Make my heart smile

Hei kukkuu, mikä päivä!! 

Olen aina tiedostanut mut suuren heikkouden liittyen elektroniikkaan, varsinkin kaikkiin tietokoneen asentamis kökköihin sun muihin, mutta voi elämä mä sanon excelille!! 

Se taulukko tunkee varmaan yöllä mun uniin ja tekee mulle hirveitä painajaisia liittyen taulukkolaskentaan ja tyhmiin tehtäviin jotka jatkuu loputtomiin. Oikeesti ei siinä mitään jos oltaisiin saatu pari tehtävää, mutta kun niitä tehtäviä oli parikymmentä ja mun blondin aivot tarvitsee sen 15 minuuttia pelkästään ohjeen sisäistämiseen. Puhumattakaan siitä varsinaisesta tehtävän teosta!! 

On siis varmaan ihan ymmärrettävää, että viiden tunnin ahertamisen jälkeen pinna oli kevyesti kireällä. Ehdin turhautua ennen kello kahtatoista epäterveellisen paljon ja kello yhteen mennessä olin hakannut päätä näppäimistöön jo ison mustelman verran. 

Ihan sama sinänsä, koska nyt se on ohi ja kaikki on tehty! Vihaan vaan sellasta tylsissä tehtävissä nysväämistä ja ilmeisesti en olekkaan ihan niin kärsivällinen kun luulin. (Taisin kadottaa kärsivällisyyden taidon lopullisesti.)

Otin myös pari kuvaa itsestäni epätoivon hetkillä ja ilme kertoo todellakin enemmän kun tuhat sanaa. (En halua pilata tätä mun hyvänmielen postausta nyt sillä naamalla, joten ehkä sillekkin naamalle on aikansa jonakin toisena päivänä.

Onneksi päivä ei kuitenkaan jatkunut enää näiden näpyttelytuntien jälkeen vaan päästiin kotiin!!

Kaikki on aina paremmin kun pääsee kotiin :) Huomasin myös, että mun kiihtyminen ei hellittänyt kamalan nälän takia. Mä vihaan oikeesti nälän tunnetta ja mä oon ihan kauhea kun mulla on nälkä!  Niinpä mutustelin vähän makaronia ja johan alko taas hymyilyttää.

Mun piti kertoa hirveesti näistä hupsuista kuvista, mitkä lauantaina Mia nappasi, mutta keskityin vaahtoamaan mun päivästä niin kovasti, että tehän ootte jo kerenneet pari kuvaa näkemään.

Kuvissa siis peura ilman sarvia. Sarvia me ei Mian kanssa valitettavasti saatu toteutettua, joten olkaa hyvä, peura ilman sarvia. Ehkä mä olen valkohäntäpeura- tyttö?

Yllä oleviin kuviin oli hauska "poseerata" , koska rehellisesti mä olen ihan elementissäni kun saan hyppiä ja loikkia keskellä metsää, silmät suurina, hämmästynyt ilme kasvoilla, vailla päämäärää. 

Peura-asioista siirrytään purnukka-asioihin! Viimeisen kuukauden aikan netissä on levinnyt taas kerran uusi villitys. Mä harvemmin lähden mukaan mihinkään villityksiin (hmmm, enkö?)

Ideana on siis, että jokainen kirjoittaa vuoden ajan onnellisista hetkistään paperille ja laittaa ne säästöön esimerkiksi purnukkaan. Uuden vuoden alussa, jokainen voi tsekata mitä sieltä purkista löytyykään ja muistella vuoden parhaimpia paloja.  (Itse sain idean Instagrammista kun kaveri lisäsi kuvan viimevuoden purnukastaan. Niin valloittava idea!)

Viimevuosi oli niin monella tapaa rankka, tapahtumarikas ja muutenkin tunteiden mylläkkä. Vuoden lopussa olisi ollut tälläinen purnukka tarpeen!

Tietysti mulla on mun blogi, päiväkirja ja vielä kalenterikin! Asioita tulee siis jauhettua muutenkin aika moneen kertaan. Uskon kuitenkin, että saan tästä purkki ideasta vielä lisää iloa mun elämään ja ihanalla tavalla! 

Sitäpaitsi vuoden lopussa kun saan kipata purkin ja lukea kaikki muistot paperilta ne on jotenkin niin paljon henkilökohtaisempia ja enemmän mun itseni näköisiä kun esimerkiksi blogiin kirjoitetut sanat. 

Päiväkirjassa käsittelen aina tunteita, käyn läpi mahdollisesti unia tai häiritseviä välikohtauksia (riitoja yms.)  ja myönnän, että yleisesti päiväkirjassa on enemmän  negatiivisia ajatuksia. 

Mun mielestä on ihana ajatella, että keskitän kaikki purkin ajatukset vain positiivisiin hetkiin ja tunteisiin. Elämässä kun tuppaa valittamaan turhan usein ja joskus ihan pienistäkin asioista. (Excel ei ole pieni asia! ;) 

Purkki on ihan mun näköinen!  Tarkoitan, että tiesin suunnilleen minkälaiselta sen tulisi näyttää ja nyt koristelua vaille valmis purnukka, kaikkine virheineen odottaa täytettä. 

