Driving around looking in the mirror, what do I see?

Kaikki tässä postauksessa tapahtuvat asiat ovat odottaneet julkaisua jo viikkojen ajan. On kauheaa ajatella, että juuri kun mun piti teille hehkuttaa jotain älyttömän kivaa juttua niin koko juttu on jo niin vanha ettei siitä ole mitään järkeä enää kirjoittaa.

Yksi asia josta aion kirjoittaa on auto! Auto jonka palautin jo kaksi tuntia sitten takaisin isäpuolelleni, auto josta mun piti jo kolme viikkoa sitten kirjoittaa sydämet silmissä ja intoa täynnä.

Isäpuoleni lähtee joka kesä veneellä seikkailemaan Suomen vesistöille ja tällä kertaa sain hänen loman ajakseen auton lainaksi. Mikään autoiluun liittyvä ei ole koskaan ollut mulle itsestään selvää. Ihan ajokortista lähtien olen saanut tehdä töitä ja sainkin äidin ja iskän avustuksella, sekä tietysti omalla työpanoksella silloisessa työssäni hankittua ajokortin 19- vuotiaana. (Täytin samana vuonna kaksikymmentä.)

Silloin Timpalla oli vielä oma auto ja ehdinkin melkein neljä kuukautta ajella Corollalla aina silloin tällöin. Tämän jälkeen lähdin Irlantiin ja takaisin Suomeen tullessani ajoin äidin autolla kuukauden kunnes taas tuli taukoa. Joka tapauksessa voisin sanoa ajaneeni autoa ajokortin saamisesta lähtien yhteensä noin puolen vuoden verran. Se on todella vähän ja siksi joka kerta pitkän tauon jälkeen ajamaan lähteminen on jännittävää ja epävarmaa.

Tämä B- sarjan mersu oli kuitenkin unelma ajaa. Oikeastaan jo toisella ajokerralla tuntui etten oikeasti autoa edes ajanut (automaattinen.. yllätys, että on helppoa.) Väri, muotoilu ja koko paketti oli vaan täydellinen.

 

Aluksi tarkoitus oli käyttää autoa vain pakollisiin juttuihin (kauppaan, pitkillä matkoilla yms.) mutta loppujen lopuksi rakastin autoa niin paljon, että kilometrin työmatkalle oli jo autolle käyttöä. Tietysti myös huonot säät (sateet, kylmä ilma, pimeys.) aiheuttivat kiusauksen käyttää autoa. 

Kieltämättä myös auton ulkonäkö ja kaikki muu turhamaisuus saivat hyvälle mielelle ja ainoastaan ylpeydellä istuin kuskin paikalle kun hoidin työjuttuja sun muita asioita johon autoa tarvitsin.

Tästä päästään myös ikuiseen aiheeseeni kiire. Autolla kulkeminen helpotti arkea huomattavasti ja huomasin miten paljon olisi ehtinyt viettämään aikaa myös ystävien kanssa. Kuitenkin suurimmaksi osaksi vietin iltani tai aamuni (riippuen työvuorosta) sängyssä makaillen ja Netflixiä kuluttaen.

Välillä sitä huomaa ettei pääse irti työasioista edes vapaa-ajalla vaan työjutut jäävät mieleen pyörimään ja vaivaamaan. Olen yrittänyt pitää työ- ja vapaa-ajan erillään, mutta joka kesä huomaan eläväni aika paljon työnkeskellä ja muu sisältö jää helposti kaiken töissä tapahtuvan varjoon. Onneksi tänä kesänä (säästä huolimatta) on tapahtunut niin paljon ihania juttuja, että työ ei tunnu niin raskaalta. Täytyy myös sanoa, että olen todella tyytyväinen mun työpaikkaan ja olen todella tyytyväinen siihen, että saan viettää koko kesäni juuri tässä paikassa ♥ 

Juhannuksenakin olin jokaisena päivänä töissä, mutta onneksi lauantaina aamuvuoron jälkeen jäi koko ilta aikaa ystävien ja hyvän ruoan parissa. Olin kyllä aika väsynyt, mutta silloin tällöinen jumittaminen ärsytti ehkä eniten itseäni. Oli kuitenkin ihanaa nähdä kaikkia kivoja naamoja yhdellä kertaa ♥

 

Viikot vaan menevät eteenpäin eikä kesä oikeastaan tunnu niin kesältä. Parasta on kouluasioiden unohtuminen ja hetkellinen vapaus kaikesta siitä pänttäämisestä ja stressaamisesta.

Huomenna alkaa yövuoroputki ja odotan jo kauhulla kaatosateessa pyöräilemistä ja kylmässä tärisemistä. Nyt kun luksus elämä on taas ohi olisi aika aloittaa projekti liittyen vähän halvempaan kulkuvälineeseen. Katsotaan nyt kuitenkin mitä tapahtuu ja mitä voi ostaa ja mitä ei.

Unelmoin myös loppukesän reissusta muille maille.. Irlantiin sydän kaipaa aina, mutta myös pari muutakin matkakohdetta ja reissujen suunnittelua lämmittää mieltä jo valmiiksi. Pahoin pelkään ettei tälle kesälle kuitenkaan reissuja tule, mutta unelmissa on aina hyvä elää ja kunhan rahaa jää säästöön tulee ainakin pari unelmaa täytettyä vielä tämän vuoden puolella ♥

Huomenna taas paluu arkeen, mutta tänään saan olla vielä sateelta suojassa ja viettää sohvaperuna elämää. Kivaa uutta viikkoa kaikille ♥ :)

Birthday Boy

Keep your head to the sky....

