Läksiäiset osa 3

Viimiset läksiäiset on nyt ohi ja ollaan helsingissä viettämässä iskällä viimeistä iltaa ennen mun lähtöä. Paniikki on jo suuri!!
Vietettiin tänään siis äitillä yhteiset syntymäpäiväläksiäisjuhlat ja lopussa tuli parit kyyneleetkin tirautettua.
Mukana juhlimassa olivat myös ihanat isovanhemmat ja tätini, jotka näin pitkästä aikaa.
Pieniä ihania lahjojakin sain rakkailta sukulaisilta :)
Poikaystävän tuoma prinsessa-pullo, 2 Nomination palaa, vähän suklaatia ja ihana kello ilahduttivat mun päivää.

Huomenna se lähtö viimeinkin koittaa! Kamala jännitys ja mahassa todellakin muuta kun perhosia!

Läksiäiset osa 2

Koko eilinen aamupäivä oli ihan hirveetä asioitten selvittelyä ja puhelimessa nuokkumista. Mun koulujuttujen kanssa on pahasti häsläystä enkä nyt oo ollenkaan varma olenko menossa kouluun Irlannin reissun jälkeen vai en. Onneksi mulla on jo yksi ammatti niin, vaikka ei opiskelut jatkuisi Irlannin reissun jälkeen suoraan niin töitä silti riittää.
Vaihdan kuitenkin nyt mukavempiin juttuihin. Eilen siis menimme poikaystävän äidille syömään ja nauttimaan illasta. Kaikkea herkkuruokaa oli tarjolla ja ilta oli tosi ihana. (Niinkun näkyy poikaystävän äidin tekemä mustikkapiirakka maistu!)

Sain myös tälläsen tosi ihanan mukin poikaystävän isosiskolta ja sen poikaystävältä! (Tässä kohtaa tirautettiin parit kyyneleet. Nenäliinoille tulee varmasti jatkossa käyttöä.)

Ilta oli siis oikein onnistunut ja saatiin monet hyvät naurut kun katottiin poikaystävän perhekuvia!
Huomenna siis on lähtöpäivä, mutta tänään vielä juhlitaan äitin 46-v synttäreitä ja vähä läksiäisiä. Juhlien jälkeen lähetäänki ajamaan kohti helsinkiä ja kattomaan yhtä ihanaa ystävää ja siitä sitten yöksi iskälle.
Kauhee jännitys on jo päällä ja perus mieliala on tällä hetkellä "hermoheikko."
Nyt lähen laittaa tavaroita kasaan ja valmistautumaan lähtöön.

Läksiäiset osa 1

Eilinen ilta oli pyhitetty kokonaan kavereille joten lähettiin vähän baareilemaan.
Oli ihan superhyvä fiilis ku näki todennäkösesti monet kaverit viimistä kertaa ennen reissua. Vähän alko jo tunteetkin nousta pintaa, mutta hyvin illasta selvittiin enkä saanu  mitää hysteeristä itkukohtausta :D

 Näin ihanan tukan mun rakas ystävä väsäs mulle, kun itse ei baariin pääse lähtemään <3 :)

Ilta oli kaikinpuolin tosi ihana ja oon tosi onnellinen, että pääsin vielä kaikkia näkemään :) Tänään vähän rauhallisemmissa merkeissä vietetään lisää läksiäisiä poikaystävän perheen kanssa, mutta sitä ennen yritän vihdoinkin saada ton matkalaukun pakattua niin ettei tarvitsisi enää suomen puolella avata (hah, hyvä läppä!) 

Dream on Dreamer!

Koko tää au pair hässäkkä sai alkunsa mun mahtavan työkaverin ansiosta.

Oltiin töissä yksi päivä tossa heinäkuun lopulla ja kerroin miten ois ihanaa päästä ulkomaille. Tuntu siltä, että haluaisi jotain uutta elämään, eikä todellakaan huvittanut vielä jäädä vakituisesti töihin (vaikka ihana työpaikka olikin.)  Mun työkaveri ehdotti mulle, että hakisin au pairiksi. Olihan se ajatus mun päässä pyörinyt jo kauan, mutta oon aina ollut hirveä arkajalka enkä todellakaan uskonut, että pystyisin siihen.
Nykyäänhän on hirveesti näitä au pair- järjestöjä ja sain aika hyvän tietopaketin mun tutun blogistakin tässä jonkin aikaa sitten. Mun työkaveri kuitenkin neuvo mua hakemaan työkkärin kautta, koska sieltä hän itse oli hakenut.