Jokainen voi tietenkin tehdä omanlaisensa. Näin tänään Facebookissa kuvan, jossa valtava purnukka pönötti keskellä pöytää. Siihen purnukkaan oli tarkoitus kirjoittaa joka päivä yksi onnellinen hetki/asia yms. Jotkut kirjoittavat purnukkaan kerran kuukaudessa parhaat palat ja toiset kerran viikossa.,

Olen nähnyt myös erilaisia bokseja ja kulhoja! Eihän kukaan sano, että sen tarvitsee olla lasipurnukka. 

Mietin hetken kirjoitanko purnukkaan "Onnen hetket" vai "Onnelliset hetket." Olisi pitänyt laittaa onnen, mutta meni jo :) Toisella puolella lukee sama englanniksi ja sivussa oma "reseptini"  onnellisuuteen. Oon olevinani kansainvälinen siks myös englanniksi tietysti ;) 

Ensimmäinen lappukin on jo purkissa! Aloitin pienellä lapulla, mutta suurilla tunteilla! Vuoden lopussa sitten selviää mikä se ensimmäinen lappu olikaan ;) 

Laitoin vielä varmuudeksi klemmarin lapun ympärille, vaikka kirjoitinkin onnellisen muiston lisäksi päivämäärän. Katsotaan miten projekti etenee. Näin peruspositiivisena uskoisin kuitenkin purkin täyttyvän helposti. Saa nähdä millainen vuosi tästä tuleekaan ;) 

Ihanaa, kohta on viikonloppu! 

Heart cold as ice

You're not the Snow Queen. You're just winter, and winter passes.

Heippa murut! Viikko on taas vierähtänyt, enkä ole ehtinyt käydä kirjoittelemassa, vaikkei  viikon tapahtumissa mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa olekkaan. 

Onneksi on viikonloput joiden aikana voi ainakin osittain kadottaa arjen kokonaan mielestään ja keskittyä ihan muihin asioihin kun seuraavan viikon kiireisiin tai menneen viikon epäonnistumisiin. 

"This world ain't exactly what my heart expected."

Ei varmaan kovinkaan moni voi sanoa viettäneensä lauantain keskellä metsää valkoisessa mekossa, pelottavat tehoste meikit naamassa.

Kuvauksissa on ehdottomasti parasta se, että pääsee heittäytymään taas täysin lapsenmieliseksi. Ensimmäisenä näistäkin kuvauksista mulle itelleni tuli mieleen Lumikuningatar, joka lapsena oli mun mielestä todella pelottava, mutta samalla vaikuttava tarina.

Talveen ja jouluun liittyvistä tarinoista mun suosikkeja ovat aina olleet Lumiukko, Pähkinänsärkijä sekä Lumikuningatar.

Taidan olla tosi pahasti stressaantunut kun pakenen joka viikonloppu jollain tasolla mun lapsuuden rooleihin. Tai ehkä mulla on joku kriisi!

Kyseinen metsä on ihan lähellä äitin kotia ja päästiinkin kätevästi hipsimään äidin luota aina välillä kuvailemaan. (Silti pari ihmistä taisi järkyttyä ja ihan syystäkin.)

Oikeastaan hoidettiin parikin projetkia päivän aikana, mutta niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa ;)

Mun mielestä on ihanaa kun on talvi, lunta ja pakkasta! Odotan niin paljon hiihtämistä, luistelua ja pulkkamäkeä (jos nyt saan ketään raahattua mukaan laskemaan.) 

Mun mielestä talvella kaikki on vaan niin kaunista, vaikka samalla ehkä vähän surumielistäkin. 

Mulla on koko ajan sellainen olo, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi. Ehkä se johtuu vaan tästä mun stressaamisesta mitä en ole osannut muutenkaan ikinä hallita niinkuin haluaisin. 

I'm just another dreamer

Kuvaukset oli jokatapauksessa ihanat ja mä pistän nyt pään tyynyyn ja käyn nukkumaan. Ihanaa, että huomenna saa nukkua pitkään <3 

Small bump

Huh, miten poikki sitä ihminen voi olla maanantain aherruksen jälkeen. Päivä meni koulussa suht reippaasti kun päästiin tekemään kaikenmaailman kivoja juttuja (mitä nyt iltapäivä mateli tietokoneen ruutua tuijottaen..) 

Ulkona on vihdoinkin se mun kauan odottama sää! Niin kaunista, että tekisi mieli viettää koko päivä ulkona, toppahousut jalassa, kuvailemassa luonnon kauneutta. Meillä on myös herännyt aivan mahtavia ideoita Mian kanssa ja kunhan aikaa löytyy niin lähdetään kuvailemaan ja niistä kuvista lupaa odottaa jotain ihan erilaista ja jännittävää! :) 

Rakastan hengailla nutturassa. En tiedä mikä siinä on niin ihanaa. Joku sisäinen Mymmeli vaan herää ja haluan keikkua samalla nutturalla niin monta päivää kun kampaus vain kestää. 

