onnistuin nyt valitsemaan kaikista kuvista harmaat ja vähän ankeatkin kuvat, mutta palailen kauniilla kuvilla myöhemmin. (Niitä nimittäin riittää.)
Sitten tietysti nähtiin myös Irlannin mahtavin tehdas:

Guinnessin tehtaasta kuitenkin myöhemmin lisää, sillä tehtaalle on mahdollisuus mennä käymään vierailulle ja meillä on tulevaisuudessa tarkoitus mennä, joten Guinness saa ihan iki oman postauksensa!
Käytiin myös Phoenix Parkissa ja siellä asuu Irlannin presidentti. Isoa palatsia ei kuitenkaan bongattu, joten kun menemmä käymään Eläintarhassa (Se on aivan Phoenix parkin vieressä) menemme etsimään myös Presidentin kodin.
Nyt kuitenkin mun on lähdettävä hakemaan pikkunen leikkikoulusta, joten kirjottelen seuraavan kerran kun aikaa taas löytyy. Älkää masentuko maanantaista! Se on vaan kerran viikossa :)