 

Näissä maisemissa ihasteltiin maanantaita kun vietettiin Timpan synttäreitä!

 Timpan sisko oli järjestänyt kaverinsa kautta mahdollisuuden päästä pienlentokoneen kyytiin ja pienelle kierrokselle Kotkan yllä. (Synttärilahjaan osallistuivat Timpan kaksi siskoa sekä minä. Ylhäällä kuvassa toinen siskoista :)

Lentokoneena toimi tämä hieno oranssi paholainen. Timpalla ei ollut mitään tietoa koko lennosta vaan juttu oli ihana yllätys ja pysyi yllätyksenä siihen asti kun lähdettiin lentokentälle ajamaan. Tietenkään Timppa ei oo mikään tyhmä, joten kyllä se tiesi että joku yllätys sille oltiin järjestämässä.

Oli kyllä ihan hirveää pitää salaisuus monta viikkoa! Varsinkin synttäreiden lähestyessä hihittelin salaa vessassa kaikille Timpan hölmöille jutuille liittyen synttäreihin. Lentotapaturma tutkinta- ohjelman pyöriessä telkkarista yritin vaikuttaa mahdollisimman välinpitämättömältä enkä reagoinut arvailuihin ollenkaan.

Ihan mahtava juttu oli tietysti myös se, että pääsin itsekkin mukaan kyytiin.

Tyytyväisenä Timo kuvaili :)

Vaikka hieno kamera olikin mukana keskityin aika paljon vaan maisemien katseluun ja kyydistä nauttimiseen. Parasta lennossa oli kun meidän mahtava lentäjä teki nopeita pudotuksia ja käänsi konetta reippaasti sivulta toiselle. Ihan kun lintsillä!

Isoon koneeseen verrattuna parempaa oli sekä nousu, että lasku. Molemmat tapahtuivat nopeasti, eikä pahaolo tullut missään kohtaa. Tietysti mun kilometri jalat oli todella ahtaalla, mutta pienet tilat tuntuivat oikeastaan vain nousu- ja laskutilanteessa.

Kierrettiin tuttuja maisemia ja 20 minuuttia kului todella nopeasti.

Oli ihanaa ettei tarvinnut lentää niin korkealla ja maisemat olivat yksityiskohtaisia ja tietysti tuttuja.

Saatiin valita paikkoja mitä haluttiin nähdä ja yllä olevassa kuvassa näkyy meidänkin koti ♥

Sää pysyi hyvänä kokoajan mikä oli helpotus. Stressasin koko päivän töissä päästäisiinkö edes koko juttua järkkäämään, mutta pilvistä huolimatta yläilmoissa oli todella kaunista.

Lennon jälkeen mentiin vielä Timpan äitille syömään ja myöhäinen ilta vielä ennen nukkumaan menoa ihan kahdestaan kotona. Todella ihana ja onnistunut päivä mun mielestä ja kyllä se vaan tekee aina niin hyvän mielen kun voi tehdä rakkaankin onnelliseksi ♥

Tietysti muistojen lisäksi on aina kiva saada myös jotakin pysyvää.

Eilen saapui postissa Timpan toinen lahja. Oltiin puhuttu longboardeista niin kauan, että mun oli ihan pakko sellainen ostaa!

Eilen ulkoiltiin sitten lonkkarin kanssa ensimmäistä kertaa ja olin ihan kateellinen miten hyvin Timpalta se sujui.

En uskaltanut ihan ilman ohjeita lähteä ostamaan lautaa josta en tiennyt mitään, mutta onneksi Timppa tiesi mitä halusi ja valitseminen oli loppujen lopuksi helppoa :)

Lonkkaroinnista olisi tarkoitus tulla meidän yhteinen harrastus, kunhan saan ensin itsellenikin hommattua kyseisen laudan :) Eilisten harjoittelujen mukaan en oo kyllä ihan varma kehitynkö koskaan hyväksi lautailijaksi :D

 

Fiilistelin varmaan enemmän koko hommaa kun Timppa ja lenkki meni suurimmaksi osaksi siten, että mä juoksin Timpan perässä kun se liiti siististi eteenpäin. 

Nyt on kuitenkin synttärit ohi ja ilmeisesti ihan tyytyväinen poikaystävä :) Työntäyteistä ja kiireistä elämää, sekä paljon juttuja taas kirjoitettavana. Tarkoituksena olisi vielä tämän kuun puolella kirjoittaa Juhannuksesta, mutta tähän mennessä töissä on niin paljon puuhaa, että saa nähdä.

Nyt kuitenkin, hyvää yötä ♥

I got that summertime sadness

Heippa vaan kaikille. Erittäin väsyneissä ja kiireisissä merkeissä ovat viime viikot kuluneet eikä aikaa paljon millekkään mulle kuin työnteolle ole jäänyt (tai siltä se tuntuu.) 

