Riddles in the dark

Huh huh kuinka synkkä ilma tänään onkaan ollut! Oma iltapäivä on mennyt suosiolla ihan vain sisällä hengaillen ja pieniä kotijuttuja tehden. Mitään varsinaisesti hyödyllistä en kuitenkaan ole saanut aikaan. Tuo sää oikeasti vähän masensi! Jos ensiviikolla jatkuu sama täytyy keksiä jotain mielen nostatus juttuja, että jaksaa kahlata taas koulukirjoja läpi!

Ensimmäisen kuvan ilme kuvaa ehkä parhaiten mun perusfiilistä. Silmät tuijottaa jonnekkin kaukaisuuteen ja pään sisällä oon Kiinaakin kauempana. Kun joku kysyy multa jotain en voi vastata, koska mulla ei ole mitään hajua missä mennään. Onneks aina voi hymyillä.

Käytiin taas kuvailemassa yhtenä tän viikon synkkänä päivänä. (Oliko tällä viikolla muita kun synkkiä päiviä?)  Viiima oli ihan hirvee, eikä sateelta vältytty tuonakaan päivänä, mutta silti meillä oli ihan mahtavat fiilikset. Sumua oli jokapuolella ja ainoo mikä puuttu oli zombie apocalypse.

Tuolta ne zombit kohtaa tulee, mutta mun ilmeestä päätellen ei vois taas vähempää kiinnostaa. (Onneks oon kattonu niin paljon Walkin Deadia, että selviäisin ihan varmasti!) 

Tai sit en.. Onneks ei kuitenkaan näkyny yhtään zombia, vaikka ton kuvaus session jälkeen taisin ite muistuttaa aika paljon sellasta..

Oikeesti missä mun rusketus on?! Sain nauttia auringosta melkein puol vuotta ja väriä muhun tarttui jo kauan ennen kesää, vaikka valitinkin että rusketun hitaasti. Ei vaan oo reilua, että joudun keräämään väriä itteeni melkein puol vuotta ja toteamaan yhden pimeän kuukauden jälkeen menettäneeni sen kokonaan. 

Jostain syystä näin syksyn tullen mun tekee ihan hirveesti mieli pitää mekkoja. Vähän outoa sinänsä, että juuri kun saatiin nauttia pitkästä ja kuumasta kesästä (sekä piiitkästä keväästä kiitos Irlannin <3) ja oli mahdollisuus kuukausien ajan käyttää mekkoja niin en käyttänyt..  Ei siinä mitään ihan tosi fiksua lähteä aamuisin liikkeelle sukkahousuissa ja minimekossa kun lämpömittari näyttäää -6..
No ainakin seuraavat pari viikkoa mahdollisesti pysytään koko päivä plussan puolella niin kai se on ihan ok... Tällä hetkellä vaate unelmoin kultaisena kimmeltävistä kengistä, mustista mekoista ja sukkanauha viritelmistä <3 (Onneksi kaikesta voi unelmoida ja mihinkään ei oo rahaa ;)

Kuka bongaa kuvasta tekstin "house of riddles?"  Me ei lähdetty tutkimaan arvoituksia, mutta mun mielestä se oli hauska, vaikkei taiteellisesti mikään ihmeellinen.

Viikko on menny ihan kivasti, vaikka tuntuu päivien vain kadonneen ihan liian nopeasti.
Siskokin kävi tossa yks ilta mua viihdyttämässä ja oli kyllä kivaa <3

Huh huh kun tekisi mieli vaan kirjoittaa ja kirjoittaa. Vois alkaa jo vähä rauhottumaan ja pistää loppuun vielä parit Instagram rakkaudet.

Leijonasydän oli ihana, ajatuksia herättävä ja karu elokuva. Mun mielestä tarina oli aivan loistava, parissa kohdassa sai nauraa ihan kunnolla ja parissa kohdassa hyppäsin penkissä ja tartuin kiinni kaveriin :D Lahjakkaita näyttelijöitä ja joukossa monia lemppareita, ketkä pystyvät tekemään joka kerta upeita roolisuorituksia. Suosittelen!

 Olen jaksanut myös olla kunnon koululainen aina silloin tällöin, vaikka aina ei millään huvittaisi. Onneksi sain tehtyä pari tärkeää juttua pois alta ja luettua vaihteeksi taas uusia juttuja.

