I'm such a blonde!

Hiuksia, hiuksia aina vaan juttuja hiuksista! Oikeasti mun piti tulla kirjoittamaan tänne siitä kuinka kipeä ja väsynyt olen, kuinka odotan syksyn värien valloilleen pääsemistä, sekä lenkkeilyä ja kaikkea muuta kivaa.

Kuitenkin Netflixin mukamas romanttiset elokuvat osottautuivat molemmat ihan hirveiksi ja  Remember me - elokuvan loputtua pillitin kun pieni vauva ja totesin olevani surkea valitsemaan hyviä elokuvia.Pitää antaa palautetta Netflixille, että kertoo elokuvan kuvauksessa mikäli yksi päähenkilöistä kuolee!! Muutenkin kyseinen filmi oli täynnä rankkoja aiheita ja nyt on pahamieli.  Tämän itseaiheutetun alakuloisuuden ja hysteerisen itkemisen jälkeen päätin eksyä blogin puolelle kirjoittelemaan. Hiuksista kirjoittaminen ei tällä kertaa ole surullista.  

Kesänaikana fiilis oli aika välinpitämätön liittyen hiusten väriin. Pitkät kuumat päivät vaalensivat hiuksia luonnollisesti ja auringon kuivattaessa tukkaa ei tehnyt mieli kuivattaa sitä lisää vaalennusaineilla. 

Perus kampaukset kesällä olivat nutturat ja letit, joten kaikki sävytykset olisivat olleet turhia kun juurikasvu oli kuitenkin tyrkyllä kokoajan. 

Olin siinä mielessä ylpeä itsestäni ettei tukan väri kertaakaan kesän aikana haitannut, vaikka loppuvaiheessa tukka alkoi muistuttaa enemmän  tiikerikakkua kuin tyylikästä ja luonnollista juurikasvua.

Jos hiusten sävy olisi jäänyt samanlaiseksi kun yllä olevassa kuvassa olisin kestänyt väriä vielä toiset viisi kuukautta. Valitettavasti värin kuluessa alkoi varsinkin takaraivolta löytyä oranssin/punaisia läikkiä, jotka tuhosivat muuten omaa silmää miellyttävän kokonaisuuden. 

Reilun viiden kuukauden ajan sai siis tukka levätä. Alunperin tarkoituksena oli, että hiukset saisivat väriä vasta marraskuun alussa, mutta koulun jatkuessa ja hippivibojen kadotessa kesän helteiden mukana, alkoi peilistä katsominen tuntua vähän epämukavalta. Yritin ensin pienellä huollolla korjata kokonaisuutta, mutta kevytväri ei tarttunut muualle kuin juurikasvuun pilaten oman sävyn lopullisesti

Käytin huimat kolme minuuttia miettien miten hiuksien operointi tulisi tästä eteenpäin toteuttaa. Olin päättänyt, että tällä kertaa antaisin jonkun muun hoitaa itse prosessin ja päädyin kysymään siskoltani apua. Laura suostui tietysti heti (olenhan äärimmäisen hyvä sisko.) ja yhtenä tavallisena iltana alkoi muodonmuutos kesähipistä joksikin ei niin luonnolliseksi (Unicorn ♥♥♥ )

Päähän laitettiin Syossin Metallic Chrome blonde sävy 9-15, joka ansaitsee kyllä kaiken positiivisen palautteen mitä ikinä siitä onkaan kirjoitettu. Keltaisia vivahteita jäi kieltämättä, mutta ottaen huomioon mun juurikasvun tummuuden ja takana olleet punertavat läikät niin olen happy. Seuraavalla kerralla aion kokeilla 10-91 Frosty Cool blondia sillä olen varma, että silloin tulos on täysin valkoinen! 

Pahoittelen muuten yllä olevan kuvan tarkennusta. Oltiin siskon kanssa molemmat aika väsyneitä tässä vaiheessa operaatiota, joten tarkennus + salama menivät mönkään. 

Jatkettiin  hiusoperaatiota vielä seuraavana päivänä, sillä mulla oli toinenkin idea. Otsatukka ajatukset olivat pyörineet mielessä jo pitkään ja eturintamalla edustavat hiukset olivat muutenkin leikkauksen tarpeessa. Ainut miellyttävin valinta oli otsatukan leikkaus sillä siistiminen oli välttämätöntä.

Kuvassa siis uudet hiukset heti otsatukan leikkauksen jälkeen. (Värjäys toteutettu edellisenä iltana.)

Päivänvalossa keltainen loisti ikävästi muuten niin hyvän tukan keskeltä, mutta tähänkin ratkaisuna hopeashampoo ja Schwarzkopfin blondi mousse.