Aamu tai iltapäivät ovat tyäövuorosta riippuen kuluneet pieniin torkkuhetkiin ja tälläkin hetkellä sohvalta kuuluu tuhinaa kun toinen on aivan puhki. Itse juuri heräsin päiväunilta, mutta yritän jaksaa pysyä vielä pari tuntia hereillä ettei huominen tulisi niin nopeasti :D 

  

Kuvasta voi todeta, että vähän apaattisella naamalla on viimepäivät tullut liikuttua. Kaikenlisäksi mun oma kannettava lopetti yhteistyön elikkä pitkään odotettu ja kaivattu palkka menee siis todennköisesti uuteen, tyhmään kannettavaan, joka hylkää mut varmasti myös alle vuoden käytön jälkeen! 

Noh joo kieltämättä vähän negatiivisella pohjalla ajatukset pyörineet, mutta onneksi kaikkea kivaakin on tapahtunut, vaikkei niitä juttuja jaksakkaan nyt edes muistaa. Tunnen itseni jotenkin pelottavan voimattomaksi. SItä haluaisi tehdä moniakin asioita, mutta väillä tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä nousta sängystä. Pelottavan syksyiset fiilikset, mutta täytyy muistaa, että kirjoittelen tälläkin hetkellä vielä pienessä unidarrassa, eikä maailma näytä yhtään sen paremmalta ikkunan toisellakaan puolella, kun taivas on harmaampi kun mörön maha. 

Kiukuttelin eilen vielä jalkapallonkin takia eikä unissa pyörineet jalattomat Espanjalaiset  tehneet tämän päivän heräämisestä yhtään sen mukavampaa. (Kaikki mun toivo menee Argenttiinalle ja Hollannille♥)

Juhannus menee muuten lahjakkaasti töissä. Toisaalta kestän sen paremmin kun tiedän ettei ulkona ole mikään täydellinen sää, mutta yhteiset viikonloput kavereiden kanssa ovat niin harvassa, että mun mielestä jokainen mahdollisuus viettää aikaa isolla porukalla pitäisi käyttää hyväksi :) 

Noh, onneksi Juhannus on joka vuosi uudestaan ja tuleehan niitä vapaita. Nyt pitäisi vaan saada tämä ihme väsymys pois ja kesäsuunnitelmat oikeesti käytäntöön! 

Laitan vielä loppuun pari mun ihanaa hetkeä viimekesältä, tietysti kuvina :) Kaikille ihanaa Juhannusta ♥ 

                                                                     Timpan kanssa... ♥

                                                  Äitin luona talonvahtina ja  rentoutumista ihanalla pihalla :) 

 

                                                Autoilua mansikkahattu pääsä. (Missä hattu?!)

 

Töissä käymistä. 

Kaunis Porvoo ♥

Sekä ihana meri ja ihanaa meripäiväilyä :)

 Unohdin muuten julkaista edellisen postaukseni Facebookissa, koska aihe ei ollut välttämättä kaikkia niin kovasti kiinnostava :) Positiivisuushaastekkin on jäänyt kirjoittamatta, mutta ei se ole niin tarkkaa ;)

Viimekesän kuvat saivat taas vähän paremmalle mielelle, oliskohan aika taas mennä takaisin nukkumaan.

 

After all this time

Miten voinkin olla näin huono järjestämään blogille aikaa. Kuvittelin, että kesä olisi täynnä vapaita päiviä ja mukavaa levollista fiilistä. Todellisuus on kuitenkin ollut kiirettä, väsymystä ja nukkumista. 

Ei siinä mitään, kyllä ne ihanat lepopäivät ja pieni kesäloma ehkä joskus tulevat, mutta tällä hetkellä suurinosa ajasta menee töissä (jota rakastan.) 

Kuitenkin näin kesän melkein puolessa välissä (kun juhannus lähestyy ja meikä on töissä ja lunta sataa..) olen ajatellut aloittaa taas rakkaan projektini. Projektin nimeltä Harry Potter. 

Ei ole montaa kuukautta siitä kun katsoin elokuvat kyseisestä sarjasta. Nyt on kuitenkin pitkästä aikaa kirjojen vuoro. Ensimmäisen osan lahjakkaasti luinkin jo ja toinen osa on puolessa välissä. 

Olen muutenkin viimeaikoina fiilistellyt monia juttuja. Irlanti on taas ihan kokoajan mielessä ja hirveästi haikailisin reissuun.. Olen katsonutkin taas vanhat Irkku-leffa klassikkoni ja nyyhkinyt peiton alla. Miten voikin olla näin ikänä sitä maata.

Olen myös ihastellut tatuointeja ja olen täysin varma seuraavasta tatuoinnistani, joka todennäköisesti tulee iholle syksyllä, kunhan rahat riittävät. 

Kuitenkin tämän postauksen oli tarkoitus olla fiilistelyä Harry Potterista, joten aloitetaan! 

Sirius on minulle yksi rakkaimpia hahmoja Harry Potterista. Olin ehkä kolme viikkoa täydessä masennuksessa kun J.K Rowling tapatti hänet, mutta luettuani kirjat moneen kertaan ymmärsin, että Siriuksen kuolema teki juonen käänteitä, jotka vain paransivat kirjasarjaa. 

