Saavuttiin meidän ihanalle hostellille siinä kahdentoista paikkeilla perjantaina. Heti vastaanotossa meitä oli vastassa erittäin miellyttävä ja avulias mieshenkilö, joka asiallisella ja mukavalla palvelullaan sai meidät heti vakuuttuneeksi siitä, että tämä hostelli oli hyvä valinta.
Kaikki oli tehty turisteille erittäin helpoksi ja oikeastaan tuosta listasta saatiin hyvin valittua ne meidän omat tekemiset. Oltiin tietysti kotona jo päätetty mitä halutaan nähdä, mutta hostellista sai ostettua kätevästi kaikki matkaliput ja tehtyä varaukset. Erittäin helppoa!
Meidän huone oli ensimmäisessä kerroksessa (tai siis toisessa. Alhaalla oli vastaanotto, keittiö, ruokasali, olohuone yms..) Nukuttiin kuuden hengen huoneessa mikä ei ollut ongelma. Alunperin lippuja varatessa haluttiin vain naisille tarkoitettu huone, mutta myöhäisen varaamisen takia (ööh viikko etukäteen.) Oli paikkoja vapaana enää sekahuoneissa.
Jaettiin huone siis kahden muun tytön ja kahden pojan kanssa. Tytöt oli tosi kivoja, vaikka ne vietti vaan yhden yön tuolla ja pojista en sano mitään muuta kun, että ruotsalaisesta ne oli kivoja.
Tää näkymä mulla oli suurimman osan ajasta tossa huoneessa. Oikeastaan ei siellä muuta tehty kuin nukuttu ja mun tilanteessa sitä tapahtui aika paljon perjantaina ja sunnuntaina.
 |
| Ida huomautti, että tää on suoraan mun elämästä. Ei mulla vaan oo koskaan aikaa etsiä saman parin sukkia!! |
Yleistilat oli ihan älyttömän siistit! Porukkaa oli laidasta laitaan, mutta suurimmaksi osaksi parissa kympissä mentiin. Ihmiset oli mielenkiintoisia ja kaikkialla oli tosi värikkäitä juttuja. Meillä oli ilmainen netti, telkkaria sai katsoa, leffoja oli tarjolla sekä pleikkari. Hintaa yhdellä yöllä oli 25 euroa.
Hostellin nimi on siis Snooze ja se sijaitsee aivan täydellisellä paikalla ihan juna-aseman lähettyvillä. Jos siis teillä on suuntana Galway, niin tämä on ainoa oikea hostelli! Aamupala sisältyi hintaan, omaa ruokaa oli mahdollista väsätä keittiössä ja tiskitkin laittoi vaan tiskikoneeseen. Paras paikka!
Maanantaina otettiin rennosti. Viideltä piti olla juna-asemalla ja päivä meni kierrellessä kaupoissa. Painavat laukut sai jättää hostelliin ja ne noudettiin vasta just ennen lähtöä.
Galwayssa oli erittäin helppo liikkua, koska kaikki paikat ovat aivan lähellä. Tosi miellyttävää ja ihanaa.
Ida bongas tän ravintolan perjantaina kun mä makasin illalla kivuista lamaantuneenä sängyssä. Ne ketkä ei siis tienny oon aivan mahdoton Pushing Daisies- sarja fani ja tää paikka sulatti mun sydämen.
Toi teksti ois hyvä muistaa aina <3 :)
Sisällä ei valitettavasti ollut niin ihanaa väriloistoa mitä tässä ihanassa sarjassa saa nauttia, mutta kyllä toi seinä ja katossa roikkuvat hatut oli aika hienoja! Söin muuten törkeen hyvää sieni-kana- piirakkaa!
Irlannissa kaduilla on aina jotain nättiä, kaunista tai/ja erikoista. On meilläkin noita pyöriä näkynyt, mutta tykkään siitä, miten täällä aina panostetaan katukuvaan. Sen takia Suomessa mun sydäntä erittäin lähellä on Porvoon kadut.
