Huomenta kaikille! Uusi viikko on taas alkanut ja myös uusivuosi lähenee. Joulukalenterin luukut on nyt käyty läpi ja viimeisessä luukussa pohdinkin vähän ajan kulumista ja sen nopeutta. Vielä ennen vuoden vaihdetta yritän saada pois alta joulun postaukset ja aloitankin viime viikonlopusta kun vierailimme isäni ja hänen vaimonsa luona Helsingissä.
Reissu alkoi perjantaina ja päättyi jo lauantaina, joten meininki oli vähän "Ne tulevat, syövät ja lähtevät"- tyyppinen. Tammikuussa olisi kyllä tarkoitus mennä uudestaan käymään, mutta poikaystävät saattavat jäädä kotiin.
Aloitetaanpa mahtavalla kuvalla siskostani! Laura on niin söpö, ihan kuin jääpalan sisään olisi heitetty ja pistetty kestojäähän ;D
Viikonloppu oli erittäin tapahtumarikas, mutta hyvin mummo-sielu pysyi perässä, vaikka Helsingin keskustassa saattoi vähän väsähtää ja ruuhka järkyttää. (Alkaa olemaan niin monta vuotta jo Kotkassa takanapäin, että ruuhka todellakin tuntuu ruuhkalta!)
Kaiken lisäksi hilluin upeiden ihmisten keskellä tämän nököisenä. Eipä tullut vastaan yhtään samanlaista nuttura tukkaa.
Kuitenkin! Vierailimme lauantaina Luomuksessa (Luonnontieteellinen keskusmuseo) jonka kaikki bussilla Helsinkiin matkustaneet ovat varmasti elämänsä aikana nähneet useammin kuin kerran.
Yllä oleva hirvi on ainakin itselleni todella tuttu näky.
Rakastan vanhoja taloja ja varsinkin Helsingin rakennukset ovat aina miellyttäneet silmää. Luomuksen rakennus on upea ja huomiota herättävä ja on ihme ettei olla siellä ennen vierailtu, vaikka iskän- ja Merjan kanssa on muuten tullut museoita kierrettyä.
Syy miksi alunperin lähdettiin Luomukseen oli se, että siskopuoleni esikoinen oli yökylässä ja päiväksi haluttiin keksiä kivaa ja erikoisempaa ohjelmaa nuorelle herralle. (Itse en tosin ollut mukana suunnittelussa.)
Ilmeistä päätellen Luukas nautti ja voin vaan kuvitella miten paljon siistimmältä kaikki näytti eskari-ikäisen silmissä.
Näyttely oli rakennettu jokaiseen kerrokseen ja kaikki niistä olivat yksilöllisiä, monipuolisia ja selvästi panostettuja. Onneksi meillä kävi tuuri ja samaan aikaan ei ollut hirveää ryysistä, mutta silti ympärillä näkyi ja kuului kansainvälisiä vieraita. Jos saisin ulkomaalaisen vieraan yllätyskäynnille olisi Luomus varmasti hyvä vaihtoehto päivän aktiviteetiksi. Myös Kotkan kummipojan voisi ehdottomasti tuoda isompana kantsomaan näyttelyä, sillä niinkuin jo kirjoitin lapsille näyttely on varmasti vielä upeampi kuin meille "aikuisille."
Kuvaaminen paikassa oli sallittua, mutta yritän säästellä kuvissa, vaikka parisataa niitä taas tuli otettua. Tämä näyttely pitää kokea itse.
Mun mielestä yllä olevan kuvan pikkuelukat näyttää pelottavalta luuranko- zombie- vaellukselta! (Voiko noin edes kirjoittaa?)
Toteutus oli mainio ja esimerkiksi luokkaretkellä oleville lapsille saisi tekemistä sillä paikka sisälsi monia yksityiskohtia, jotka me vain ohitimme.
Esimerkkeinä kerroksissa olevat puhelimet joista kuului erilaisia ääniä. Kuuntelimme parit puhelut jotka sisälsivät mm. aallon loiskintaa ja jotain määkimistä, mutta jos olisimme kuunnelleet kaikki olisimme varmaan vieläkin siellä.
Monessa kerroksessa oli myös kymmenittäin lipaston laatikoita, jotka sisälsivät kaikkea pikkuista, kuten ällöjä ötököitä ja matoja. Niihin oli kuitenkin panostettu niin paljon aikaa, että niidenkin tutkimiseen olisi voinut käyttää toista tuntia.
Pojat myös pelasivat hetken aikaa jättikokoista lautapeliä ja tutkimme pari minuuttia erilaisia kiviä suurennuslasin kanssa. Pientä tekemistä oli kokoajan.
Ajan käytössä tuotakin seinää olisi voinut tutkia yksistään lähes puolitunta. Olin kuitenkin innokas näkemään kokoajan uutta ja nyt näin valokuvien muodossa ehtii tsekkailemaan monet jutut tarkemmin läpi.
Alussa jo mainitsin rakennuksen kauniista ulkomuodosta, mutta ei sisälläkään ollut sen hullumpaa.
Kerroksien nähtävyydet oli tehty upeiksi ja monessa kohtaa pääsi hyvin "keskelle" luontoa.
Huomasin tämän laatikon jo kaukaa ja sain ihmeelliset tarina- vibat. Oikeasti taisin ajattella Jänis- ja kilpikonna tarinaa, mutta pikkuvikoja! Ehkä keksin itse uuden tarinan näistä kahdesta.
Myös Suomen luontoon oli nähty vaivaa ja se taisi olla yksi suosikeistani.
Taisin korostaa liikaa sitä, että Luomus sopii hyvin lapsille. Kyllä ilmeestä jo näkee, että Jenni-ihmisetkin nauttivat.
Luomuksessa saimme aikaa kulumaan sen pari tuntia, mutta ihan mahdollista olisi ollut viettää puolet enemmänkin. Me ollaan vaan niin nopeita näkijöitä ;)
Luomuksesta suuntasimme kaupungin vilskeeseen ja sen jälkeen saatiin todella hyvää ruokaa!!
Viikonloppu oli ohi silmänräpäyksessä, mutta maanantait yleensä laahaavat ikävästi eteenpäin. Toivottavasti kaikilla on miellyttävä viikon alku. Reippaasti eteenpäin sillä ainakin meillä on lunta! ♥ ♥