Mä oon niin kauheesti myöhässä kaikkien siistien juttujen päivittämisessä ettei mitään rajaa! Asian positiivinen puoli on se, että ainakaan mulla ei ole tekemisen puutetta kun edes blogia ei kerkeä päivittämään, mutta toisaalta mä oon eläny niin hirveellä vauhdilla, että moni kiva juttu on kadonnu jo muistin sopukoihin ennen kuin muistan siitä kirjoittaa.
Pyydän jo etukäteen anteeksi ja varoitan, että tästä tulee sekavaa postausta. Jos mulla olisi enemmän kärsivällisyyttä olisin ehkä voinut jakaa kuvia ja asioita moneen eri postaukseen, mutta mä haluan saada käsiteltyä tän asian nyt, joten ainakaan tähän aiheeseen en näin perusteellisesti enää palaa.
Mä nyt kuitenkin yritän kirjoittaa jotenkuten loogisessa järjestyksessä ja alotan ihan "once in a lifetime" - kokemuksella eli St. Patrick's viikonlopulla!
Ihan yksinkertaisuudessaan St. Patrick's pävä eli Irlannin kansallispäivä on aivan uskomaton tapahtuma! Virallinen kansallispäivä on 17. maaliskuuta, mutta juhlinta aloitetaan tosiaankin kolme päivää aikaisemmin ja kaikki huipentuu tähän seitsemänteentoista päivään. Pyhän Patrickin päivä on muutenkin älyttömän upea ihan maailmanlaajuisesti eikä mitään muuta päivää juhlita niin monessa eri maassa kuin St Patrick's päivää, joten repikää siitä! Mä en todellakaan tiedä kaikkia, mutta mm. Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat ainakin muistavat kyseistä päivää.
En tiedä tekikö toi teihin mitään vaikutusta, mutta kaiken ton tiedon jälkeen mä oon erittäin ylpeä siitä, että juuri Irlannissa olen saanut elää ja muutenkin tutustua tähän upeaan maahan. Ottakaa huomioon, että Irlannissa on sellaset 6 miljoonaa asukasta, joten kokonsa tai ihmismääränsä puolesta on uskomatonta miten paljon Irlantia arvostetaan.
Juhliminen alkoi torstaina kun paikalliset alkoivat valmistella tehosteita ja turistien täyttämät lentokoneet laskeutuivat Dubliniiin. (Niin sitä Jennikin ihan kaksin käsin..)
Mä alotin oikein lahjakkaasti juhlimisen perjantaina ja ihan vain Irlannin kunniaksi aloitin viinin juomisen. En tunne itseäni enää.
Aloteltiin jonkun suht random tytön kämpillä ja sieltä siirryttiin sit baariin. Mä en tainnu koko iltana nähdä kun viisi Irlantilaista, muuten hengasin ranskalaisten ja mun omien tyttöjen kanssa. Baareissa meillä on aina sama niin tylsä rutiini, että oon ottanu ihan tavaksi kadota heti narikassa ja etsiä uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Tää mun ylisosiaalisuus korostuu baarissa kun ryntään melken heti ulos ja notkun jossain nurkassa tyyliin tähtiä katsellen. Ei sitä yleensä tarvii kun pari minuuttia odottaa ja johan on seuraa. Se on niin siistiä, ihmiset vaan juttelee!
Lauantai oli sillei puoliks töitä ja sunnuntaina se oikea odotettu päivä!
Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran kun puhuttiin koko St. Patrick's päivästä. Mun perheen entinen au pair kertoi miten lämmin ja kiva päivä se niille oli. Kevät oli jo pitkällä ja kaikkialla oli tosi ihana tunnelma.
Nooh mä herään sunnuntaina siihen, että sataa, on järkyttävän kylmä ja tuulee niin, että tukka lähtee päästä..
Siinä kohtaa se tunnelma ei ollut ihan katossa. Seuraava kriisi muodostuu kun tajusin että en voi laittaa niitä ihania vaatteita mitkä just tän päivän takia olin hommannut.. Balleriinat, shortsit ja toppi jäi kaappiin ja päälle lähti sukkahousut, farkut, talvikengät, t-paita, huppari ja takki, jeij!
Jostain syystä mä kuitenkin olin älyttömän positiivinen. Hyppelin Idan luokse kun joku idjootti.
Heti kun alettiin meikkaamaan, tekemään tatskoja ja kattomaan meidän vaateyhdistelmiä sai Idakin kehuttavan fiiliksen! Reippaina me käveltiin kaupunkiin ne huimat pari kilsaa ja siellä niitä ihania hattupäisiä hulluttelijoita oli!
Me saavuttiin paikalle reilu tunti ennen paraatin alkamista ja ihan jollan ihmeellisellä tuurilla saatiin hivuttauduttua ahtaaseen eturiviin. Loppujen lopuksi me seistiin paraatia katsomassa reilut kolme tuntia.