Tammikuun suurin ongelma on kauhea kiire, liittyen koulutehtäviin. Helmikuu ei näytä mun osalta yhtään sen paremmalta saatika maaliskuun alku. Loppu lukukaudesta en osaakkaan vielä sanoa, mutta vapaa-ajan toivossa on hyvä elää. 

Putous- ohjelma on taas alkanut ja kaksi ensimmäistä jaksoa on tehnyt mun elämään niin paljon naurua, että odotan joka viikko aina vain lauantai-iltaa, jolloin voin käpertyä sohvan nurkkaan ja hihitellä hupsuille näyttelijöille. Putous on ihan mun lempisarja :) (Uusi päivä on ihana!)

Väsyneiden ja joskus myös vähän itkuisten iltojen voimaksi olen hörppinyt kaakaota ja pienellä lisähemmottelulla pursottanut päälle kermavaahtoa ja tietenkin strösseleitä. Pienistä asioista sitä ihminen ilostuu :)

Tässä tälläiset pienet maanantai-illan moikat, kaikille voimia tähän viikkoon! :)

Bridezilla

Poika pyysi sydämeltään, 

että aina kun hän eksyisi kauaksi unelmastaan,

 sydän puristaisi hänen rintaansa varoituksen merkiksi. 

- Alkemisti 

Eilisen jälkeen on ihanaa makoilla sängyllä, kuunnella musiikkia ja selailla läpi unelmia niin tietokoneen syövereistä, kuin oman mielenkin sopukoista. 

Ärsyttävää miten toiset päivät tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä ja ahdistavilta. Onneks viikko on ihan loppusuoralla ja viikonloppuna on aikaa tehdä koulutehtäviä, "ihanaa." 

Marraskuussa kun suunnittelin mun joulukalenterin luukkuja mulla tuli heti mieleen tärkeä aihe mistä halusin kirjoittaa. Syy miksi en joulukalenteriin saanut kirjoitettua kyseisestä aiheesta oli kiireet vapaa-ajalla enkä edes tiennyt miten aiheen toteuttaa. 

Kirjoittelen siis aiheesta häät ja mun näkemyksestä liittyen häihin. Mietin kuvittaisinko tarinan ihanilla hääkuvilla vai omalla materiaalilla. Yritän pitää tän postauksen ihan järkevyyden rajoissa, joten kuvituksena toimii yksi hääkirjoistani. (Sekä oma naamani.)

Olen tiennyt aina haluavani naimisiin. Ihan oikeasti aina! Muistan jo pienenä miten ihailin kaikkia niitä naisia lehdissä ja televisiossa valkoinen tylliunelma päällä.

Naimisiin meno ei ole nykypäivänä enää itsestäänselvyys tai ns. pakko pariskunnalle. Tutkimustenkin mukaan avioliittoa ei oteta enään samalla tavalla, vaan esimerkiksi yhteinen asuntolaina ja/tai lapset yhdistävät pareja enemmän. (Tietysti myös avioerot ovat lisääntyneet jonka seurauksena syntyy uusioperheitä jne.)

Mä olen vissiinkin jämähtänyt jonnekkin aikojen alkuun mun unelmieni kanssa, mutta mä haluan naimisiin ja mä menen! (Vaikka sitten pingviinin kanssa jos miestä ei kiinnosta.)

Mulle avioliitto merkitsee turvaa, yhteenkuuluvuutta, rakkauden ikuistamista ja sen arvoista juhlaa. Monelle mua kauemmin eläneelle nämä selitykset voivat tuntua tosi lapsellisilta ja naiivilta, mutta mä olenkin aina elänyt omassa vaaleanpunaisessa kuplassani ja ihan onnellisena.

"Uskollisuus perustuu kunnioitukseen ja kunnioitus on lähtöisin rakkaudesta."

Aloitin noin neljätoista vuotiaana väsäämään mun hääkansiotani. Silloin tällöin elämän mutkissa kansio on jäänyt lojumaan kirjahyllyn pohjalle ja joinakin elämän ajanjaksoina koko ajatus naimisiin menosta on tuntunut niin mahdottomalta, että kirjan tekoon ei ole riittänyt motivaatiota. Silti vuosien varrella tästä kansiosta on muodostunut mun oma "pikku salaisuus."

Hääkansio on ainut asia jonka omistan mitä kukaan ihminen mun lisäksi ei ole nähnyt. Olen aina puhunut siitä, mutta henkilökohtaisuuden vuoksi en ole vielä kenellekkään sitä halunnut näyttää. 

Kukaan miespuolinen ei luonnollisesti halua edes nähdä koko kirjaa ja poikaystävällä nousee karvat pystyyn pelkästä puhumisesta, joten kirja on ja pysyy piilossa. 