Parasta mitä fiilistelin jo pari viikkoa sitten on jouluhyllyjen ilmestyminen kauppoihin. Erityisesti joulusuklaa on mun suuri rakkaus joka joulu ja taas pääsee sitäkin herkkua napostelemaan <3 Pari levyä täytyy lähettää muuallekkin maailmaan, kuten Puolaan, Irlantiin ja Ruotsiin. Olen onnistunut koukuttamaan pari muutakin <3

Lauantai-ilta alkaa olla jo pitkällä ja tää mummosielu menee lämmittämään glögiä ja ottamaan ihan vaan rennosti. Railakasta viikonloppua <3

Love letters and puppy love

Viikko on taas alussa ja sairastelu jatkuu. Onneksi kuumetta ei ole ollut, joten koko päivä ei ole mennyt ihan lepäilyksi.

Mun Novelle riippuvuus on oikeesti lieventyny ihan hirveesti eikä enää mee kun kolme pulloa viikossa, mutta sen tilalle on muodostunu hirvee Smoothie riippuvuus. Aamu smoothie on oikeesti mulle jo ihan välttämätön. Oon vaan tullu siihen tulokseen, että se moothie kannattaa tehdä valmiiksi jo illalla, koska mikään ei oo hirveempää kello kuus aamulla kun kuunnella sauvasekoittimen ääntä.. (Eikä välttämättä se äänikään, mut unenpöpperössä saattaa aina vähän roiskua banaanit ja mustikat seinille.)

Viikonloppuna tapahtui taas kaikenlaista. Lauantaina suoritin pitkäaikaisen projektini ja siivosin kaikki paperini järjestykseen. Kun ajattelee koulupapereiden siivoamista tulee ensimmäisenä varmaan mieleen sellainen parinkymmenen minuutin projekti, jossa yksi kansio täytetään tärkeistä papereista.. No mun kohdalla se ei ole ihan noin..

Mulla on aivan järkyttävä tapa säilöä aivan kaikki paperit! Siis oikeesti jos joku mun entisistä luokkalaisista lähihoitaja koulussa lukee tätä tekstiä voi olla, että tunnistatte ton sinisen kansion.. Toi sininen kansio on hankittu vuonna 2008 ja sisältö on kyllä myös sen mukainen.. Yhteensä omistan kymmenisen kansiota ja edelleen tuossa lattialla odottaa yksi kansio täyttämistä. (Paperit on kuitenkin järjestyksessä!) Joku saattaa myös bongata mun jääkiekko ihastuksen tuolta yhdestä kansiosta. Oon täyttänyt jokaisen kansion kuvilla ihan aitoon teini meininkiin.

Eikä siinä mitään, että säilytän kaikki koulupaperit, toisaalta ne voi olla ihan hyödyllisiä jos niitä joskus vielä sattuisi lukemaan. Mun toinen ilo on kortit. mä rakastan saada ja lähettää kortteja ihan ilman syytäkin ja olenkin saanut uuteen kotiini näiden kuukausien aikana jo 3 korttia. Lukiessani vanhoja kortteja luulin, että ensimmäiset korttini ovat rippikouluajalta. Tarpeeksi kauan kun kaivelin niin löysin synttärikortin jonka oon saanu mun serkulta kun oon täyttäny 12! Mulla on tallessa myös kirje, jonka mun kaveri lähetti mulle kuudennella luokalla! Tuli niin outo fiilis sitä lukiessa. Me ollaan oltu pieniä :)

Nauroin myös moneen kertaan silmät vettä valuen kun löysin hauskoja kortteja lapsilta vuosien varrelta. Ensimmäisenä tietysti omien irkku poikieni piirrustukset lämmittivät sydäntä, mutta myös erään ihanan päiväkodin lasten sanat naurattivat! "Jenni on hyvä matikassa" on ehkä hienoin kohteliaisuus mitä olen ikinä saanut kuulla, tämä tosin johtuu siitä, että se on myös niin kaukana totuudesta kun olla ja voi.  En ikinä voi unohtaa tätäkään lapsiryhmää <3 (Oli noi muutkin kohteliaisuudet ihan kivoi ;)

Tän koira kortin sain kun vaihdoin kasiluokan jälkeen koulua. Kirkkonummelta lähtö Kotkaan oli iso askel elämässä ja kortin takana olevat sanat "Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Kaikkea hyvää!" tuntuvat vieläkin mahassa. En unohda miten istuin auton takapenkillä pelkääjän paikan takana ja hyvästelin keltaisen rivitalon palan.. 