Taas jotain Ranskalaisia vauhdissa. Reippaasti jätkät nuokku lyhtypylväässä reilut kaksi tuntia.
Meiän hienot Irlannin sotilaat alotti tän paraatin. Oli siis ihmisten oma paraati jossa eri kansallisuudet saivat kiittää Irlantia ja mainostaa ylpeänä omaa maataan Irlannissa.
Kyllä meidätkin muistettiin <3
Mä niin haluun noi vaunut! Sisällä vaunuissa olijoista mulla ei ole mitään hajua. Todennäköisesti jotain tärkeetä porukkaa.
Virallisesti paraatin ensimmäisenä kulki tämä auto ja kyydissä kättään heiluttelee Westlife yhtyeen Nicky Byrne. Samainen herra on myös naimisissa Irlannin entisen pääministerin tyttären kanssa. (Mä siis sain kaiken tän tiedon mun irkku-mamilta)
Sitten!! Säkkipillin soittajia oli about kymmenen erilaista ryhmää, mutta mä tyydyin ottamaan kuvia vaan parista. Jälkeenpäin vähän kaduttaa. Olis ollu just siistiä tehä postaus jostain ihan random aiheesta ja laittaa kuvitukseksi säkkipillin soittajia.
Kulkueessa oli heppaa ja kaikkia ihania koiria, mutta mulla on tyhmiä teknisiä vikoja enkä saa kuvia tänne :(
Oli itse herra juhlan aihekin paikalla. Sanokaa moi Paddylle!
Tää kuva päätyi ihan yksinkertaisesti sen takia tänne, että mä haluan tollasen takin!! Tai siis en tollasta, mutta ton tyylisen! Oikeesti mä haluan ja nyt alkaa metsästys! Joku vinkkaa jos löytää!
Niin söpöjä nukkeja <3
Vähän Legoja ja piparkakku-ukko!! <3
Tää oli kyl huvittava. Hirvee musiikin pauhu ja sit toi heebo heiluttelee noit lonkeroita.
Laulava ja peppua heiluttava apina. Ihan normaalia..
Mun lemppari <3 Pienenä halusin aina olla sellanen hullunkurinen keksijä ja rakastan vieläkin kaiken maailman lentohärveleitä ja sekasikiö rakennelmia.
Tässä valitettavasti vain pieni osa kuvista. Mulla on joku ihme ongelma, ettei mun kone tunnista tota Usb:tä ja siks en saanu kaikkia kuvia koneelle.
Paraatissa oli näiden kaikkien sekalaisten juttujen lisäksi
erittäin vähäpukeisia naisia. (Siis ihan stringi linjalla mentiin..) valtavan kokoisia matkalaukkuja, valas, Dracula, sivuttain pyöräilevä pappa ja monia siistejä juttuja!
Paraatin jälkeen alko ihan hirvee sade. Mieliala vetäs vähän synkäks mut ei muuta kun juomat kouraan ja menoks!
Siirryttiin taas koti-bile linjalle ja tutun tutun kotona olikin kivat bileet. Me turistit vaan ei oikeen sovittu joukkoon kun naama ja vaatteet pelkkää vihreetä.
Onneks kaikki tyypit oli tosi rentoja (niinkun irkut yleensä) ja hetken yllyttelyn jälkeen vahdoin mun vihreän St. Patrick's Dayn- paidan tähän tylsään random paitaan. En todellakaan tiedä kenellä on mun paita, mutta sinne meni.
Oli kivaa ja tän kuvan aikana mulla oli rento ja hyvä fiilis. Viiniä taas litkimässä, siksi noi kostuneet silmät.
Bileistä siirryttiin baareilemaan ja sieltä kotiin ihan hirveen sähläyksen saattelemana taas kerran!
Tää Kanadan lippu kuva on tässä ihan vaan sen takia, että sinä ihana Kanadalainen joka pidit musta ja mun ystävästä huolta olit meidän sankari ja ollaan sulle tosi kiitollisia.
Tää Kanadalainen ei varmasti ymmärrä yhtään suomea, eikä löydä koskaan tätä blogia, mutta silti.
Kiitos, tervesin Suomalainen ja Ruotsalainen <3
Tein tätä höpönlöpöä kaksi tuntia ihan vain siksi, että tää kone ja yhteys sammuilee vähän väliä. Nyt kun oon repiny puolet hiuksistä pois päästä ja verenpaine on kohonnut turhautumisen takia kattoon on hyvä sanoa hyvää yötä!
St. Patrick's viikonloppu oli ihana ja nyt on koettu jotain sellaista mitä mä muistelen varmaan vielä kiikkustuolissa.
Loppuviikoks ois taas bileitä kuinkas muutenkaan, mutta sen jälkeen vois rauhoittua. Täs alkaa jo kertyy kaljamahaa!