Muistan miten yhtenä iltana katsottiin kaikki Idan host-perheen vanhempien hääkuvat ja olin ihan lumoutunut. Mun mielestä hääkuvat on jotain niin kaunista. 

En ole saanut olla osana kovinkaan monia häitä. Pienenä olen yksissä häissä ollut, mutta ainoa muistikuva on mummi vieressäni ja valkoinen häämekko takaa. Niistäkään muistoista en voi olla varma, koska mielessä voi sekoittaa asioita. 

Isompana olen ollut vain kaksissa häissä, mutta kumpikin tilaisuus oli kaunis ja koskettava. (Sekä lisäsivät mun varmuutta siitä, että haluan itsekkin jonakin päivänä naimisiin.)

Kaikki tää höpötys häistä ei todellakaan ole ajankohtaista, enkä mä joka ilta selaile hääsivuja ja suunnittele vieraslistaa (enpä..) 

Halusin vaan kirjoittaa tästä unelmasta, joka ei varmasti tule koskaan muuttumaan radikaalisti :) 

                     " Rakkaus on pelkkä sana kunnes joku tulee ja antaa sille merkityksen."

Lopuksi vielä mun viimevuoden Halloween- asu. Muut oli zombeja sun muita verta valuvia juhlijoita, mä leikin morsianta :D 

Vielä muistutus loppuun ettei tän aiheen ole tarkoitus vihjata mitään tai ahdistaa ketään. En ole menossa vielä naisimiin (edes sen pingviinin kanssa.)  enkä halua vielä naimisiin. Vasta tulevaisuudessa ;)

Enempää ahdistelematta, ihanaa viikonloppua murut :)

“One person's craziness is another person's reality.”

Perjantain vastoinkäymisistä huolimatta viikonloppu meni hyvin. Minkäänlaisia katastrofeja ei ole käynyt ellei lasketa koulun sähköpostin kiukuttelua.

Viikko alkoi sujuvasti toistemme piikittelyllä ja niitä piikkejä kyllä riitti. Käteen, reiteen, mahaan, kankkuun ja niin monta kertaa kun halusi/ehti/kesti kipua. Okei kaikki pistot eivät edes tuntuneet miltään, mutta en ite ainakaan joka viikko jaksaisi näitä harjoitella, vaikka hyödyllistä olisikin.

Oikeastaan tää maanantai sujui ilman mitään "viikon ensimmäinen päivä" kirousta ja voin sanoa, että oli ihan kivaa.

Yleisesti koulutehtävät stressaa ihan hirveesti, mutta ainakin mulla on opiskelusunnitelma! (Hyvin suunniteltu on jo vähän niinkuin puoliksi tehty, vai miten se meni?)

Lauantaina käytiin Mia-ystäväni kanssa pienellä iltapäivä kävelyllä ja ilmassa oli vihdoinkin talven tuntua!

Kuvissa näkyvä punainen takki on päässyt käyttöön vasta kaksi kertaa! Omistan neljä erilaista kevääseen ja syksyyn sopivaa takkia ja tämä on yksi niistä. Talven kovimmilta pakkasilta ohut villakangas ei suojaa, mutta kevyellä pakkasella tarkenin ihan hyvin, vaikka paikallaan ollessaan tulikin nopeasti kylmä.

En tiedä mikä ikuinen lapsi mun mieleen on jäänyt jumiin vai söinkö pienenä mustikoiden sijasta jotain vähän vahvempia marjoja, mutta koko päivän ajan olin ihan muissa maailmoissa ja punainen takki päällä tunsin olevani punahilkka "aikuisena."

Elän yleisestikkin paljon omissa maailmoissani ja väritän arkeani mielikuvituksen avulla aina vähän kivemmaksi. En tarkoita, että kulkisin kaduilla ja sepittelisin satuja, vaan tykkään esimerkiksi juuri pukeutumalla tehdä elämästä vähän erikoisempaa ja päästä omalla tavallaan irti arjesta.

Uusi viikko on tuonut myös mukanaan kirpakan pakkasen ja pikkasen lunta. Täytyy sanoa, että olen onnellinen! Juuri tämän sään olen halunnut nähdä marraskuusta asti ja vihdoinkin se on täällä! (Toivottavasti kauemmin kun kaksi päivää.) 

Näin taas on päästy kääntämään uusi viikko kalenterista ja kokoajan ollaan menossa kohti vieläkin kiireisempää aikaa eli kevättä!

Ihanaa viikkoa kaikki lukijat!

When I'm alone I dream on the horizon and words fail

Tämä päivä ei ole mun päivä. Siinäpä mahtava positiivinen aloitun tälle päivitykselle.

Mä tiedän, että on ihan turha valittaa säästä, koska ihan sama kuinka paljon mä marisen ja märisen niin ei se mihinkään siitä muutu sillon kun itse toivoisin.

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään erityistä, paitsi jos tän päivän känkkäränkkäilyä ja sekoilua ei lasketa. Mä yritän nyt koota mun ajatukset ja aloittaa ihan alusta tän purkautumisen.