Harry Potter on opettanut monia elämän perusasioita enkä usko, että mikään muu kirjasarja voi ikinä vaikuttaa minuun yhtä vahvasti kun Potterit. Hyviä kirjoja tulee markkinoille kokoajan, mutta kyse onkin ehkä siitä, miten olen kasvanut Harryn mukana lapsesta ihan nuoreen aikuiseen asti. Mikään muu kirjasarja ei voi enää samalla tavalla kehittyä ja kasvaa mukanani ja siksi sarja onkin täysin korvaamaton. 

Kirjat ovat itkettäneet, naurattaneet ja luoneet turvaa. Toiset hahmot ovat keränneet kaiken sympatian ja ehkä sääliäkin, kun taas toiset ovat luoneet turvaa ja samaistumista. 

Oli vielä pakko laittaa pari suosikki kohtaani kirjoista :) 

Where your treasure is, there will your heart be also.


Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.


Indeed, your failure to understand that there are things much worse than death has always been your greatest weakness. 

Curiosity is not a sin… But we should exercise caution with our curiosity… yes, indeed. 

When you have seen as much of life as I have, you will not underestimate the power of obsessive love .                                                     - Albus Dumblerode

You sort of start thinking anything’s possible if you’ve got enough nerve. -Ginny Weasley

 Kun saan joskus omia lapsia, aion lukea heille Harry Pottereita ja toivoa, että he rakastuvat kirjoihin juuri niinkuin minäkin.

Näihin tunnelmiin, heippa ♥ 

The earth laughs in flowers

Mun mielestä tää viikko on edennyt ihan liian hitaasti! En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin vaan tuntuu, että keskiviikkoon on päästy laahaavaa vauhtia eikä viikolla näy loppua. Tietysti masentavaa on se, että seuraava vapaapäivä on vasta ensiviikon tiistaina ja siihen asti saa taas tehdä töitä tukka putkella.

Rakastan työtäni, mutta ainakin näin kesän alussa kolmivuorotyöhön sopeutuminen on maailman vaikeinta ja ihan varmasti loppukesästä sama asia alkaa rassaamaan vielä enemmän kun koulun jatkuminen lähestyy. Ehkä keskikesällä voin sanoa nauttivani kolmivuorotyöstä ;) Oikeastaan ainoa ongelma on tehdä töitä viikonloppuisin kun vihdoinkin olisi aikaa tehdä muidenkin kanssa jotain.

Ihana mummi on Kotkassa vierailemassa ja taas kerran toi mummi kivoja juttuja meille ♥ Vaikkei sisustuksessa saakkaan olla vaaleanpunaista (pyh, mikä tyhmä Timppa- sääntö!) niin ei niitä voi kieltää keittiövälineissä :) (varsinkin kun keittiö on suurimmaksi osaksi vain mun aluetta.) 

Meikkipussi on suloisin ikinä ja suklaata ei voi vastustaa :) Niin kyseessä on eri mummi kun pari viikkoa sitten! Pieni mummi opas tähän väliin : Pari viikkoa sitten vieraillut mummi asuu Espoossa ja sen mummin nimi on Laurinlahden mummi. Nyt kylässä kävi kuitenkin toinen mummi, joka asuu papan kanssa Lahdessa. En kuitenkaan osaa sanoa heitä Lahden mummiksi- ja papaksi, koska ennen heitä kutsuttiin Inkoon mummiksi- ja papaksi. 

Selvennys: Entinen Inkoon mummi nykyinen Lahtelainen on huomiseen asti kylässä, koska pappa on seikkailemassa merellä isäpuoleni kanssa. Huomenna pappa kuitenkin palaa kotiin ja siinä samalla mummikin. 

Olen todennut, että vain mummeilla on supervoimia saada kaikki asiat järjestykseen. Se on kumma miten kaikki näyttää aina niin siistiltä sen jälkeen kun mummi on vieraillut. Pidettiin suursiivous Timpan kanssa joku aika sitten ja pestiin lattiat, pöllytettiin matot, sekä tehtiin kaikki perus siivoukset. Silti vain mummi saa kodin näyttämään pelottavan siistiltä! Mun mielestä äidinkin luona näyttää ihan erilaiselta mummin vierailun jälkeen, vaikka siellä on aina siistiä, silti mummin jäljiltä on mahdottoman siistiä!! 

Pienen mummi- analyysin jälkeen siirrytään muihin juttuihin. 

Lähdettiin siskon kanssa kuvailemaan ihaniin kukkaisiin maisemiin. Oltiin maanantaina äitin ja mummin kanssa lenkillä ja kaupungissa bongattiin ihania pensaita täynnä kauniita kukkia. En tiedä mitä ihme kukkia nuo ovat, mutta haju oli aika voimakas, mutta värit todella kauniit.

Puisto oli laitettu todella nätiksi, mutta kokonaiskuvaa oli vaikea ikuistaa kun pensaat näyttää pelkältä värioksennukselta näin kaukaa kuvattuna. 

Kukkimisaika on todennäköisesti aika lopuillaan ja paljon kuihtuneita ja kuolleita kukkia oli maassa. 

Kesässä on kyllä ihan parasta kaikki valoisuus, värit ja kuvista välittyvä energia! On ihana katsella kaikkia tämän alkukesän kuvia kun jokaisessa kuvassa on niin paljon valoa ja positiivisuutta. Vaikka olisi huonokin päivä niin kauniit värit ja valoisuus välittyvät silti kuvista. Kuvissa on myös se plussa, että niissä ei kontrasteja tarvitse muuttaa tai muutenkaan muokata. Ainoana miinuksena se, että kaikki omat virheet näkyvät entistä paremmin. 