Idalla oli tehtävänä löytää perheensä pienelle tytölle syntymäpäivälahja, joten kierrettiin siinä päivän aikana ihan liian monta kauppaa mun makuun. Lelukauppojen lisäksi kun oli pakko käydä myös jokaisessa vaatekaupassa, huoh.
Tää oli maailman siistein juttu ikinä! Yhdessä lelukaupassa oli ohjattava R2-D2 robotti!! Niin magee! Myyjä oli vielä niin ihana, että anto mun leikkiä tolla sen aikaa kun Ida mietiskeli lahjaa. (Okei me oltiin tossa kaupassa yli tunti eli en ihan koko aikaa leikkinyt.)
Mulla ei tässä kohtaa ollut enää yhtään rahaa ja, vaikka mulla olisikin ollut niin 58 euroa olis ollut vähän liikaa. Kohtelias myyjä kertoi, että hänellä on kotona samanlainen ja voin toki mennä hänen luokseen joskus leikkimään sillä. Kohteliaasti kerroin tälle pojalle, että asun Dublinissa, joten tuskin onnistuu.. Ei oikeesti Ida ei ikinä lopeta mun kiusaamista tosta tyypistä!
Lopuksi vielä kuvia mun lempikaupasta mikä löytyy myös Dublinista..
Toi myyjä ei välttämättä tykkää, että just sen päälaki on ikuistettuna mun blogissa, mutta niin siisti tyyppi oli kyseessä, että pakko vähän todistusaineistoa laittaa.
Toi sen piirrustus oli ihan älyttömät, törkeän, upean, siisti!!
Galwayssa suurin osa ihmisistä on hirveän taiteellisia. En osaa sanoa miksi, mutta tuolla ihmisillä näkee paljon enemmän lävistyksiä kun esimerkiksi Dublinissa mikä on aika erikoista ottaen huomioon, että Dublin on pääkaupunki. Kuitenkin kaikilla on tatuointeja! Siis oikeesti vähintään joka toisella vastaantulevalla Irlantilaisella on jonkunlainen tatuointi ja useimmiten sieltä hihatatuoinnista näkee Shamrockin. (Shamrock= Apila) Tatuoinnit siis on ihan normaalijuttu, mutta lävistäminen ei? Monella ihmisellä kenen kanssa puhuin oli myös joku harrastus liittyen musiikkiin, taiteeseen tai johonkin ihan random-juttuun, kuten kalastamiseen :D
Just noiden ihmisten takia mulla oli hauskaa baarissa. Käytiin vain yhtenä iltana ja kaikki kuvat on Idalla, mutta mulla oli kivaa, vaikken pystynytkään juomaan. Selvänä sitä kuitenkin pystyi paremmin juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja kun mun ruotsalainen hillu jossain missä lie niin mä sain paljon uusia tuttuja.
Tää oli nyt todennäköisesti mun viimeinen höpöttely Galwaysta ja nähtävästi ihme sekoitus perjantai-maanantaista. Lopussa vielä kuva väsyneestä matkaajasta maanantaina. (Ripset vähän miten sattuu, tukka lytyssä ja muuten niin nuhjuisena, että voi voi.)
Mulla ja Idalla on tapana tehdä jokaisesta reissusta sellainen unohtumattomien tapahtumien-lista. Niissä on aina jotain avainsanoja (Kuten R2-D2, joka muistuttaa siitä lelukauppa-episodista.) ja sitä listaa on aina kiva lukea myöhemmin ja todeta miten hauskaa meillä on oikeesti ollut! Musta tuntuu, että meille tapahtuu aina kaikenlaista ja välillä ainakin Idan perhe kuuntelee niin epäuskoisena, että miten meille kahdelle voi aina sattua ja tapahtua niin paljon? Siinä hyvä kysymys!
Mä lähden tän pikaisen postauksen tiimoilta nyt viettämään sunnuntaita! Kiva viikonloppu on ollut ja tästäkin päivästä pitäisi tulla todella kiva! Palailen illalla viikonlopun tunnelmien merkeissä, heippa vähäksi aikaa!