Ensinnäkin mua ärsyttää, että olen joutunut tämän viikon jokaisena aamuna juomaan kahvia. Yleensä kahvin juonti kuuluu mun elämään vaan töissä ollessa ja koko mun opiskelun aikana olen juonut kahvia ehkä kaksi kertaa. (Tähän lasken mukaan myös lähihoitajaksi opiskelu.)

Oon siis tavallaan tosi pettynyt itseeni, kun joudun sitä hörppimään, varsinkin kun kofeiini ei sovi mulle yhtään vaan tänäkin aamuna sain ihme vapinat kahvin juonnin jälkeen. (Kuulostaa tosi terveeltä.) Mun kahvi sisältää puoli kuppia kahvia, puoli kuppia maitoa (mielummin kermaa) sekä neljä lusikallista sokeria, todella terveellinen päivän aloitus siis.

Tänä aamuna kuitenkin päätin olla onnellinen ja nautiskellessani pahaa kahvia rakkaasta Mymmeli-mukistani tajusin ettei mulla edes ole tänään koulua. Toisinsanoen heräsin aivan turhaan kello seitsemältä aamulla. Uni ei enää tullut joten päätin lähteä hoitamaan tärkeitä asioita ja suuntasin ensimmäisenä postiin.

Olen yrittänyt lähettää jo kaksi kertaa Irlantiin kahta eri pakettia, mutta jostain syystä molemmat paketit ovat aina tulleet takaisin. Kävin postissa kyselemässä syytä ja postin mukava nainen suositteli varmistamaan, että mulla on oikea osoite. (Ihankun en olisi asiaa jo tarkistanut.)  Sain samalla lähetettyä suklaisen paketin Puolaan ja viimeistään 15 päivän päästä saan hyvin onnelliselta ihmiseltä viestiä, kun rakas ystäväni saa paketin!

Olin tuossa kohtaa päivää vielä niin onnellinen. Mun mielestä on ihanaa tehdä toinen ihminen onnelliseksi ja nyt ihan varmasti onnistuin siinä! :)

Postista lähdin käymään poikaystäväni asunnolla, koska mun ihanat vaaleat Uggit ja untuvatakki olivat läpimärät. Jostain syystä aamulla erehdyin tosissani uskomaan lupausta siitä, että päivän mittaan vesisade muuttuisi lumisateeksi. Hah, miten tyhmä sitä voi olla. Lopputuloksena pilalle menneet Uggit sekä haiseva untuvatakki, nam! 

Timpan luona sain sitten päähäni, että haluan kaikki elokuvani ja tv-sarjojen boksit mukaani. Olen siis asunut kohta jo puolivuotta nykyisessä asunnossani ja malttanut antaa boksien olla Timpan luona, mutta nyt ne oli saatava juuri samalla sekunnilla KAIKKI mukaan. Mä vihaan itessäni tätä puolta. Mulla on aina ollut huono piirre mun luonteessa ja se on järkyttävä malttamattomuus. (Eihän mun luonteessa mitään muuta vikaa ookkaan ;)  Jos mä haluan tehdä jotain mun on tehtävä se heti, eikä viiden minuutin päästä. Niinpä reippaana aloin pakata laukkuun ja ainoaan asunnosta löytyvään muovipussiin näitä mun rakkaita tuotantokausia ja elokuviani. 

Loppupeleissä, vaikka kuinka tungin niin en saanut kaikkia mahtumaan mukaan. Hirveässä vesisateessa kannoin laukkua ja muovipussia kohti kuntosalia. Mun oli tarkoitus tänään tehdä sopimus ja aloittaa ensiviikolla salilla käynti uudestaan. 

Hirveessä vesisateessa ja tuulessa taaperran märissä Uggeissa ja litimärässä, pahalta haisevassa untuvatakissa kohti salia, joka sattuu olemaan toisella puolella Kotkansaarta. Korvanapeista soi  repeatilla Andrea Bocellin -Con te Partiro ja Tony Sopranoksen märkä naama pällistelee mua muovipussista, jota joudun kantamaan sylissä, koska suuren painonsa takia pussi halkesi pohjasta ja kahvat katkesivat jo pari kolme metriä aikasemmin. Ei huoh! 

Jouduin vaihtamaan laukkua olkapäältä toiselle pitkin matkaa ja nyt niskat kyllä kiittää.. Onnistuin pääsemään salille naama ja hiukset märkinä, koska tuulen takia huppu ei pysynyt päässä. Romahdan kuntosalin penkille ja katsoessani ovea totean ettei perjantaina ole asiakaspalvelua, joten kävelin läpi koko typerän saaren aivan turhaan!! Kirjoitin siskolleni omasta typeryydestäni ja lähden aivan puoli kuolleena kohti ruokakauppaa, eihän mulla edes ole ruokaa enää kaapissa. 