Tällaisella säällä on kuitenkin vaikea mököttää :) 

Päivä oli taas kuuma eikä pitkiä housuja olis todellakaan tarvinnut, mutta ei huvittanut shortseissakaan hillua. Lämpötila on aina kuumemman tuntuinen Hovinsaarella kun on tuulelta suojassa, kaupungissa kuitenkin meri viilentää mukavasti, vaikka kotipihalla läkähtyisikin. 

Kukkia, kukkia ja vielä lisää kukkia :) Yllä on juuri mun lempisävyjä. Tietysti vaaleanpunaisia ♥

Huomenna tosiaan taas takaisin taas töihin. (Kunhan ei taas tule nokkosrokkoa.) Sain jonkun ihme reaktion eilen ja tänään ja kädet oli täynnä paukamia. Nyt on kuitenkin iho rauhoittunut eikä "pilkkuja" näy missään. Todennäköisesti herkistyin vaan jollekkin möhnälle mitä Timpan työvaatteissa on kulkenut kotiin, mutta nyt on jo paljon parempi olla :)

Sitä yrittää aina panostaa kuviin, mutta ylläkin näkyy miten huulipunat ovat jo kuluneet lähes olemattomiin ja hiukset lässähtäneet, silti hyvä olo ei katoa mihinkään ♥  

Toisinaan ois ihanaa pistää oma puutarha pystyyn ja hengailla päivät pitkät siellä, mutta todennäköisesti tappaisin vaan kaikki kukat ja piha räjähtäisi täyteen rikkaruohoja. Ei mulla olis aikaa edes siistiä pihaa, mutta siksi onkin kiva käydä ihastelemassa puistoja ja muiden puutarhoja ♥

Ihmiset oli muuten ihania :) Yksi pariskunta kysyi tarvittaisiinko kuvaus apua ja kun sanottiin, että ei jäi pariskunta katselemaan meidän kuvauksia :D Vähän awkward- fiilis kun yhdet jää pällistelemään, mutta voihan se jonkun mielestä olla mielenkiintoista kun kaksi blondia hyppii kukkien keskellä ja antaa ohjeita "nosta vähän leukaa tai käännä päätä vasemmalle." :D Yksi ohikulkija näytti meille peukkua.

Toivottavasti kesä jatkuu kauniina ja vaikka töissä meneekin suurin osa kesästä pitää silti osata nauttia niistä vapaista päivistä ja hetkistä. Huomenna taas kivaan työpaikkaan ja arki takaisin rullaamaan!

Kesäistä viikkoa ihanat ♥

I'm ready for a change

Sain äitiltä pientä tekemistä blogiin näin haasteen muodossa. Kaiken kiireen keskellä en ehtinyt keskittymään tosissani tähän haasteeseen, mutta aina silloin kun on jäänyt pari tuntia ylimääräistä aikaa siellä sun täällä olen kirjoittanut vastauksia parhaani mukaan.


1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään. 


Aluksi kirjoitin viisi kohtaa liittyen mun luonteenpiirteisiin, mutta totesin, että edes mua itseäni ei kiinnosta lukea niin puuduttavan tylsää tekstiä. Niinpä päätin haastaa itseäni vähän enemmän (ja tietysti vähän nolata.) Joten aion kirjoittaa niin erikoisia juttuja kun itsestäni keksin ja jos en keksi tarpeeksi outoja juttuja, niin yritän edes keksiä jonkun esimerkin joka todistaa, että vastaus ei ole ihan normaali  :D


                                                                  1. Toimin ennen kuin ajattelen:
Hiusten värjäyksestä lähtien kaikki toiminta tapahtuu ennen järjen käyttöä. En koskaan tuhlaa aikaa mahdollisten jälkiseurauksien ajatteluun tai jossitteluun. Jos päätän jotakin on sen tapahduttava heti eikä seuraavalla viikolla! Sama pätee myös puhumiseen "sanon ennen kuin ajattelen." on harmittavan paha tapa, varsinkin kun loppupeleissä joudun aina naurunalaiseksi, eikä blondin maine ainakaan häviä mihinkään. Hyviä esimerkkejä möläyttelystä on liikaakin, mutta esimerkiksi huomautin kerran liikkuvassa autossa, että "Ehkä autosta saattaa kuulua outo ääni, koska takarenkaat osuvat maahan." Tästä seurasi kiusaantunut hiljaisuus jonka jälkeen kaikki rupesivat nauramaan. Mulla taas kesti hetki ennen kuin tajusin sanoneeni mitään hölmöä.. Kertokaa mulle onko kenelläkään autoa jossa takarenkaat eivät osuisi maahan? 

2. Nukkuvien ihmisten kuvaaminen:

En tiedä kuinka sairaaksi harrastukseksi tämä luokitellaan, mutta puollustelen sitä sillä etten ole ottanut muista kun siskosta ja poikaystävästä kuvia kun he nukkuvat. Puollustelen myös lisää, sillä jos otan Timpasta kuvia nukkuvana otan sen siksi, koska sillä on hauska asento niinkun alla olevassa kuvassa.. 