Lisa you are the best Irish girl ever <3 

Pingviini kortti on ehkä paras jäähyväiskortti ikinä! Tuossa kuvassa on kaikki se mitä annoin itsestäni Irlannille Lisan silmissä. Vietettiin niin monta ihanaa iltaa niin juhliessa kuin Lisan kotona vain ollessa. Mulla on ikävä pingviini terapiaa :( Lisa oli muuten ainoa ihminen ketä hyvästellessä en itkenyt. Niin mahtava tyttö kyllä kyseessä. 

Korttien lisäksi oon säästänyt kaikki lentoliput Suomi- Irlanti välillä (myös välilasku liput kuten Suomi-Frankfurt) Irlannista ostettuja juna- ja bussilippuja, sekä kuitteja erilaisista kaupoista.. Nii ja mulla on myös Dublinin taksin numero. 

Yllä oleva kuva on opon arviointi mun 9 luokan oppimispäiväkirjasta. Olin harjottelussa päiväkodissa ja muistan vieläkin, että rakastin jokaista päivää. Miksi säästin arvioinnin? Koska se tuntuu vieläkin hyvältä.

Joanna, kocham cię <3

Olen ikuinen romantikko (niinkun varmasti jokatoinen maanpäällä elävä nainen) ja olen pariin (tuhanteen) kertaan toivonut saavani rakkauskirjeen. Selatessani papereita löysin parikin niin kaunista kirjoitusta, että pillitin hillittömästi olohuoneen lattialla nalle ja pikku-pingviini kainalossa ja kirje sylissäni. Niitä oikeita koskettavia kirjeitä löytyi kaksi kappaletta ja molemmat kirjeet liittyivät ihmisiin, ketkä jouduin hyvästelemään lähtiessäni Irlannista. (Nyt itkettää taas.)

Ida <3 My Swedish wife :)

Idan tekemä syntymäpäiväkortti on oikea rakkauden osoitus <3 

Kaikki nuo muistot tekivät hyvää ja huomasin kellon olevan jo yhden paikkeilla yöllä kun vihdoinkin maltoin lopettaa.
Hihittelin myös Antero Mertarannan kehystetylle nimmarille. Siinäkin hauska tarina mitä muistella. Kaikki ne muistot mitkä tuona yönä kävin läpi antoivat mulle ihan mahdottomasti voimaa ja tahtoa jaksaa arjessa. Välillä tuskastelen oman hamstraamiseni kanssa, mutta toisaalta yhtäkään omasta mielestä turhaa asiaa en ole säästänyt.. Täytyisi hommata toinen samanlainen kori, jutut nimittäin pursuu vähän yli. Mistään en kuitenkaan luovu!

Kauhean tunnepohjaisen lauantain jälkeen saapui sunnuntai ja pentu rakkaus pääsi valloilleen <3

                                                                     Kääpiöpinseri Arvo olet ihana :)

 Pentu ei siis ole minulle, vaikka rakkaus eläimiin ja varsinkin koiriin on aina ollut voimakas. Tiedostan kuitenkin oman elämäntilanteeni ja resurssini, joten ei koiraa mulle. Tämä pentu sai kuitenkin niin rakastavan, hyvän ja huolehtivan kodin, että mielelläni käyn pentua hoitamassa silloin tällöin :) Tuleehan Arvosta tavallaan mullekkin perheenjäsen :)

 Tälläinen pieni paketti sulattaa ihan kenen sydämen tahansa! Varmasti tekee mieli halia ja antaa pusuja!

 Leikitettiin Arvoa eilen illalla kunnes pikkuinen simahti (pariinkin kertaan) Pieni pentu on niin suloinen.

 Tänään aamulla Arvo pääsi vähän nuuhkimaan ulkonakin, mutta kylmän takia ei pikkuinen saanut kauaa pihalla hyppiä. Uusi ja jännittävä maailma!

Aamulla maltoin lähteä kotiin ja omiin puuhiini. Kauheeta kun näitä kuvia katsoessa tulee ikävä niin monia rakkaita koiria, joille on joutunut sanomaan hyvästit. Alkaa tuntua vähän siltä, etten oo muuta kun herkistellyt viikonloppuna, ihme itkupilli!