Kaupassa selviydyin hyvin ja kaikki näytti menevän hyvin kunnes menin bussipysäkille. Ensinnäkin odotin bussia 15 minuuttia ja vihdoinkin päästessäni bussiin kahden kauppakassin (joista toisessa on dvd-bokseja ja toisessa ruokaa) huomaan ettei mulla ole riittävästi käteistä lompakossa. Totean bussikuskille, että multa puuttuu melkein euro eikä kukaan muu jonossa oleva tarjoudu auttamaan, joten joudun ulos bussista takaisin sateeseen.

Tässä kohtaa pidättelen jo kyyneleitä ja tuskanen ilme naamalla raahaudun pankkiautomaatille, joka ei onneksi ole kovin pitkällä. Tämän jälkeen menen uudestaan odottamaan bussia. Seuraavaa bussia odotin toiset 15 minuuttia, mutta pääsin sentään vihdoinkin kotiin! 

Nyt mua vaan naurattaa toi yläpuolella oleva kuva, koska kattokaa oikeesti tota mun ilmettä :D Hahahhaha, mua ei ole tänään paljoa hymyilyttänyt. Laskettelulasit mulla on päässä siksi, koska leikkasin sipulia enkä jaksanyt yhtään enempää silmien valumista. Ihan tarpeeksi oon jo meinannu pillittää tälle päivälle.

 Ajattelin, että jos teen lasagnen ihanan väriseen vuokaan siitä tulee parempaa ja mun mieli kohenee :)

Sain alotettua ruuan laiton ajoissa ja ehdinkin siivota taas kotia. 

Järjestellessäni kotia sain vetästyä taas järkyttävän slaagin kun huomasin, että joukosta puuttuu Sons of anarchyn kolme ensimmäistä tuotantokautta. Vetäsin kevyet slaagit, mutta eiköhän ne löydy herra T:n luota kun seuraavan kerran jaksan sinne mennä. 

Totesin myös, että en muistanut ottaa dvd soitintani mukaan. Pitäisköhän ostaa samantien pleikkari.

Sopranokset saivat ihan oman laatikkonsa ja vieressä komeilee mun lentolippu Irlantiin ♥

Nyt makoilen sohvalla, enkä varmasti nouse tästä enää mihinkään. (Okei vaatteet voisin vaihtaa, taisin tossa skitsotessa hikoilla.)

Siivouksesta ei loppupeleissä tullut yhtään mitään, koska pyykinpesuaine pullo tippu lattialle ja litkut lensi ympäri lattiaa, tiskiaine loppu, joten en voi tiskata ja imurin suodatinpussit on kadoksissa, joten en myöskään imuroi! Hei ihan mahtava perjantai. 

Seuraavat pari tuntia polttelen vaan vanilja kynttilöitä ja makoilen sängyllä viltin alla, kyllä tästä vielä iltaakohden mieliala nousee!

Ihanaa viikonloppua ♥

Do all you can to make your dreams come true

Huh kyllä taas on totuttelemista kouluun. Ihan uskomatonta miten pelkkä paikallaan istuminen on näin uuvuttavaa. Ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen takana ja siltä kyllä tuntuukin. 

Keväästä tulee ehdottomasti ainakin mun koulun osalta kiireinen ja kaikki stressaa jo vähän valmiiksi. Tämän illan aion kuitenkin unelmoida jo pidemmälle kevääseen ja suunnitella mun vuoden ehkä ainoita, mutta hienoimpia reissuja kuitenkin! 

Pari postausta taaksepäin ehdin jo toivoa, että vuonna 2014 pääsisin matkustelemaan ja siltä se vahvasti tulee näyttämään! 

En ole ikinä ollut missään lämpöisessä paikassa ja muutenkin reissaaminen ei ole koskaan ollut mulle mahdollista. Suomessa ollaan seikkailtu lähes jokaisessa kulmassa, mutta kaukomaan kaipuu on aina ollut kova. Ollessani au pairina Irlannissa sain todellakin toteuttaa unelmaani ja ihmiset sekä  koko maa muodostuivatkin erittäin rakkaaksi (varsinkin Dublin.)

Elämäni Dublinissa loppui jo kohta kahdeksan kuukautta sitten ja ikävä on ollut todella kova, vaikkei se päivittäin näykkään. En myöskään usko, että mun käytös olisi jotenkin muuttunut ikävöinnin takia. Se ikävä on vaan elänyt mun arjessa mukana ja pienenä kaiverruksena sydämessä. 

Joululahajaksi sain iskältä summan rahaa ja sen rahan mahdollistamana pystyin ostamaan lentolipun Irlantiin. Ollaan suunniteltua asiaa Idan kanssa jo viikkoja, mutta asia oikeasti varmistui Helsingin reissullani. 

Mun teki mieli alkaa pillittämään kurkku suorana sillä samalla hetkellä kun iskä vahvisti lentolippujen todella olevan mun. Kuitenkin olo on vieläkin hassulla tavalla epäuskoinen, vaikka reissua odotankin ihan hirveästi!! 

Lennän yksin niinkun aina tähänkin asti ja lentokentällä tapaan oman ruotsi-tytyni. Olisi ollut kiva saada matkaseuraa, mutta olen tottunut lentämään yksin eikä ongelmia pitäisi tulla.