Toista asiaa en kuitenkaan voi puollustella, sillä mun mielestä on älyttömän hauska ottaa "yhteiskuvia" Timpan kanssa kun se nukkuu.. 

Yllä olevissa kuvissa ei onneksi näy nukkuva Timppa kovin hyvin, oikealta lähtien ensimmäisenä on yksi talvinen päivä kun hehkutin mun pipoa ja Timppaa. Keskellä otin kuvaus rekvisiitaksi silmälapun, koska edellisenä iltana katsottiin Walking Deadia ja siinä jaksossa silmälappu hemmo "The Governor" kuoli! Näin myös kyseisestä pahiksesta unta, joten käsittelin myös mun unta tällä hetkellä. Mun mielestä oli siis ihan älyttämän hauskaa laittaa silmälappu ja ottaa kuva. Viimeisenä vasemmalla venäjältä ostettu karvalakki, joka teki musta niin häijyn, että otin yhteiskuvan Timpan kanssa ilman Timon päätä. 

                                                                              3.Itkupillinä on hyvä olla:
Tai sitten ei. Ihan oikeesti on normaalia itkeä jos näkee surullisen elokuvan tai lukee liikuttavan kirjan yms. Mä saatan itkeä tuntemattomien edessä kaupan kassalla. Välillä liikuttavissakin tilanteissa osaan hallita itseni, mutta esimerkiksi aivan naurettavassa tilanteessa purskahtaa itkuun. Esimerkiksi juttelin tänään isäpuoleni kanssa puhelimessa ja unohdin, että emme ehdi nähdä ennen heinäkuun puolta väliä ja puhelun jälkeen sain ihmeellisen pillitys kohtauksen. Vähän outoa, koska normaalisti saattaa mennä monta kuukauttakin ettemme ole yhteyksissä tai näe toisiamme, yksi hassu kuukausi ei siis ole ongelma. Tällä kertaa alkoi kuitenkin surettaa. 

                                                                               4.Olen aina ajoissa- etuajassa:
Onko rasittavampaa tapaa kun myöhästyminen? En kestä myöhästymistä ja ajan mittaan olen huomannut tulleeni lähes neuroottiseksi aikataulujen suhteen. Oma käytökseni on varmasti ihan yhtä ärsyttävää kun  myöhästyminen sillä saatan olla jopa tunnin etuajassa sovitusta tapaamisesta. Tyypillistä on, että sovitaan kahvittelu hetki ja olen puoli tuntia etuajassa paikalla ihan vaan sikksi etten halua myöhästyä. Nykyään en ole ihan niin neuroottinen vaan koitan olla paikalla sovittuun aikaan. Yleisesti olen kuitenkin aina ajoissa, jopa  lääkärin vastaanotolla, vaikka muutenkin tiedän joutuvani odottamaan.

                                                                     5. Olen tyttömäinen tyttö joka haluaisi olla poikamainen:
Nää mun otsikot on kyllä ihan mahtavia. Kun Timppa oli armeijassa olin niin kateellinen. Mun mielestä oli ihan epäreilua, että joka viikko Timpalla oli joku uus kiva juttu kerrottavana ja ne sai opiskella niin paljon sotimisesta. Okei joku 80 kilometrin marssi ei välttämättä olis onnistunut, mutta mua ärsyttää vielä enemmän kun mulle sanotaan etten kuitenkaan pysty siihen. Mua on älyttömän helppo provosoida ja tekis mieli näyttää, että jos menisin armeijaan voisin pärjätä. Mua on myös aina kiinnostanu kaikki työt missä oon todella huono, eli yleisesti kaikki miesten jutut. Muistan miten ysin lopussa hain lähihoitaja koulutuksen ja lukion lisäksi metallille ja sähkölle. Mitä hittoa mä olisin tehnyt jossain metalli tai sähköpuolella?! ::D Onneksi pääsin hoipaan ja vaikka en olisikaan päässyt mun seuraava vaihtoehto oli lukio eli koskaan ei ollut sitä "vaaraa", että olisin päässyt metalli tai sähköpuolelle. 
Tällä hetkellä mun lempiohjelmat on muuten poliisit (Varsinkin kotihälyytys.) ja rekkakuskit jäällä. Olen siis täysillä mukana miesten jutuissa, vaikkein voisi kuvitella jättäväni mekkojen ja korkokenkien käyttöä. 

6. Silmälasit ♥

Mä rakastan silmälaseja. Mun mielestä tietynlaiset silmälasit näyttää niin ihanilta ja mä haluaisin ostaa ainakin kolmet uudet lasit! Silti en koskaan käytä mun rillejä paitsi kun on pakko. Koulussa silmälasit on pakolliset, koska en nää kolmea penkki riviä kauemmas ja meidän istumapaikat on aina siellä luokan takaosassa. Kuitenkin yleensä välitunnit ja muut tauot olen ilman silmälaseja, vaikka rakastan käyttää niitä. Ei taas mitään järkeä. 