Rohkaisin itseni ja löysin kaikkien niiden hakemuksien joukosta yhden mikä kiinnosti mua enemmän ja päätin kirjoittaa kyseiselle perheelle. (Äiti puhuu suomea, joten ensimmäinen hakemus kirjoitettiin suomeksi)
Olin todella otettu kun perheen äiti sitten vastasi mulle ja pyysi mua vastaamaan kolmeen kysymykseen englanniksi. Kysymykset liittyivät lastenhoitoon ja ja siihen miksi haluan au pairiksi.
En kokenut kysymyksiä todellakaan helpoiksi vaan mietin ne ensin suomeksi ja parhaani mukaan käänsin ne englanniksi. (Tässä kohtaa poikaystävä sai paritkin naurut)

Kun olin vastannut kysymyksiin meni pari viikkoa ennen kuin perheestä kuului mitään. Tässä välissä olin ehtinyt viettää meripäiviä, tehdä töitä eikä asia edes pyörinyt kokoajan mielessäni.
Meinasin mennä paniikkiin kun sain seuraavan sähköpostin ja siinä pyydettiin Skype- haastatteluun. Niinpä kiltti poikaystäväni sitten asensi mulle Skypen ja sain sovittua Irlanti-mamin kanssa millon jutellaan. Juteltiin aika kauan, osa Skypen kautta ja osa puhelimitse (Mun Skypen käyttö ei ollu kovin hyvää eikä kuuluvuus oikeeen pelannut) Irlanti-mami lupasin, että ilmoittaa seuraavana päivänä valitsevatko he mut vai jonkun muun. Enkä ikinä olisi uskonut, että perhe valitsee mut!  Meinasin alkaa kiljumaan keskellä kirpputoria kun Irlanti-mami kertoi uutiset ja kysyi haluaisinko ottaa paikan vastaan.

Kaikki tapahtui tosi nopeasti ja siitä alko sitten kauhee rumba. Piti saada asunnon vuokrasopimus irtisanottua, matkavakuutus, osoitteen muutos yms. Kaikki asiat sain hoidettua (kiitos kaikkien ihanien ihmisten, jotka oli mua auttamassa)  ja nyt alan valmistautua uusiin tunnekuohuihin, kun vietetään läksiäisiä pariinkin otteeseen.
Enkä todellakaan hakenut au pairiksi siksi, että olisin ollut tyytymätön mun elämään. Mulla oli ihana asunto, hyvä työpaikka ja on edelleenkin onnellinen, toimiva parisuhde :) Olin vaan päättänyt, että koska mulla ei jatku opiskelut niin haluan rikkoa mun rajoja ja lopettaa pelkäämisen.

"Fear doesn't change the way i live"

Tää on mun uusi tapa ajatella. Me eletään vain kerran, joten en halua vanhempana sitten katua sitä miten pelko esti mua tekemästä mahtavia, upeita ja unohtumattomia asioita. Uskon, että tää reissu kasvattaa mua henkisesti ja tekee musta edes vähän vahvemman kestämään vastoinkäymisiä. 
Mun Irlannin perheellä on odotuksia mun suhteen ja teen parhaani, että he olisivat tyytyväisiä muhun. Irlannin-mami vaikuttaa kuitenkin todella ihanalta ja uskon, että meillä kemiat kohtaa. 
Pari henkilöä on kysynyt multa, että miten voin jättää mun elämän täällä ja lähteä vuodeksi pois suomesta? Ensinnäkin oon ihan varma, että pilittän enemmän kun kerran koti-ikävästä, mutta en mä siellä ole koko vuotta putkeen. Mun ensimmäinen loma on jouluna ja kestää kaks viikkoa. Tietysti mulla on lähes joka vkl vapaa, joten mun rakkaat ihmiset voi tulla mua sinne katsomaan. En väitä ettei se silti olisi rankkaa, mutta itse uskon, että tää vain vahvistaa mun ihmissuhteita. 

Näin loppuun vielä ihana sanonta, minkä mun ystävä Mia sano ennen sopivan muhun:

"Elephants are afraid of mice, I'm afraid of life."

(Seuraavassa postauksessa nähdään kuviakin, lupaan!)

Once upon a time

Olen jo parin vuoden ajan leikitellyt ajatuksella oman blogin kirjoittamisesta. Aina kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että eihän mulla ole mitään mistä kirjoittaa.
Nyt kuitenkin mun elämässä on tapahtumassa niin iso muutos, että päätin jättää päiväkirjan sivummalle ja alkaa kirjottaa blogia.
Elikkäs, olen lähdössä 1.9 Irlantiin au pairiksi noin vuoden ajaksi. Hoidan kolmea poikaa jotka vaikuttavat todella ihanilta, sekä tietysti kodin siivous- ja ruuan laitto puolta. Uskon, että aika Irlannissa tulee olemaan uskomaton ja mikä sen helpompi tapa kertoa siitä kaikille niille ketä kiinnostaa kun blogin kautta? Tiedän kyllä, että en ole ensimmäinen ihminen joka uskaltautuu lähtemään au pairiksi ja kirjottamaan siitä blogia, mutta tää on kuitenkin mun reissu. Teen tämän tietysti siksi, että äiti saa nukkua yönsä rauhassa kun tietää, että mulla kaikki hyvin, mutta ennen kaikkea itteni vuoks ;) Tästä blogista tulee varmasti mulle ihana muisto mitä voin lukea vuosienki päästä ja aatella, että onhan munkin elämässä tapahtunut kaikkea jännää :D