Ensimmäinen reaktio otsatukasta oli hirveä paniikki. Säikähdin kun peiliin katsoessa en tunnistanut itseäni ollenkaan, mutta hetken tuijottelun jälkeen muuttui järkytys tyytyväisyydeksi. Etuhiukset kasvavat hirveää vauhtia ja Timppa on jo kerran saanut kunnian lyhentää niitä :D Olen järkyttynyt miten hyviä kampaajia mun omasta perheestä löytyy!

Joku totuttelu kysymys tässä on vielä kuitenkin menossa, sillä en tykkää pitää hiuksia enää auki kun otsatukka on muutenkin jo "naamalla." Tämäkin muuttuu varmasti pian kunhan alan kokeilemaan erilaisia kampauksia. 

Mulla tuli nyt niin hyvä fiilis tästä kipeilystä huolimatta, että taidan tarvita vielä yhden leffan tähän yöhön. Nenäliinat ja kyynelkanavat ovat jo valmiina kun tähtiin kirjoitettu virhe startaa. 

Ainii rakastan mun hiuksia! 

Muru ja minä lähetetään kaikille haleja ♥ 

Baby bunny ♥

 Syyskuu on kulunut vauhdikkaissa merkeissä enkä voi uskoa, että kohta tämäkin kuukausi on jo käyty. Tuntuu välillä siltä kuin eläisin itse hidastetusti kun muu maailma kulkee pikakelauksella ohi. 

Nyt en kuitenkaan tullut kirjoittelemaan sen syvempiä pohdintoja vaan halusin tulla esittelemään kotimme uuden asukin, joka ei tosin ole enää niin uusi. Olen kirjoittanut tämänkin postauksen lähes valmiiksi viikko sitten, mutta jätin julkaisematta viimeisiä säätöjä varten. Tietenkin nyt lähes kaikki höpöttely piti poistaa, koska juttu ei ollut enää ajankohtaista ja kuulosti muutenkin tyhmältä. 

Onneksi en samalla tavalla jumita jokaisen postauksen kanssa. En muuten varmaan koskaan julkaisisi tekstejä täällä jos arvioisin ne aina uudestaan viikon päästä ;D 

Seuraavana kuvissa kuitenkin itse päivän tähti. Tämä pieni pallero on asunut kanssamme nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän ja näistä kuvista tuntuu olevan ikuisuus. Tyyppi on kasvanut ihan älyttömästi ja pupun persoona on alkanut jo hahmottua meille. 

Kyseinen pitkäkorva on rodultaan kääpiöluppakorvakani ja tyttöpupu sai nimekseen Muru ♥

Kaikki kuvat ovat ensimmäiseltä viikolta jolloin Muru ei liikkunut vapaana muualla kuin matolla ja viltillä, mitä levitin sinne tänne riippuen siitä missä itse hengailin. Suurimmaksi osaksi Muru on viettänyt aikansa tietysti omassa kodissaan, mutta ollessani kotona pyrin siihen, että Muru saisi pomppia vapaana mahdollisimman paljon.

 Aluksi olikin helppo pitää tyttöä vapaana kun reviiri loppui aina maton reunoille. Nykyään Muru kuitenkin liikkuu suht itsevarmasti myös laminaatti lattialla, joten kyseistä tyyppiä voi jättää hetkeksikään yksin. Liikkuminen liukkaalla lattialla pelotti aluksi hirveästi, mutta hienosti se näyttää sujuvan. 

Suurta huvitusta on herättänyt tämä puikulana liikkuminen. Ajattelin, että taisimme valita poikueen erikoisimman tyypin. Eikö pupujen kuuluisi liikkua pomppien? ;)

Nauroin myös Murun "normaalille" liikkumiselle, sillä se muistutti enemmän koiran tai kissan kävelyä kun pupuille tyypillistä loikkimista. Tämäkin asia muuttui ensimmäisinä päivinä radikaalisti ja nykyään pomppiminen on selvästi itsevarmempaa ja eilen katsellessamme televisiota loikki Muru reippaasti jalkojeni yli miten sattui.

Muru saa silloin tällöin myös ihme hepuleita ja silloin loikkiminen näyttää lähinnä naurettavalta sätkimiseltä hallitsemattomasti minne sattuu.

Muru on myös äärimmäisen ahne ja perso kaikelle (hmmm tulee ihan joku mieleen..) Kerjäämisen on tämä pikkuneiti jo oppinut ja varsinkin Timpan siirtyessä keittiöön on Muru aina kerjäämässä.

Mun mielestä Muru vaikuttaa itsevarmalta tyypiltä joka hyppii juuri sinne minne itse huvittaa. Tälläkin hetkellä pikkuinen loikkii edestakaisin tuossa matolla ja yrittää päästä sohvalle. Muru on myös lahjakas maton syöjä mistä varsinkin Timppa vetää pultit samantien.

Muru on mun ensimmäinen pupu, eikä Timpallakaan ole kokemusta ja sen kyllä huomaa ainakin mun käytöksestä. Ensimmäisen viikon (oikeastaan jo ensimmäisenä iltana) perehdyin pupujen suoliston toimintaan, ruokailuun (mulla on puhelimessa "ruokalista" ja ollaan pikkuhiljaa opetettu murua syömään myös tuoreruokaa.) 