                                                           
                                                         7. Likanen etelä
Olen syntynyt Espoossa, mutta suurimman osan tähän astisesta elämästäni olen asunut Kirkkonummella. Olen sitä mieltä, että Kotkassa asumien on muuttanut mun luonnettam vaikken osaakkaan sanoa mihin suuntaan. Kirkkonummi oli pitkään rakas paikka ja koen vieläkin, että lapsuuteni koti ja oikeastaan koko lapsuuteni jäi Kirkkonummelle. Nykyään paikka tuntuu vieraalta enkä ole pariin vuoteen edes käynyt siellä. Tänä kesänä ajattelin piipahtaa tutuilla kulmilla jos aikaa riittää. 



                                                         8. Riemuidjootti
Kun kiinnostun jostakin asiasta vedän sen ihan överiksi ja sillä hetkellä tuntuu, että kyseinen juttu on maailman parasta ikinä! Tää on vähän joku teini-ikäisen syndrooma. Oli ihan normaalia ala asteella liimata seinät täyteen heppa julisteita (meillä oli eläin julisteita valehtelematta yli 30 seinässä...) ja muistan ikuisesti valtavan Pikku G julisteen mun huonepuoliskon seinällä.. Mulla on silti vieläkin sellaista teini-ikäisen hysteriaa kun oikeasti innostun jostakin asiasta. Yritän toki piilottaa innostumistani ja hysteriaani ettei Timppa lähtis karkuun, mutta onneksi ne kiinnostuksen kohteet ei ole enää ihan samaa tasoa kun teininä tai ihan pari vuotta sitten.. (eipä..) Hyviä sekoamis pisteessä olleita fanituksia mm.  Star Wars, One direction, pingviinit, jalkapallo, Tim Burtonin elokuvat ja esim Harry Potter.

                                                                    9. Hullu
Todella monellakin tapaa. Sen fanituksen ja pakkomielteen lisäksi olen myös hyvä keksimään tarinoita. Olen kirjoittanut tästä asiasta jo monet kerrat, mutta kirjoitan vielä kerran. 
Asuessani Irlannissa totesin au pair stoorin olevan aika tylsää kerrottavaa. Kaiken lisäksi tuntui vähän siltä, että ihmiset sai sellaisen kuvan, että tulin vuodeksi Irlantiin bilettämään ja vetämään mahdollisimman monet kännit, vaikka oikeasti meillä oli töitäkin. Mua myös ärsytti ihan suunnattomasti kun ihmiset ei tienneet Suomesta lähes mitään, joten aloin tietysti innoissani kertomaan isoisäni pingviini farmista ja joulujen vietosta igluissa. Tarinani vahvistamiseksi näytin tietysti puhelimeeni ladattuja kuvia pingviineistä ja perheen jäsenistäni. (Kuvissa tietysti aina joku random heppu pingviinin kanssa.) Pari kertaa sorruin nauramaan päin naamaa kun joku kevyesti humaltunut ihminen erehtyi vielä toteamaan, että kuvan miehessä on paljon samaa näköä mun kanssa, hah!! 

Yllä olevassa kuvassa siis perheemme nuorin pingviini sekä oikealla "veljeni leikkimässä" pingviinin kanssa. Oon kyllä ilkeä ihminen :D

Käytiin tietysti katsomassa pingviinejä myös eläintarhassa, harrastettiin pingviini- terapiaa, sain pingviini passin suojan (teksti täsmää muhun ihan täydellisesti.) ja äidiltä ihanat pingviini korvakorut! ♥

                                                                                        10.  Vaatteet kun lapsella:
No ei nyt ihan aina, mutta sekin on ajan kysymys tai ehkä mä alitajunnassa yritän jotenkin säilyttää ne viimeiset uskottavuuden rippeet ja jätän suosiolla mansikkahatun mökkihatuksi ja pyjamat kotihousuiksi. My little pony takki kyllä saa paljon aurinkoa tänä kesänä, vaikka joutuisinkin kävellä koko kesän yksin :D

Varsinkin miehillä on hirveesti vihaa tiettyjä naisten vaatteita kohtaan. Tuntuu myös, että jokaisella miehet ei aina edes tiedä mitä ne haluaa :D Perjaatteessahan on ihan sama mitä poikaystävä sanoo, jokainen saa käyttää sellaisia vaatteita kun haluaa ja miehistä viis. Käytännössä kun tätä ajattelee niin onpa kiva lähteä poikaystävän kanssa, vaikka syömään kukkamekossa ja korkkareissa jos poikaystävä on kotiovella katsonut päästä varpaisiin ja todennut "Ai lähetkö noissa vaatteissa." Joo no kyllä mä ajattelin lähteä, mutta en mä vissiin sitten lähdekkään. 

Pastelli hiukset, kukkakuosi, pastellit oikeastaan ihan missä vaatekappaleessa vaan on ihan ehdoton ei ainakin suurimmaksi osaksi mun tilanteessa. Pitkät mekot on nyt saanut välillä hyväksynnän, mutta apua jos lähden kukkapannassa tai kukkamekossa julkiselle paikalle niin kyllä saan jonkinlaisen merkin siitä, että vaatteet olisi voinut valita paremmin. 

Tietysti tästä mielenkiintoisesta aiheesta on keskusteltu monenkin eri naispuolisen (ja parin miehenkin) kanssa ja todettu, että todennäköisesti naisella on kaapissa aina joku vaatekappale mikä ei miestä miellytä :D

Tätä tekstiä tulee nyt niin runsain määrin, että jätän haasteen 10 kohtaan, koska eihän tätä jaksa kukaan muuten lukea! 