Kuitenkin uusi viikko ja uudet jutut. Ihanaa viikon alkua :)

I'm still alive but I'm barely breathing

Ilma on taas kylmentynyt illan mittaan ja päivän masentava räntäsade on loppunut. Sataakohan viikonloppuna ihan kunnon lunta? 

Monen viikon ajan koulutehtäviä on kasaantunut ja joitakin jäänyt odottamaan "parempaa aikaa" tehdä niitä. Näin perjantaina kun kouluviikko päättyy lävähtää kasvoille se fakta, että tekemistä on ihan valtavasti. 

Ennen kuin edes tutkin tehtäviä ja muodostan jonkinlaisen työjärjestyksen niiden tekoon on stressi tasoni noussut huimiin korkeuksii ja ahdistus on valtava. Paniikki valtaa mielen ja tuntuu ettei mistään tule yhtään mitää.

Syksy on ollut kieltämättä kauhea ja koulun alusta asti elämässä on menty aikamoista vuoristorataa. Nyt kun asiat ovat "rauhoittuneet" ja kaiken pitäisi olla suht tasaista, mun mielessä pyörii erilaisia ajatuksia. 

Mun on helppo löytää hyviä asioita itsestäni silloin kun teen jotain mistä nautin. Kun koulu alkoi mä koin, että mun motivaatio oli aivan mahtava ja saisin kaiken tehtyä täydellä teholla läpi ja voisin olla ylpeä mun suorituksista. 

Kuitenkin jo pariin otteeseen oon repiny hiuksia ja turhautunut omassa pienessä päässäni kaikkeen. Se fiilis oikeesti kun antaa omasta mielestään sata prosenttia jonkin asian eteen ja sitten toteaa, että koko homma pitää tehdä uudestaan turhauttaa aivan älyttömästi. Koulun alusta alkaen on joutunut kyseenalaistamaan itseni moneen kertaan. 

 Tässä ylhäällä olevassa kuvassa mun fiilikset koulua kohtaan tällä hetkellä. Voisinko karata pariksi viikoksi kaikkea tätä? Ryhdistäytyä jossain palmun alla ja palata takaisin kotiin täynnä uutta voimaa?

Osaan olla älyttömän ankara itselleni, koska mulla on kunnianhimoa. Valitettavasti kun tavoitteet ovat liian korkealla ja vastaan tulee pari epäonnistumista liikaa, sitä lannistuu ja turhautuu. 

Eihän mulla asiat mitenkään ihan huonosti ole. Tällä hetkellä nyt tuntuu sekamelskalta, mutta viikonlopun jälkeen näyttää moni asia varmasti paremmalta ja myötähäpeilen mun omalle hysterialle ja itkupotku raivareille. 

Hirveästi projekteja viikonlopulle, mutta mitä mä oikeesti odotin. Koulun eteen täytyy kärsiä. Ainakin tälläsen kenellä ei oo superaivoja...

Tän postauksen kuvat on  eiliseltä illalta tokaa kuvaa lukuun ottamatta. Mulla oli kuumetta ja huono olla, mutta jotenkin ihmeellisesti Mia sai mut vaihtamaan kokohaalarin parempiin vaatteisiin ja naaman näyttämään suht terveeltä.

Eilen illalla ilmassa oli ihan lumen tulon tuntua, mutta ei sitä odotuksista huolimatta vielä satanut. Kaunis ilta oli jokatapauksessa ja olo vähän virkistyi hetkeksi kun sai raitista ilmaa. 

Ajatella, että kohta on jo joulu. Ennen sitä ehdin vielä synttäreitäkin juhlia ja niitä kauan suunniteltuja tupareita järkätä. Saa nähdä mitä tässä ehtii vielä ennen joulua!

Nyt tukka putkella kohti uusia pettymyksiä!

Ihmeellistä sekasikiö kirjoitusta taas tänään, mutta sellainen sekasikiö mä olenkin ;)

                                                                                                                            Nyt hyvää yötä! :)

Dance with me tonight

Heippa hei kaikille!

Viikko on lopuillaan, mutta kamala kuume ei hellitä millään. Koulussa jaksoin tänään ihan hyvin olla, mutta heti kun pääsin kotiin hujahtivat asteet taas ylös päin ja nyt tukkonokka ja kuume kylmyyden yhdistämänä piiloudun peiton alle pahaa maailmaa karkuun.