Meillä on Idan kanssa jo listattu tärkeimmät asiat, mitkä pitää ehtiä kokea noiden viiden päivän aikana, mutta niistä lisää sitten myöhemmin kun oikeasti ollaan tehty ne "viralliset" hienot suunnitelmat.

Irlannin reissun aikana ei myöskään ole koulua mulla, joten mitään en menetä tuona ainakan. Ilmeisesti tuo 31 päivä olisi opiskelupäivä, mutta en usko poissaolon vaikuttavan mitenkään suuresti mun opiskeluun. Tietysti vielä tarkistan tuon päivän, mutta tätä reissua odotan ja täydelliseltä vaikuttaa!!

Toinen reissuni tulee tapahtumaan heti kuukauden päästä ja nään oman Ruotsi- tytyni uudestaan! Matkustamme mummin kanssa Ruotsiin tapaamaan tietysti Idaa ja yövymme sukulaisen luona Tukholmassa. Viikonloppu reissu on kyseessä ja odotan innolla seikkailuja Tukholman minulle tuntemattomilla kaduilla.

Shoppailu paikoista olen saanut jo monta hyvää vinkkiä ja yhden tietyn vaatekaupan olen halunnut nähdä jo pidemmän aikaa. Saa nähdä mitä kaikkea jännää Tukholmassa tulee tehtyä.

Mahdollisesti käyn myös muissa kaupungeissa, koska Ida toivoi, että näkisin hänen suosikki paikkojaan myös.

Molemmista reissuista olen ihan intona, mutta ennen tätä kaikkea on paljon töitä tehtävänä. Onneksi on kaksi näin upeaa "porkkanaa" palkintona!

Muutenkin keväällä on kaikkea kivaa.  Ennen reissua ehtii vielä olla hiihtoloma ja Valentine's Day ♥
En edes tiedä mitä kuvittelen ystävän päivänä tapahtuvan?! :D Rakkauden pilven ympäröivän mun elämän ja vaaleanpunaisia ruusuja, yksisarvisen, rakkauskirjeen ja pingviinejä lahjaksi? Eh..

Tämän illan aion vielä nauttia Edgar Allan poen- teoksesta. Kynttilämeren, Ed Sheeranin musiikin ja vanilian tuoksun valloittamana, ihanaa iltaa kaikille  ♥

Behind every small business, there's a story worth knowing

Viikonloppu meni taas vauhdilla ja huomenna pitäisi taas palata koulunpenkille ja saada arki rullaamaan. Mun mielestä arkeen palaaminen on aina ihan hirveetä, mutta tällä kertaa se ei tunnu ihan niin pahalta. Mulla on mahtavia suunnitelmia kevääksi ja kunhan koulu menee hyvin voin hyvällä omalla tunnolla tehdä pari pientä reissuakin ;) Niistä myöhemmin..

Niinkun aikaisemmin kirjoitinkin vietin viikonlopun Helsingissä ja parissa päivässä ehtikin tekemään kaikenlaista.

Perjantaina kävin syömässä tätini, kahden serkkuni ja mummin kanssa. Sujuvasti siitä siirryttiin kiertelemään mummin kanssa kauppoja ja vielä kaiken kiertelyn ja ihmismassan väistelyn jälkeen istahdettiin alas ja vietettiin kiva juttutuokio punaviinin ja siiderin parissa. 

Kalasatamaan ei tarvinnut lähteä metrolla vaan iskä tuli hakemaan ja perjantai-ilta sujui mukavan rauhallisesti. Oon vissiin tulossa vanhaksi kun ihan perinteinen Helsingin reissu sai mut väsähtämään jo yhdeksän paikkeilla ja yhdeltätoista taisin olla jo unessa. 

Lauantaina kierreltiin kaupoilla ja nappasin pari kuvaa myös näyteikkunoista. Ylempi kuva on Sokkarin ja alempi yhden Itäkeskuksen kaupan. Löytyykö suosikki Barbia?

Mun mielestä oli niin ihanaa kierrellä kauppoja kun ympärillä kaikkeen koristeluun ja muutenkin yleisilmeeseen on nähty paljon vaivaa. Juuri tätä asiaa mä arvostin myös Irlannissa, kaikkialla oli niin kaunista ja kaikkeen nähtiin aina paljon vaivaa! Nyyh mulla on ikävä Dubliniin!

Yllä oleva näyteikkuna voisi olla ihan hyvin mun tekemä, koska jos mä saisin koristella näyteikkunoita niissä ois aivan varmasti pingviinejä, yksisarvisia, vaaleanpunaista ja paljon sydämiä! Palkkaiskohan joku liike mut ystävänpäiväksi?