Omien juttujen loppuun vielä kaksi kaunista kuvaa itsestäni ♥ 

Eikä siinä vielä kaikki, sillä seuraavaksi.. 

2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen 

1. Auringonnousu vai -lasku?
Lasku. Jostain syystä se vaan aina herättää enemmän ajatuksia ja tunteita, vaikka jokaisesta auringonnoususta olenkin iloinen.

2. Mikä on blogin kirjoittamisessa parasta?
Ajatusten purkaminen. Välillä sitä huomaa miten kirjoittamisen jälkeen on paljon parempi olo. 

3. Sana tai lause, jota käytät liian harvoin?
"Nähtäisiinkö tänään? " sanon aina äitillekkin miten kiva ois nähdä, mutta seuraava tapaaminen venyy aina johonkin kahden viikon päähän. Tietysti tällä hetkellä ollaan äidin kanssa molemmat tosi kiireisiä, mutta sama tilanne mulla on myös tätini kanssa, paitsi, että näkemisestä on toosi kauan. 
Ystävien kohdalla näkeminen ei yleensä veny ihan yhtä pahasti, mutta suurimmaksi osaksi kyllä aina viikko menee sovitusta päivästä  siihen itse näkemiseen . Olisi tärkeää nähdä muita ihmisiä ja yrittää tehdä mahdollisimman paljon asioita muiden ihmisten kanssa. Kenenkään ei kuuluisi joutua olla yksin jos ei niin halua :) 

4. Paheesi? Yksi on pakko olla, enemmänkin saa tunnustaa ;)
Hahaha, suklaa on ehdoton paheeni! Kukaan ei voi ikinä ymmärtää mun suhdetta suklaaseen. Itse kuvailisin mun suklaariippuvuutta sairaudeksi. Jos mun alkaa tehdä mieli suklaata ja oikeasti päätän, että nyt en siihen sorru ja koitan ajatella jotain muuta tai koitan syödä jotain muuta herkkua (lakuja yms.) jaksaa suklaahimo vielä pahimmassa tapauksessa herättää mut seuraavana aamuna!! Hirveetä herätä vapaapäivänä suklaan himoon!! 

5. Haluaisitko asua jossain muualla kuin Suomessa? Jos haluaisit, niin missä?
Tietysti voisin muuttaa joksikin aikaa takaisin Irlantiin, mutta en lopullisesti. En ole kiertänyt niin paljon maailmaa, että voisin kommentoida muita maita, mutta voisin kuvitella asuvani Hollannissa, Briteissä, Brasiliassa tai Kanadassa.

6. Mikä sinusta tulee "isona"?
Sairaanhoitajaksi tässä yritän kokoajan opiskella. Unelma-ammattini ovat kätilö ja kirjailija. Jos voisin tehdä mitä vain ikinä olisin sirkustaiteilija ja asuisin mintunvihreässä asuntovaunussa  muiden sirkuslaisten ympäröimänä. Mun taito ois olla supervenyvä miekannielijä.

7. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Luin Agatha Cristien - Eikä yksikään pelastunut. Kevyt klassikko, mikä oli kiva lukea pitkästä, pitkästä aikaa. 

8. Kadutko jotain?
Kadun sitä etten saanut tehtyä enempää töitä toukokuussa, kadun sitä, että jouduin käymään sosiaalitoimistossa sata kertaa, enkä siltikään saanut rahaa. Oikeastaan en kadu mitään edellä mainittua, kadun vaan sitä että edes yritin saada kyseisestä puljusta rahaa. 

9. Mikä saa sinut onnelliseksi?
Ihanat ihmiset, kauniit sanat,

10. Mikä olisit, jos et olisi ihminen?
Yksisarvinen tietysti! Ensimmäisenä taikoisin mun sarvella itseni vaaleanpunaiseen linnaan ja hengailisin kaikkien coolien tyyppien kanssa kunnes muuttuisin takaisin ihmiseksi. Pingviininä vois muuten olla kivaa, mutta joku hylje kuitenkin söisi mut enkä ehtis nauttia mun upeasta ulkomuodosta yhtään. 

11. Mistä haaveilet?
Kaikesta perus kivasta. Haluaisin työskennellä ulkomailla, mutta kuitenkin ostaa ihanan omakotitalon ja kasvattaa kirsikkapuita,  kukkasia ja leikkiä kotia. Haluaisin lähteä kiertämään maailman monia ihmeitä, mutta kuitenkin pysyä kotona ja saada lapsia. Mä haaveilen vähän kaikesta, mutta tällä hetkellä pieni sheltti ja lisää rahaa ja kunnon loma tekisi tosi onnelliseksi ♥ 



Siinä olikin kaikki tällä kertaa. Kauheesti on taas asiaa ja niinkun oon kirjottanut viimiset puoli vuotta niin luonnoksissa odottaa paljon julkaisemattomia juttuja. 

Tällä hetkellä vihaan raha-asioita yli kaiken ja vihaan olla opiskelija. Olen niin onnellinen, että saan olla töissä, vaikka loma olisi aina ihanaa. 

Onneksi kesä on vielä alussa ja tällä hetkellä elämä näyttää taas pikkuisen paremmalta kivojen ihmisten ympäröimänä, ihanaa viikonloppua lukijat ♥