Tällä hetkellä näkkileipä saa sen ihan sekaisin, mutta sekään ei kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon. 

Ollaan kuitenkin molemmat nyt jo ihan rauhassa Murun kanssa ja nyt kun Muru on selvästi sopeutunut ja loikkiminen alkanut on omakin stressi vähentynyt. 

Oikeastaan kaikki on sujunut mun mielestä hyvin tähän asti ja olen ihan rakastunut tuohon pieneen karvapalloon (joka piti laittaa takaisin häkkiin kunnes saan kirjoitettua loppuun, koska en pysty nyt huomioimaan sitä niin tietysti alkoi matto maistumaan.) 

Seuraavat kuvat viime viikon lopulta. 

Mun mielestä jo kuvista välittyy se kasvanut itsevarmuus ja ehkä luottamus, sillä nykyään aina kun tulen kotiin on Muru heti kurkkimassa ja tietty saa heti silitykset ja taputukset kun on jaksanut monta tuntia yksin. 

Murun on myös äärimmäisen pätevä tyyppi, sillä tyttö osaa jo käyttää kakka/pissa laatikkoa eikä koko häkki ole sekamelskan kaaos. Tietty häkin ulkopuolella papanoita on missä sattuu, mutta pissoja ei muru ainakaan vielä ole erehtynyt tekemään muualle kun laatikkoon. 

Olen jotenkin älyttömän ylpeä tästä saavutuksesta, vaikka onkin ihan normaalia, että pupu on "sisäsiisti." 

Ketään ei varmasti kiinnosta lukea mun pupun vessa jutuista, mutta olen pikkuhiljaa muuttumassa hulluksi pupu tytöksi, joten koittakaa kestää :D

Siskoni on viettänyt enemmän aikaa meillä Murun tullessa taloon ja siskoni onkin ollut koko elämänsä ihan hulluna pupuihin ja muistan vieläkin hänen oman tempperamenttisen tyttö pupunsa. Siskoni on varmasti paras vaihtoehto pupun hoitajaksi. 

Itse en tosiaan teini-ikäisenä välittänyt pupuista vaan vannoin itseni ikuiseksi koira- ja heppatytöksi. 

Mietimme Timpan kanssa pitkään minkälaisen karvakorvan haluaisimme ensimmäiseksi yhteiseksi eläimeksi. Koira on mielestäni edelleen maailman paras lemmikki ja perheenjäsen, mutta meille oli ihan selvää, ettei niin isoa sitoumusta pystyisi ottamaan tässä vaiheessa elämää. 

Ensinnäkin Timppa teki heti selväksi ettei nouse viemään koiraa ulos aikaisin aamulla eikä kyllä silloinkaan kun on liian kylmä, sataa tai on muutenvain inhottavaa lähteä ulos. Ymmärsin tämän täysin. En voi pakottaa toista sellaiseen mihin ei ole valmis, joten koira ei tullut kysymykseen. Sitäapitsi olen itsekkin aika äkkipikainen ja teen nopeita päätöksiä liittyen erilaisiin reissuihin. Koiran omistajana ei ole helppo saada hoitajaa jos tekee itse mieli lähteä reissaamaan. 

Timppa olisi tykännyt kissasta, mutta mun allergia sulki senkin vaihtoehdon pois samantien. Luin tietysti erilaisista roduista ja itseasiassa Siamilainen kissa ei ole allergisoinut mua kuten esimerkiksi maatiaiskissa. Kissanpennun ottaminen olisi kuitenkin ollut myös aivan älyttömän haastavaa ja tietysti sekä kissalla, että koiralla on eläinlääkärissä käyminen erittäin arvokasta. En ikinä voisi antaa itelleni anteeksi sitä, että rahan takia jättäisin lemmikkini käyttämättä lääkärissä ja se joutuisikin kärsimään. 

Pupu oli alusta asti meitä molempia miellyttävä lemmikki ja käytiin katsomassa jo alustavasti pupuja. Ensin kävimme katsomassa ihan aikuistakin pupua, mutta nähtyämme tämän pikkupalleron teimme heti varauksen ja niin siinä kävi, että nyt olemme tämän pienen pupun "vanhemmat." 

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi infoa teille meidän Murusta :D 

Muru ja minä toivotetaan kaikille kivaa viikonloppua! ♥ :) 

The kisses of the sun

                                                     It's been a year since you left, but still... 

                                                      We can  feel you everywhere we go.

                                                      We see your smile, we see your face,

                                                      We hear you laughin' on our  mind. 

                                            Sometimes it hurts so much because we love you

You were gone too soon but I hope you find what you're looking  for, so your heart is warm for ever more. 

We never stop missing you ♥