Totesin taas vuoden siisteimmän osa-aika duunin olevan tässä. Oikeesti miten ees voi hakea töitä Itäkeskuksen veturin kuljettajaksi?! Oisin ollu ihan älyttömän hyvä tossa hommassa, vaikka mun reagointikyvyllä ei välttämättä ehdi väistämään jokaista mummoa ja eksynyttä ipanaa ;) 

Sain myös toimina kuskina ja hillua liikenteessä iskän bemarilla. (Siitä miten suoriuduin voidaan olla montaa mieltä.) Ajamisessa ei sinänsä ollut mitään vaikeaa kun homma toimii perjaatteella kaasu -jarru- kaasu-JARRU!!  Helsingissä ajaminen ei vaan ole ihan yhtä simppeliä kun Kotkassa. Kivaa oli silti!

Siinä vielä kuva kyseisestä kulkupelistä ;) 

Ilta huipentui lätkä- matsiin kun suunnattiin Barona-areenalle seuraamaan Bluesin ja Hifkin kamppailua. Blues juhlisti 30-vuotispäiväänsä ja hedän kotikenttänsä tuo Barona- areena onkin. Mun mielestä ehkä siisteintä oli nähdä Hifkin pelaajista Ville Peltonen, jonka varmasti jokainen jääkiekkoa seuraava tuntee ainakin nimeltä :) Pelin jälkeen sain myös kuulla, että kyseinen peli oli Peltosen 400 liigaottelu! 

Iskän suosikki on aina ollut Blues ja peli päättyikin lukemiin 3-2. Kyllä Espoolaiset juhli ja niin juhlittiin mekin! :) ( Mä oon syntyperältäni Espoolainen ;) )

Sunnuntai-ilta menikin "pikku"-leijonia kannustaessa, eikä varmaan tarvitse edes sanoa miten uskomattoman onnellinen ja ylpeä olen joukkueesta. Matsin aikana tuli revittyä hiuksia ja haukuttua tuomarit pariinkin kertaan, mutta voitto oli täysin ansaittu ja niin hieno!!

Voisin kirjoittaa kyllästymiseen asti jääkiekosta, mutta tää ei ole mikään urheilu-blogi, enkä mä ole ammattilainen, joten jätän tarkemmat analyysit niille kuuluville sivustoille ;) 

Sunnuntaina lähdettiin ennen matsia siskon kanssa kotiin ja pukeuduin ihan normaaliin löysään villapaitaan ja legginsseihin! (Piti mainita erikseen kun ystäväni ihmetteli miksi olin niin nättinä sen takia, että palasin vaan takaisin kotkaan. Kiitos siis kohteliaisuudesta pupu, mutta ihan normaalilta näytin :D ) 

Vielä vähän kuvia viikonlopun ostoksista :) Suihkusaippuoista tuo kookos ainakin tällä hetkellä tuoksunsa puolesta mun suosikki. Kumpaakaan en ole vielä käyttänyt, joten saa nähdä, mutta ennakkosuosikki on ehdottomasti kookos.

Naamarasvaa ei koskaan voi olla liikaa, ainakaan mulla ja tuo päivävoide on ihanaa.

 Sain lahjaksi salikengät ja niillä kelpaa sitten tepastella juoksumatolla ja muuten vaan ympäri salia ;)

Edgard Allan Poen - kootut kertomukset oli ehkä paras löytö, varsinkin kun hinta oli alle kympin! Poen tarinoista on tehty myös kehuttuja käännöksiä, mutta oma versioni on alkuperäiskielellä. Englanniksi tarinat vain pääsevät enemmän edukseen, vaikka joidenkin lauseiden ymmärtäminen vaatiikin enemmän keskittymistä.

Kuvassa jostain syystä mun sohva näyttää pökäleen ruskeelta, mutta oikeesti se on punertava. Väri on lähempänä burgundinpunaista kun ruskeaa, enkä oikeastaan tykkää siitä. (Ehkä ensikesänä voin ostaa mieluisamman värisen.) Muuten sohva kyllä kelpaa mulle, mutta pointtina on tuo viltti!!

Kyseinen torkkupeitto on siis Irlannista ja sain sen lahjaksi yhdeltä perheeltä kenen poika oli samalla luokalla yhden "oma poikani" kanssa. Tulin tosi hyvin toimeen perheen isän kanssa ja mentiinkin useasti puistoon samaan aikaan lasten kanssa ja yhtenä kevätpäivänä sain aidon Avoca-peiton. Olin niin otettu ja purskahdin itkuun kun luulin kadottaneeni sen. Onneksi viltti löytyi ja sain sen iskältä mukaani <3 Tuota vilttiä en kadota ikinä!

Saatiin myös monta erilaista rannekorua tuliaisiksi Balilta ja nyt mulla on koruja jokaisen kellon kanssa :D

Pikkuhiljaa pitää myös alkaa tottua siihen, että vuosi 2014 on alkanut ja huomenna loppuu löhöily ja jatkuu aherrus! Vähän jännittää, mutta nyt odotan vuodelta niin paljon! Mä päätin, että tästä tulee hyvä vuosi :)

Vielä kerran kaikille hyvää vuotta ja jaksamista :) Kiitos kun olette lukeneet ja kommentoineet, ootte ihania :) Jatkakaa samaan malliin! ♥♥♥♥