Viime viikonloppuna ehti tapahtua kaikkea kivaa ja viimeisenä täysin terveenä sunnuntaina tehtiin jotain aivan ihanaa!

 Käytiin porukalla Kouvolassa katsomassa aivan ihania pieniä kääpiopinserin pentuja ja pakko sanoa, että olen rakastunut. Kyseinen rotu ei ole itsessäni koskaan herättänyt sen kummempia mielipiteitä, mutta 

näiden pentujen leikkiä katsellessa nousi kauhea pentukuume. 

Meillä on aina ollut kotona koiria ja itsekkin olen saanut aina vastuun kantaa omasta koirastani. Oma koira on ollut pitkään siis unelmana, mutta tiedän ettei minkäänlainen kotieiläin sovi tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. 

Kuvat olivat kauhean epätarkkoja huono valaistuksen takia ja muutenkin tuossa tilanteessa ei kauheasti
malttanut kuvailla ;)

Itse olisin voinut kahmia jokaisen pikku söpöliinin mukaani <3 Aina on kuitenkin kiva unelmoida ja pääsenhän mä pentuvahdiksi aina silloin tällöin :) 

Muuten sunnuntai meni myös ihanissa merkeissä. Sauna ja ryynimakkaraa, sekä ihana leffa (ainakin mun mielestä ;)

Ennen nukkumaan menoa sain kunnian valita leffan ja Viaplayn ihmeellisestä maailmasta löysin elokuvan nimeltä "The odd life of Timothy Green."

Tarina kertoo pariskunnasta, ketkä eivät pysty saamaan omia lapsia. Timothyn avulla pariskunta valmistautuu vanhemmuuteen ja hakevat adoptiolasta. Timothy on ehkä maailman suloisin lapsi ja tosta elokuvasta tuli mulle ihana olo <3 Ei ilmeisesti siis mikään äijä leffa, mut just sopiva mulle :) On jännä miten tykkään niin laidasta laitaan erilaisista elokuvista.

Tässä pari ihanaa repliikkiä leffasta:

Timothy Green: Please, don't ask about my leaves.

Uncle Bud: Did you know that I invented the peanut butter and jelly sandwich?
Timothy Green: Did you know that I'm a big fan of your work?

Jim Green: Have a great day!
Cindy Green: That's too much pressure..
Jim Green: Have a day you have!

Coach Cal: Why are you smiling?
Timothy Green: Because I can only get better.

Innostuin leipomaan pari päivää sitten broilerpiirakan. Ens kerralla käytän enemmän mausteita, mutta kyllä se näytti noinkin maistuvan :)

Eilen kun maailma tuntui taas kauhean kylmältä paikalta, piipahti mulla parikin vierasta kyläilemässä. Mia leikki myös lintubongaria ja pikkuisessa puussani oleva Tilhi pääsi kameran ikuistamaksi. (Silti mä haluan tuosta puusta eroon.)

Eilen illalla ilmassa oli selvästi talven tuntua ja Mia napsi pari ihan mukavaa kuvaa. Kun koko päivän vaan makaa sisällä tekee ihan hyvää päästä vähän haukkaamaan happea. En vieläkään tajua miten Mia sai mut näyttämään noin terveeltä ;) 

Nyt haluaisin tosiaan vain piiloutua peittojen väliin, mutta kauppareissu ja ruoka olisi vielä tehtävä. Oi huoh kun välillä olisi kiva asua mummilla. Mummi kyllä jaksaisi pitää huolta <3 

Palailen vielä myöhemmin, koska eiliseltä illalta saatiin parikin kivaa kuvaa ja mulla on vieläkin kirjoitettavaa ;) 

“Autumn seemed to arrive suddenly that year. The morning of the first September was crisp and golden as an apple...”

Hyvää huomenta kaikille! Jos joku ehti jo ihmettelemään miksi otsikossa puhutaan syyskuusta, vaikka ihan selvästi ollaan jo lokakuussa niin totean vain, että lukekaa Harry Potter. 

Kaikki ovat varmasti huomanneet miten kaunista ulkona on. Luonto on näyttänyt viimeisten viikkojen aikana niin kauniilta, että jopa kaupungin vanhat, harmaat juopot ovat näyttäneet kauniilta oranssien ja keltaisten lehtien keskellä sammuneina. Yhtenä päivänä ne harmaisiin pukeutuneet, haisevat olennot istuivat yhdessä puistonpenkillä ja mun mielestä se näky oli oikeasti kaunis!

Mulla on ollut tarkoituksena jo ikuisuuden kuvata tätä ihanaa luontoa, mutta jotenkin kaiken kiireen ja muun kaaoksen keskellä se on vain jäänyt.

'

Huono selitys sillä loppujen lopuksi näidenkin kuvien ottamiseen meni aikaa alle tunti. (Tietysti syynä voi olla myös hyvä kuvaaja heh,heh)

Näiden kuvien oton aikana mulla oli jo aika heikko olo, mutta oikea kuume iski vasta myöhemmin samana päivänä. Aikaisemmin päivällä olin jo käynyt tarkistuttamassa kurkkuni joka tuntui siltä kuin olisin nielaissut kaktuksen.

Yllätys, yllätys taas kerran turvonneet nielurisat.

Tiistai ja keskiviikko onkin mennyt sängynpohjalla ja popsien buranaa..

Silloin tällöin olen yrittänyt käydä haukkaamassa vähän happea ja joka kerta olo on kyllä parantunut. Muhun on kyllä aina vaikuttanut todella voimakkaasti se millainen sää on ja tällä hetkellä kaunis syksy saa mut jaksamaan paremmin. 

"Autumn is a second spring when every leaf is a flower." 

Toi ihana pyöröhuivi on muuten mun suosikki kaikista syysvaatteista! Okei saappaat menee kaiken edelle, mutta vähintäänkin seuraavana suosikkina tulee ehdottomasti tuo iso huivi jonka sisään voi piiloutua tuulelta ja muuten vain kylmältä ilmalta. Tuo huivi on myös täydellinen peitto jos koulussa alkaa tuntua siltä, että tarvitsee vähän lämpöä ja pelkää aivojen jäätymistä. Peitosta riittää myös vierustovereille niin kuin  Outin ja Annan kanssa todettiin <3 

Tsekkasin ens viikon säätä ja totesin, että kylmällä linjalla jatketaan ja auringosta täytyy nauttia tällä viikolla oikein kunnolla, koska jos Pekka Poutaan on luottamista niin ensviikolla sitä ei näy.. (Hyvin tää auringosta nauttiminen sujuu sängyn pohjalla..)

Onko muuten parempi, että kirjoitan kuvaan liittyvät fiilikset kuvan yläpuolelle vai onko ne parempi kuvan alapuolella? Mulla oli tähän joskus joku järjestys, mutta niinkuin yleensä mä alan sekoilemaan ja kadotan mun hienot systeemit.

Mun mielestä on parempi jos ensin näkee kuvan ja sitten vasta lukee siihen liittyvän tarinan kuvan alapuolelta. Jostain syystä kuitenkin monessa kirjoituksessa heittelee kuvan tarinat miten sattuu. Nooh ensikerralla paremmin vai miten se meni. 

Alla olevassa kuvassa oon kunnon Narnia nörtti!

Eikö teille tuu sellasia Narnia fiiliksiä tosta kuvasta? (Tietääkö kukaan edes Narniaa? Oonko mä ihan vajakki ;) 

Kuvailujen jälkeen eksyin vielä hetkeksi Mialle ja ihana ystäväni menetti hermonsa mun kipeily vikinän takia. Mia jopa teki mulle ihanan Pikku Myy nutturan, että mulla olisi mukavampi sairastaa kun hiukset ei liimautuis kuume houreissa naamalle, mutta mä vaan valitin. Kiitos kuitenkin muru, teit mulle paremman olon <3

Kaksi perättäistä iltaa olen sytyttänyt oman lyhtyni kynttilän palamaan (Yllätys, että mun kynttilä on pinkki) Myös naapurit ovat tehneet saman ja eilen illala meidän piha oli maailman kaunein. 

Pienessä omenapuussa roikkui kolme pientä kynttilää, lyhdyt ovien vieressä ja pihalamppu tekivät ihanan fiiliksen eikä pimeys tuntunut yhtään pahalta. Mä asun kyllä ihan ykköspaikassa <3 (Tän ajatuksen kanssa elän todennäköisesti ihan yksin ;)

Nyt tän niiskuttajan on aika saada päivä käyntiin ja ehkä mä jaksan jopa tehdä ruokaa. Hyvää viikon jatkoa ihanat, mulla on vielä kirjoitettavaa, joten palailen loppuviikosta <3 

Koskakohan tulee lunta?